Sisälukutaitoa

Poliittisella päättäjällä pitää olla kompetenssia arvioida päätösten pohjaksi kerättyä tietoa ja mahdollisen päätöksen vaikutuksia. Usein omakohtaista kokemusta alalta ei ole ja silloin täytyy turvautua asiantuntijalausuntoihin. Tämä on täysin ymmärrettävää.

Mitä taas en voi ymmärtää on se, kun asiat eivät kuulu omaan ydinosaamiseen niin silti asiantuntijalausuntoja ei uskota. Siis oikeastaan luetun ymmärtämisessä olisi korjaamisen varaa. Tästä on viime ajoilta hyviä esimerkkejä.

Ensimmäisenä kaksi vuotta sitten eduskunnassa läpi mennyt laki lapsipornografian levittämisen estotoimista (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20061068). Kyseinen laki hyväksyttiin, vaikka se oli lausuntokierroksella todettu mm. ilmeisen lainvastaiseksi. Aivan samoin operaattoreilla oli jo tuolloin selvä käsitys siitä, että vaaditut estotoimet eivät ole teknisesti toteutettavissa. Estotoimet on nyt toteutettu operaattorien suurimman osan toimesta DNS-suodatuksena. Selvää on, että:

1. Toimi ei estä lapsipornon levittämistä
2. Suodatus ei ole auttanut ottamaan kiinni yhtäkään lapsipornon tuottamiseen syyllistynyttä tahoa
3. Yhtäkään lapsipornoteollisuuden uhria ei ole pelastunut suodatuksen ansiosta
4. Tuomioistuimen toimivaltaan perustumaton sensuuri on edelleen perustuslain vastainen
5. Toimet aiheuttavat operaattoreille kuluja, jotka me asiakkaat maksamme

Edelläolevan luettelon valossa tuntuu käsittämättömältä, että joku voi pitää suodatusta onnistuneena ratkaisuna. Eräät tahot ottavat julkisessa keskustelussa aina ensimmäiseksi ”ajatelkaa lapsia” -kortin esiin. Kyllä minuakin suuresti huolettaa lapsipornon ja ihmiskaupan uhrien kohtalo ja tilanne, mutta vielä enemmän minua huolettaa se, että resursseja tuhlataan tällaiseen näennäistekemiseen sen sijaan, että asialle tehtäisiin oikeasti jotain.

Luetun ymmärtäminen on ilmeisen heikolla tasolla poliisissakin, koska sulkivat myös sananvapausaktivisti Matti Nikin sivut, jotka kritisoivat nimenomaan tätä lainsäädäntöä. Järjestelmän vakuutettiin myös kovasti olevan itseään korjaava ja poistavan virheelliset suodatukset. Tätä kirjoitettaessa Matti Nikin sivut ovat edelleen suodatettuna mm. Welhon verkossa! Tämä on erikoista sikäli, että Nikki poisti sivuiltaan kyseenalaiset linkit jo kuukausia sitten ja se tosiasia, että laki sallii vain ulkomaisilla palvelimilla sijaitsevan materiaalin suodattamisen - kotimaisiin palvelimiin sitä ei voi soveltaa, vaan niissä pitää käyttää normaalia tuomioistuinmenettelyä, jolla haetaan määräys sivuston sulkemiseksi.

Alunperin lakia koskeneet lausunnot oli koottu yhteen dokumenttiin osoitteeseen http://www.mintc.fi/oliver/upl…kooste.pdf mutta se onkin mielenkiintoisesti poistunut Liikenne- ja viestintäministeriön sivuilta. Mitähän mahtoi tapahtua viranomaisasiakirjojen julkisuudelle?

JSN:n puheenjohtaja haluaa nimet nettiin

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen haluaa, että Internetin keskustelupalstojen keskustelijoita vaadittaisiin kirjoittamaan omalla nimellään. Kyllä taas puhutaan suuta suuremmalla - tuntematta Internetin perusteita yhtään.

On totta, että johonkin rekisteröitymistä edellyttävään keskusteluforumiin kirjoittavia voitaisiin velvoittaa ilmoittamaan oikeat tietonsa tällaiselle forumille. Tosiasiallisesti Internet tarjoaa - ja sen kuuluukin tarjota - kuitenkin hyvin pitkälle anonymiteetin sitä tarvitsevalle. Keskusteluforumeja ylläpitävillä tahoilla ei ole mitään juridisia oikeuksia tai edes mahdollisuuksia rekisteröityneiden henkilöiden tietojen tarkistamiseen.

Jos joku haluaa luoda itselleen alter egon, jolla nettikirjoittelua harrastaa - hän kykenee siihen. Vieläpä varsin helposti. Ilmeisesti juuri tästä syystä mm. kaikkia Susan Kuros... anteeksi Ruususta loukanneita nettikirjoittelijoita ei saatu kiinni ja edesvastuuseen.

Pistänpä vielä Hyväristä paremmaksi ja ehdotan, että Forumille kirjoittajia vaadittaisiin pitäytymään lain sallimissa rajoissa. Lopuksi totean, että täältä Suomesta käsin on helppo ihmetellä, miksi netissä on ylipäätään mahdollista piiloutua isoveljen näköpiiristä. Katsaus maailmalle pitäisi osoittaa useimmille, että netin tarjoamat mahdollisuudet saattavat olla ainoa henkireikä toisinajattelijoille; kuten nyt esimerkiksi Olympialaisten muodossa kilpeään kiillottavassa Kiinassa.