Puoluekokousedustajaehdokkaana

Olen ehdolla SDP:n puoluekokousedustajaksi vuoden 2014 puoluekokoukseen Seinäjoelle. Jotta jäsenten ei tarvitse aivan ummikkona äänestää niin tässä joitakin avainasioita ja mielipiteitäni. Olen 36-vuotias diplomi-insinööri, erikoistutkija ja perheenisä. Puolueessa toimin osastoni Etelä-Espoon johtokunnassa ja Espoon sos-dem. kunnallistoimikunnassa. Luottamustehtävissä toimin Espoon käräjäoikeuden lautamiehenä, HUS:in hallituksen varajäsenenä (jossa ominaisuudessa olen myös HYKS Sairaanhoitoalueen lautakunnassa varajäsenenä sekä Sairaanhoidollisten tukipalvelujen liikelaitosten johtokunnassa varajäsenenä) ja opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan varajäsenenä. Harrastan musiikkia, monipuolista liikuntaa ja sukututkimusta. Sukututkimuksen parissa toimin myös Suomen sukututkimusseuran hallituksessa ja Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen puheenjohtajana.

Olemme varsin voimakkaan rakennemuutoksen keskellä, teollisuuden työpaikkoja on muuttanut halvemman työvoiman maihin ja monia prosesseja on edelleen automatisoitu vähentäen edelleen työvoiman tarvetta. Tämä kehitys on varsin normaalia ja yksi jos toinenkin toimiala on sen aikanaan kokenut, mm. maatalous yhtenä ensimmäisistä. Muutoksessa valitettavaa on toki yksittäiset ihmiskohtalot, mutta suuressa mittakaavassa muutos on myös mahdollisuus. Kadonneiden työpaikkojen tilalle on aina syntynyt jotakin muuta jollekin muulle toimialalle. Ihmiset ovat varsin luovia ja kekseliäitä oman toimeliaisuutensa suhteen, kun tilaisuus tarjotaan.

Tällainen tilaisuus voidaan tarjota, kun toteutamme tarkoituksenmukaista koulutus- ja innovaatiopolitiikkaa ja uskallamme panostaa uusiin avauksiin. Toista Nokiaa tuskin näemme, mutta pienempiä ja maailman mittakaavassa lupaavia uusia yrityksiä syntyy kyllä, jos niin halutaan. Valtion rooli tässä on tällaisten hankkeiden tukeminen, ei niiden valtiojohtoinen tekeminen.

Koska pitkästä aikaa puoluekokouksessa todennäköisesti äänestetään myös puheenjohtajasta, sananen siitäkin. Tarjokkaita tehtävään on tällä hetkellä kaksi, joista toinen on istuva puheenjohtaja. On mahdollista, että ehdokkaita tulee vielä ennen puoluekokousta lisääkin ja on myös mahdollista, että jompikumpi nyt kisassa mukana olevista jopa luopuu tavoittelemasta ehdokkuutta. Urpilaisen haastanut Antti Rinne haluaa muuttaa SDP:n kurssia ja palauttaa uskottavuuden. Epäilemättä myös nykyinen johto haluaa palauttaa uskottavuuden, joten niiltä osin eroa ei ole. Myöskään Rinteen kurssimuutos ei ole konkretisoitunut, joten sitäkään ei voi enemmälti analysoida.

Tässä tilanteessa en voi kertoa lopullista kantaani, koska siihen voi vaikuttaa vielä moni asia. Jos valinta tehtäisiin tässä ja nyt, niin kannattaisin Urpilaisen jatkoa, koska Rinne ei ole vielä onnistunut esittämään, mihin suuntaan ja ennen kaikkea miten muutos tapahtuu. Rationaalisena toimijana varaan kuitenkin mahdollisuuden muuttaa kantaani vielä ennen puoluekokousta. Itse asiassa olisi varsin typerää ottaa ehdoton kanta äänestykseen, joka pidetään kolmen kuukauden päästä ja jonka lopulliset vaihtoehdot eivät ole edes tiedossa.

Puoluekokouksesta

   SDP:n puoluekokous 2010 järjestettiin Joensuussa.

   Espoon demareiden tavoitteena oli uusia Maria Guzenina-Richardsonin varapuheenjohtajuus. Kaksi vuotta on lyhyt aika ja siksikin yleisesti toivottiin, että varapuheenjohtajia ei lähdettäisi vaihtamaan vaihtamisen ilosta. Silti jo torstaina vaikutti siltä, ettei vaalilautakunnan esitys varapuheenjohtajista tulisi menemään läpi, vaan asiasta äänestettäisiin. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä äänestyksessä Maria ohitti Ilkka Kantolan ja näin 2. varapuheenjohtajan paikka vaihtui 1. varapuheenjohtajan paikaksi. Demokratian kannalta äänestys oli myös positiivinen asia, sillä äänestystulosta on pidettävä vahvempana mandaattina, kuin kabinetissa päätettyä. Tipsu Sollasvaara käytti hyvän kannatuspuheenvuoron Marian puolesta - hyvä Tipsu!

   Puoluekokous oli lopulta vain valittujen edustajien työn huipentuma. Paljon työtä sekä aloitteiden että visioasiakirjan eteen tehtiin vajaan kahden kuukauden ajan ennen itse puoluekokousta. Uudenmaan piirin valiokuntatyöryhmissä työstettiin muutosehdotuksia puoluekokouksen tuleviin päätöksiin. Itse toimin puoluekokouksessa järjestövaliokunnassa. Ympäristövaliokunnassa työtä riitti melkoisen paljon mm. keskusteltaessa ydinvoimasta, joka jäikin salin ratkaistavaksi. Matti Ahosen ansiokkaan valiokuntatyöskentelyn ja puheenvuoron ansiosta myös salissa päädyttiin vastustamaan esitystä, että ruuhkamaksun suhtauduttaisiin myönteisesti. Ainakaan Espoossa ei ole nähty mahdollisen ruuhkamaksulla saavutettavia hyötyjä; avoimia kysymyksiä ovat mm. ruuhkamaksun oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus, valvonnan aiheuttamat kulut ja lopulta viivan alle jäävän nettotuloksen kohdentaminen nimenomaan julkisen liikenteen kehittämiseen, josta sinänsä emme olleet eri mieltä. On myös kyseenalaista, onko oikea signaali tarjota mahdollisuus maksun maksamalla hankkia lupa saastuttaa.

   Järjestövaliokunnassa työtä oli huomattavan vähän, sillä ko. valiokunta ei ottanut kantaa visioasiakirjaan ja tässä puoluekokouksessa säännöt eivät olleet auki. Näin käytännössä sääntömuutoksia edellyttäneet aloitteet jäivät syvemmälti käsittelemättä. Puolueen avoimuuden ja jäsendemokratian kannalta tämä oli kyllä valitettavaa. On toki ymmärrettävää, ettei ole järkevää tehdä jatkuvasti muutoksia sääntöihin - esimerkiksi puoluekokousten aikaväliä oli esitetty palautettavaksi takaisin kolmeen vuoteen - mutta minusta olisi ollut korrektia antaa puoluekokousedustajien tehdä se ratkaisu. Puoluekokouksen toimivallan rajaaminen vahvistaa käsitystä eräänlaisesta välikokouksesta.

   Ainoa uudenmaan piirin esittämä muutos, joka tuli kokonaisuudessaan hylätyksi oli esitys siitä, että aloitteen tekijä saisi kirjallisen vastauksen tekemäänsä aloitteeseen. Uudenmaan piirissä ajateltiin, että olisi korrektia vastata myös aloitteen tekijälle henkilökohtaisesti, vaikka aloitteen lopputuloksen voi toki tarkistaa myös puoluekokouksen ratkaisuista. Ymmärrän myös sitä näkökantaa, että kirjallisen vastauksen teettämä lisätyö on pois jostakin muusta.

   Kolmen pitkän ja työntäyteisen kokouspäivän jälkeen oli aika palata takaisin Espooseen. Puoluekokousdelegaatio palasi varmasti monta kokemusta rikkaampana, paremmin verkostoituneena ja valmiina lähestyvään vaalitaistoon.