Matti ei halua lyhyempää työpäivää

Matti Vanhanen kirjoitti blogissaan 19.7. "ettei oikein jaksa innostua työajan lyhentämisestä." Argumentiksi Matti kirjoitti, että kokonaistyöpanosta pitää kasvattaa, eikä siihen kuvioon sovi, että työaikaa lyhennetään. Miksei Matti samantien ehdota, että pidennetään sitä aikaa. Esimerkinomaisesti Matti esitti, että nykyinen vanhushuoltosuhde on n. 4 (neljä työssäkäyvää yhtä yli 65v kohti) ja kohta se on 2,5. Tuostahan saa helposti Elon laskuopilla, ettei työaikaa tarvitse, kuin kasvattaa noin 5 tunnilla (8->13) ja kokonaistyöpanos paikkaa tilanteen.

Jos nyt kuitenkin lähdetään siitä, että 65v henkilöllä jäljellä oleva elinikä on keskimäärin noin 10v (naisilla vähän enemmän, miehillä vähemmän, mikä tässä tappauksessa on hyvä, sillä naisten palkat ja siten myös eläkkeet on pienemmät). Toivottavaa ei silti liene, että odotettavissa oleva elinikä kovasti laskisi. Sen sijaan jo nyt on esitetty toive (ja eläkekeppi), jolla eläkkeelle siirtymistä pyritään lykkäämään. Tavoite lienee noin 70 ikävuodessa. Silloin jäljelle jää enää keskimäärin 5v eläkkeen turvin elämistä. Tämä kuulostaa kovasti siltä, että eläkeläisten osuus puolittuisi tällä viiden vuoden nostolla.

Tosiasiallisesti ongelma ei edes kulminoidu edellä esittämälläni tavalla niihin, jotka ylipäätään työskentelevät täyteen eläkeikään asti. Siksi eläkeiän jo melko radikaali nosto 65 vuodesta täyteen 70 ikävuoteen ei välttämättä ole edes täysimääräisesti tarpeen. Paljon isompi ongelma on se tosiasia, että suurista ikäpolvista moni päätyi varhennetulle eläkkeelle, sairaus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle tai työttömyyseläkkeelle. Yksi tekijä tämän ryhmän kasvussa on varmasti työperäinen uupumus ja työelämän kovat vaatimukset. Työaikaa aavistuksen (8->7h tai jopa 5pv -> 4pv) lyhentämällä voitaisiin puuttua juuri tähän jaksamisen ongelmaan.Lisääntynyt vapaa-aika myöhentäisi mahdollisesti myös muiden siirtymistä eläkkeelle.

Matti peruuttaa omassa kirjoituksessaan tilastojen taakse ja esittää opettajamaisesti triviaaleja numeroita. Matti unohtaa täysin esittää lukuihin liittyvän dynamiikan. Laskennallisen kahden miljoonan työntekijän esittäminen pseudoratkaisuna vanhushuoltosuhteen ongelmaan on typerää - vaikka siihen perään kirjoittaisi, että se on mahdotonta! Tästä syystä onkin ymmärrettävää, miksi Matti on ottanut staattisen (vedenjakaja on 65 ikävuotta) vanhushuoltosuhteen esimerkkinsä pohjaksi. Työajan muutokset ei muuten millään tavalla vaikuta vanhushuoltosuhteeseen - se mittaa vain työssäkäyvien ja yli 65v suhdetta. Todellinen kohde kun pitäisi olla elatussuhde, joka kertoo työssäkäyvien ja elätettävien, olkoonpa nämä sitten mistä hyväns syystä pois työelämästä, suhteen.

Elatussuhteen (jolla on merkitystä - toisin kuin vanhushuoltosuhteella, joka perustuu laskennallisesti staattiseen vedenjakajaan 65 ikävuoden kohdalla) korjaamiseksi ylivoimaisesti helpointa on pyrkiä estämään ihmisten ennenaikainen siirtyminen työntekijöistä elätettäviin. Ei niin, että elatuskustannusten vajetta paikataan työhön jäävien selkänahalla. Tämän luulisi pääministeriksi päässeen miehen ymmärtävän.

JSN:n puheenjohtaja haluaa nimet nettiin

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen haluaa, että Internetin keskustelupalstojen keskustelijoita vaadittaisiin kirjoittamaan omalla nimellään. Kyllä taas puhutaan suuta suuremmalla - tuntematta Internetin perusteita yhtään.

On totta, että johonkin rekisteröitymistä edellyttävään keskusteluforumiin kirjoittavia voitaisiin velvoittaa ilmoittamaan oikeat tietonsa tällaiselle forumille. Tosiasiallisesti Internet tarjoaa - ja sen kuuluukin tarjota - kuitenkin hyvin pitkälle anonymiteetin sitä tarvitsevalle. Keskusteluforumeja ylläpitävillä tahoilla ei ole mitään juridisia oikeuksia tai edes mahdollisuuksia rekisteröityneiden henkilöiden tietojen tarkistamiseen.

Jos joku haluaa luoda itselleen alter egon, jolla nettikirjoittelua harrastaa - hän kykenee siihen. Vieläpä varsin helposti. Ilmeisesti juuri tästä syystä mm. kaikkia Susan Kuros... anteeksi Ruususta loukanneita nettikirjoittelijoita ei saatu kiinni ja edesvastuuseen.

Pistänpä vielä Hyväristä paremmaksi ja ehdotan, että Forumille kirjoittajia vaadittaisiin pitäytymään lain sallimissa rajoissa. Lopuksi totean, että täältä Suomesta käsin on helppo ihmetellä, miksi netissä on ylipäätään mahdollista piiloutua isoveljen näköpiiristä. Katsaus maailmalle pitäisi osoittaa useimmille, että netin tarjoamat mahdollisuudet saattavat olla ainoa henkireikä toisinajattelijoille; kuten nyt esimerkiksi Olympialaisten muodossa kilpeään kiillottavassa Kiinassa.

Auringolta suojautuminen syy autismiin?

HS:n mukaan ruotsalaislääkärit ovat tulleet siihen tulokseen, että äidin raskausaikana auringolta suojautuminen altistaa lapset autismille:

Ruotsalaislääkärit: Auringolta suojautuminen lisää autismin riskiä

Melkoisen outoa, että ongelmana nähdään auringolta suojautuminen - ei D-vitamiinin puute, joka siitä seuraa. Kumma juttu, kun Arvo Ylppö ei aikanaan suosinut lasten vaatettamatta jättämistä, vaan tarjosi Devitolia (A ja D-vitamiinia) lapsille. Nykyisinhän tuo A-vitamiini on jätetty pois. Miksei odottavat äidit voisi auringossa itsensä polttamisen sijaan ottaa deetippoja?

Suomalaisten sormenjäljet tietokantaan

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on esittänyt, että koko kansan sormenjäljet pitäisi saada rekisteriin ja poliisin käyttöön. Nykypäivän Suomessa poliisi suodattaa jo nettisivustojakin ilman tuomioistuinkäsittelyä. Eikö mikään riitä? On vain hyvä - ja syyttömien oikeusturvan kannalta hieno juttu, että poliisilla pitää olla muutakin näyttöä tai vihjettä epäillyn suuntaan, ennen kuin häneltä voidaan saada sormenjäljet verrattaviksi rikospaikan jälkiin.

Jos tilanne olisi toisin päin, niin olisi olemassa riski, että jonkun täysin sivullisen ja nuhteettoman (rikollisten sormenjäljistähän rekistereitä jo on) kansalaisen sormenjälki osuisi ensimmäiseksi tutkijoiden luupin alle sillä seurauksella, että itsepintaisesti aletaan kerätä tätä henkilöä vastaan
raskauttavaa aineistoa.

Onneksi tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on tilanteen tasalla ja näkee tässä enemmän vaaroja, kuin mahdollisesti saavutettavia hyötyjä. Suomesta ei saa tulla poliisivaltiota, vaikka lähellä aletaan jo olla.

Vartijoille ollaan puuhaamassa taas lisävaltuuksia. Lisävaltuudet vaikuttavat täysin perusteettomilta; mitä funktiota ostoskeskuksessa asioivan tavallisen ihmisen henkilöydellä on vartijalle? Nähdäkseni tällaisen tiedon hankkiminen vartijan näkökulmasta on relevanttia vasta siinä vaiheessa, kun on syytä epäillä varkaudesta tai ilkivallasta.

Nykymeno yksityisissä vartiointifirmoissa vaikuttaa muutenkin aika hurjalta; yövartijat pahoinpitelevät ihmisen porttikongissa ja muuta mukavaa. Erityisesti huolettaa alalle pyrkivien luonteenpiirteet ja koulutuksen riittävyys. En usko, että nykyjärjestelmä karsisi edes pahimpia ylilyöntejä; vartijoista on huutava pula.

Kulutusjuhlaa

Viikonloppuna löysin kirpputorilta kaksi itseäni kiinnostavaa painotuotetta 50-luvulta. Isonkyrön seurakunnan kustantama "Isonkyrön vanha kirkko", joka esittelee pohjanmaan ainoan keskiaikaisen kivikirkon historiaa, seinämaalauksia ja muuta esineistöä. Yksi kyseisen seurakunnan merkittävistä kirkkoherroista oli Israel Alftanus, jonka perheen muistoksi tehty votiivitaulu kirkon seinältä löytyy. Toinen teos oli Hämeenmaa-sarjan yhdeksäs -osa.

Niteet kustansivat kolme euroa kumpikin. Paluumatkalla pisti vain ihmettelemään, miten tällaisia teoksia - historiaa ja sivistystä - tarjoavia alan erikoisliikkeitä ei tunnu löytyvän mistään. Toisaalta niissä, joissa olen käynyt, on hintatasokin sitten ollut jo kohtalaisen suolainen. Pulssia nosti vielä paluumatkalla havaittu ostoskeskuksen mainos, jossa mainostettiin 200 liikettä. Jostain kumman syystä nykyihminen tuhlaa rahansa jonninjoutavuuksiin, muotivaatteisiin ja muihin turhakkeisiin - jokaisesta kauppakeskuksesta löytyvät pakolliset henkkamaukat ja dressmannit, tarpeellista tavaraa urbaaniin elämänmenoon.

Jospa ihmiset laittaisivat sen saman rahan johonkin kulttuurihistoriallisesti hyödylliseen kohteeseen, sivistäisivät itseään käymällä teatterissa tai oopperassa - tai sitten hankkimalla jonkin vanhan hyvän kirjan (ei niitä globaalien kustannuskonsernien kovalla rahalla markkinoimia tusinaviihdekirjoja) ja lukemalla sen. Samalla antaen niteelle arvoisensa paikan hyvin hoidetussa hyllyssä jälkipolvienkin iloksi.

Sukututkimuksen käytännesäännöt

Tänään se sitten tuli. Virallinen tieto tietosuojavaltuutetulta, että Kauan valmistellut sukutukimustoimialan käytännessäännöt, eli ohjeet hyvään henkilötietojen käsittelyyn, on tarkastettu ja siis hyväksytty.

Kentällä näitä on odoteltu jossakin määrin kauhunsekaisin tuntein, koska loppuviimeksi sääntöjä kirjoitettiin varsin pienellä porukalla - työryhmän lopputulosta ei tarjottu julkisuuteen enää ennen tietosuojavaltuutetun toimiston hyväksyntää. Se aiheutti kritiikkiä.

Tämä tietysti herättää kysymyksen siitä, missä määrin tällaisia yhteisiä asioita voidaan tehdä pienessä suljetussa piirissä ilman suurempaa demokratiaa. Kysymys on hyvä, eikä minulla ole siihen vastausta. Samalla on aika selvää, ettei tällaisia saada aikaiseksi myöskään huutoäänestyksellä. Kiusallista se on silti, jos muille joutuu antamaan kuvan, ettei "keskeneräisistä asioista tule keskustella". Näinhän asia ei toki ollut, mutta vaikea se on mennä vastaankaan väittämään.