Mennään kun käsketään - mutta mihin?

Luin juuri loppuun sotamuistelmateoksen "Mennään kun käsketään!" Kyseisen teoksen kirjoitti Vilho Kankare heti sodan jälkeen ja tarjosi sitä Otavalle 1946 - käsikirjoitus tuli kuitenkin hylätyksi ja julkaistiin vasta postuumisti 2011, mutta sellaisenaan.

Kirja kertoo Turun seudulta kootun KTR 5:n matkasta Korpiselältä Petroskoihin ja edelleen Karhumäkeen. Kirja päättyy päähenkilön (Masi Kankkunen - Kankareen alter ego) siirtoon kouluttajaksi kotirintamalle. Kankare palveli yhdessä KTR 5:n tulenjohtueessa ja seurasi siis suurimmaksi osaksi etulinjan mukana. Isoisäni palveli KTR 7:ssa, joten kirjan kuvaus aselajin toiminnasta kiinnostaa siksikin.

Tykistö ja erityisesti tulenjohto ei aivan tuntematonta ole itsellenikään ja mielenkiinnolla pistin merkille, ettei terminologia ole juurikaan muuttunut ainakaan ensin kuluneen 50 vuoden aikana (tiedä sitten, miten viimeisen 20 vuoden aikana lie tapahtunut).

Tekstistä huomaa, ettei sitä ole työstetty loppuun, varsinkin loppua kohden "lanka" katoaa ja teksti hajoaa yksittäisiksi tarinoiksi ja anekdooteiksi näennäisesti vailla yhteyttä toisiinsa. Tähän on tietysti syynä myös se, ettei kirjaa alettu kustannustoimittaa ja ilmeisesti Kankarekaan ei koskaan sitä tarjonnut uudelleen tai muuten jatkanut kirjan hiomista - se jäi siis pöytälaatikkoon. Kaikesta huolimatta vahva lukusuositus.

Lahti kutsuu

Kiitän kaikkia SDP:n puoluekokousedustajien jäsenvaalissa äänestäneitä! Erityiskiitos niille 123:lle, jotka katsoivat minut luottamuksen arvoiseksi. Puoluekokous Lahdessa helmikuussa 2017 siis kutsuu!

Hymyilevä mies

Viikon päästä keskiviikkona (24.8. klo 19) meidän perhe on menossa katsomaan Espoo Cinén esitystä elokuvasta Hymyilevä mies. Espoo Cinéssä on tänä vuonna muuten varsin kova ohjelma.

Olen odottanut Hymyilevää miestä elokuviin jo pitkään. Syy tähän on se, että minulla oli kunnia osallistua sen kuvauksiin. Koleassa syysilmassa hytisimme Olympiastadionilla yleisönä, kun Olli Mäen maailmanmestaruusottelua kuvattiin filmille. Meitä oli noin 300 ja sillä määrällä esitimme täyttä stadionillista yleisöä kunniakujineen ja muineen. Pieni haaste oli kylmässä höyryävä hengitys, kun itse ottelu aikanaan käytiin kuitenkin kesällä. Onneksi 60-luvulla kuitenkin pukeuduttiin vielä pukuihin ja päällystakit olivat usein kesälläkin matkassa - nykypäivänä yleisöllä olisi epäilemättä päällään t-paidat, joka olisi ollut meille avustajille melkoinen haaste lämpötilan laskiessa illan ja yön mittaan nollan tuntumaan ja taisi mennä vähän pakkasellekin. Siinä samalla toinen ero todellisuuden ja elokuvan välillä. Kuvattu kohtaus kestää elokuvassa muutaman minuutin, mutta puvustuksineen, maskeerauksineen ja muutamine ottoineen (sekä avustajien siirtelyineen) kuvaaminen kesti useita tunteja. Stadionille oli muistaakseni määrä saapua noin viiden aikoihin iltapäivällä ja kotiutumaan pääsimme vasta lähempänä kahta yöllä!

Todellinen yllätys oli, että olimme osaltamme tekemässä suomalaisen elokuvan historiaa! Luin todella innostuneena elokuvan menestyksestä Cannesin elokuvajuhlilla. Voitto Un Certain Regard -sarjassa oli suomalaiselle elokuvalle ensimmäinen koskaan. Kun sen vielä saavuttaa esikoisohjauksellaan, niin käsillä on jotakin ennenkuulumatonta!

Kiitos HOK-Elannon vaaleissa äänestäneille

Kiitokset kaikille, jotka äänestitte minua HOK-Elannon vaaleissa. Vastuut eivät tällä kertaa kasvaneet, mutta äänestysprosentin noususta (21% -> 26%) voi olla iloinen.

TEK:n valtuustovaalit

Olen tämän kevään vaaleissa ehdolla myös TEK:in valtuustoon sen eteläisellä vaalialueella ehdokasnumerolla 232. Luonnollisesti olen vastannut myös TEK:n tarjoamaan vaalikoneeseen, josta voi tarkistaa näkemykseni niistä aiheista, jotka TEK järjestönä on tärkeäksi nähnyt. Tässä lyhyessä tekstissä keskityn niihin asioihin, jotka itse näen tärkeimpinä tavoitteina ja haasteina TEK:lle, mutta myös laajemmin koko työmarkkinoille.

TEK:n tärkeimpiä tavoitteita muuttuvilla työmarkkinoilla ovat mielestäni työelämän tasa-arvoisuus ja työelämässä jaksamisen edellytyksien parantaminen. Työelämän tasa-arvoa on myös se, millaisessa asemassa toisiinsa nähden ovat vielä työelämässä mukana olevat ja sieltä pudonneet tai pudotetut.

Kaikista ay-liikkeistä AKAVA ja erityisesti TEK tuntuu usein enemmän elinkeinoelämän järjestöltä kuin ammattiyhdistykseltä. Osansa on varmasti myös suurella joukolla yrittäjäjäseniä. Tapetilla on sentään ollut jo pitkään ylempien toimihenkilöiden omalla ajalla tapahtuva matkustaminen ja usein saamatta jäävät ylityökorvaukset.

Ay-liikkeillä tuntuu välillä olevan tärkeimpänä tavoitteena vain status quon säilyttäminen. Eteenpäin mennään katse tiukasti peruutuspeilissä. Samaan aikaan uutisoidaan säästöistä, jotka toteutuisivat, jos työaikaa pidennettäisiin, tehokkuuden noususta, joka saavutetaan vähentämällä työvoimaa ja kaiken päälle työuria pitäisi pidentää. Entistä pienempi joukko siis tekisi entistä enemmän töitä ja vielä entistä pitempään. Kaikki tämä perustuu kuitenkin siihen, että ollaan työelämässä mukana ja tuotetaan 100% suorite tai sitten ei olla mukana. Mitään siltä väliltä ei ole. Tämä näkyy usein myös edunvalvonnassa.

Työelämän tulevaisuus edellyttää työn ja työelämän määrittelemistä uudelleen siten, ettei vaihtoehtoja ole vain työssä, työtön, eläkkeellä, opiskelija vaan tarpeen mukaan sama henkilö voi olla useampaa näistä yhtä aikaa. Myös pienemmät työpanokset on saatava mukaan, johtui tuottavuuden lasku sitten iästä, sairaudesta, vanhentuneesta tietotaidosta tai markkinoiden rakennemuutoksesta.

Puoluekokousedustajaehdokkaana

Olen ehdolla SDP:n puoluekokousedustajaksi vuoden 2014 puoluekokoukseen Seinäjoelle. Jotta jäsenten ei tarvitse aivan ummikkona äänestää niin tässä joitakin avainasioita ja mielipiteitäni. Olen 36-vuotias diplomi-insinööri, erikoistutkija ja perheenisä. Puolueessa toimin osastoni Etelä-Espoon johtokunnassa ja Espoon sos-dem. kunnallistoimikunnassa. Luottamustehtävissä toimin Espoon käräjäoikeuden lautamiehenä, HUS:in hallituksen varajäsenenä (jossa ominaisuudessa olen myös HYKS Sairaanhoitoalueen lautakunnassa varajäsenenä sekä Sairaanhoidollisten tukipalvelujen liikelaitosten johtokunnassa varajäsenenä) ja opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan varajäsenenä. Harrastan musiikkia, monipuolista liikuntaa ja sukututkimusta. Sukututkimuksen parissa toimin myös Suomen sukututkimusseuran hallituksessa ja Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen puheenjohtajana.

Olemme varsin voimakkaan rakennemuutoksen keskellä, teollisuuden työpaikkoja on muuttanut halvemman työvoiman maihin ja monia prosesseja on edelleen automatisoitu vähentäen edelleen työvoiman tarvetta. Tämä kehitys on varsin normaalia ja yksi jos toinenkin toimiala on sen aikanaan kokenut, mm. maatalous yhtenä ensimmäisistä. Muutoksessa valitettavaa on toki yksittäiset ihmiskohtalot, mutta suuressa mittakaavassa muutos on myös mahdollisuus. Kadonneiden työpaikkojen tilalle on aina syntynyt jotakin muuta jollekin muulle toimialalle. Ihmiset ovat varsin luovia ja kekseliäitä oman toimeliaisuutensa suhteen, kun tilaisuus tarjotaan.

Tällainen tilaisuus voidaan tarjota, kun toteutamme tarkoituksenmukaista koulutus- ja innovaatiopolitiikkaa ja uskallamme panostaa uusiin avauksiin. Toista Nokiaa tuskin näemme, mutta pienempiä ja maailman mittakaavassa lupaavia uusia yrityksiä syntyy kyllä, jos niin halutaan. Valtion rooli tässä on tällaisten hankkeiden tukeminen, ei niiden valtiojohtoinen tekeminen.

Koska pitkästä aikaa puoluekokouksessa todennäköisesti äänestetään myös puheenjohtajasta, sananen siitäkin. Tarjokkaita tehtävään on tällä hetkellä kaksi, joista toinen on istuva puheenjohtaja. On mahdollista, että ehdokkaita tulee vielä ennen puoluekokousta lisääkin ja on myös mahdollista, että jompikumpi nyt kisassa mukana olevista jopa luopuu tavoittelemasta ehdokkuutta. Urpilaisen haastanut Antti Rinne haluaa muuttaa SDP:n kurssia ja palauttaa uskottavuuden. Epäilemättä myös nykyinen johto haluaa palauttaa uskottavuuden, joten niiltä osin eroa ei ole. Myöskään Rinteen kurssimuutos ei ole konkretisoitunut, joten sitäkään ei voi enemmälti analysoida.

Tässä tilanteessa en voi kertoa lopullista kantaani, koska siihen voi vaikuttaa vielä moni asia. Jos valinta tehtäisiin tässä ja nyt, niin kannattaisin Urpilaisen jatkoa, koska Rinne ei ole vielä onnistunut esittämään, mihin suuntaan ja ennen kaikkea miten muutos tapahtuu. Rationaalisena toimijana varaan kuitenkin mahdollisuuden muuttaa kantaani vielä ennen puoluekokousta. Itse asiassa olisi varsin typerää ottaa ehdoton kanta äänestykseen, joka pidetään kolmen kuukauden päästä ja jonka lopulliset vaihtoehdot eivät ole edes tiedossa.

Janakkala sopeuttaa kovalla kädellä

Onnittelut janakkalalaisille ystävilleni. Viisaat päät ovat löytäneet lähes viidellä miljoonalla tasapainotettavaa - sisältäen mm. osa-aikaisuuksien nostamisia, joilla päästään eroon ylitöistä ja osa-aikaisuuksien alentamisia, joilla lasketaan kokonaiskustannuksia. Kalliista ostopalveluista luovutaan ja samaan aikaan oma kallis palvelutuotanto ulkoistetaan. Kalliista ja tarpeettomista kiinteistöistä luovutaan ja tarvittaessa sitoudutaan vuokraamaan samat tilat kunnan käyttöön (sehän onkin tietty halvempaa!). Sopeuttamisen onnistuminen nojaa vain yhteen (oikeutettuun?) oletukseen - kunnan valtionosuudet kehittyvät jatkossakin suotuisasti.

Tästä kaikesta jää vähän sellainen fiilis, että tähän asti kunnan palveluja ja hallintoa ei ole seurattu mitenkään ja nyt on joka paikassa justeerauksen tarvetta (missä ylös missä alas), jolla tehdään huikeat säästöt. Onko Janakkalassa eletty kuin siat pellossa valtionosuuden turvin?

Kapinakenraali arvatenkin johtaa joukkojaan rinta rottingilla näihinkin haasteisiin - onhan kunta sentään itsenäinen!