Yllätys Espoon kuntavaaleissa - jo ennen itse vaaleja

Ensimmäinen yllätys Espoon kuntavaaleissa 2017.

Kurt Byman on tainnut liki koko valtuustouransa olla ollut sitoutumaton (milloin kenenkin listalla), mutta perussuomalaisten listalla ollessaan on omalla persoonallaan tuonut kohtalaisen äänisaaliin. Edelliskertaista yli 400 ääntäkin on pidettävä erinomaisena tuloksena. Miten sitten tällainen ulosajautuminen on päässyt tapahtumaan ja onko perussuomalaisissakaan täysin tiedostettu, mikä merkitys Bymanilla äänien tuojana on, jäänee myöhemmin nähtäväksi. Oma käsitykseni on, että Byman on kerännyt erityisesti sellaisia ääniä, jotka herkästi jäävät nukkuvien puolueeseen, jos kukaan tarjolla olevista ehdokkaista ei sytytä.

Aivan merkityksetön ei ole myöskään artikkelissa mainittu edesmennyt Seppo Sonkerikaan (jonka nimen olisivat kyllä voineet kirjoittaa oikeinkin). Vaikka valtuustopaikka irtosikin espoolaisittain pienellä vain n. 200 äänen potilla, niin Seppo oli kuitenkin erittäin asiallinen poliitikko ja nuo kaksisataa ääntäkin saattaa jäädä perussuomalaisilta saamatta. Soini sitten oma lukunsa.

Mikko Niskasen Sissit

Katselin YLE Areenasta Fennada-klassikon Sissit. Tämäkin Mikko Niskasen ohjaus pohjautuu Paavo Rintalan romaaniin kuten vahva debyytti Pojat.

Uuden vuoden ensimmäiset raketit toivat elokuvaan mukavasti taustaefektiä. Elokuvassa varsin merkittävän roolin tekee myös Siltolan Eka kapteeni Kokkosena. Useimmat muistanevat tämän tervakoskelaissyntyisen näyttelijän paremmin mopoilevana rovastina Tankki täyteen -sarjasta.

Elokuvassa uskonsa kanssa painivaa pastoria näyttelee Per-Olof Sirén, jonka ensimmäinen puoliso farmaseutti Kaisa Anttila oli kuollut 1962. Uusi (vielä tuolloin tuleva) puoliso Anja Pohjola näytteli tässä elokuvassa lottaa.

Kyseinen elokuva kannattaa katsoa - vaikka toiseenkin kertaan - mutta kiirettä ei ole; se on katsottavissa YLE Areenassa aina 1.1.2100 asti eli vielä n. 83 vuoden ajan.

Mennään kun käsketään - mutta mihin?

Luin juuri loppuun sotamuistelmateoksen "Mennään kun käsketään!" Kyseisen teoksen kirjoitti Vilho Kankare heti sodan jälkeen ja tarjosi sitä Otavalle 1946 - käsikirjoitus tuli kuitenkin hylätyksi ja julkaistiin vasta postuumisti 2011, mutta sellaisenaan.

Kirja kertoo Turun seudulta kootun KTR 5:n matkasta Korpiselältä Petroskoihin ja edelleen Karhumäkeen. Kirja päättyy päähenkilön (Masi Kankkunen - Kankareen alter ego) siirtoon kouluttajaksi kotirintamalle. Kankare palveli yhdessä KTR 5:n tulenjohtueessa ja seurasi siis suurimmaksi osaksi etulinjan mukana. Isoisäni palveli KTR 7:ssa, joten kirjan kuvaus aselajin toiminnasta kiinnostaa siksikin.

Tykistö ja erityisesti tulenjohto ei aivan tuntematonta ole itsellenikään ja mielenkiinnolla pistin merkille, ettei terminologia ole juurikaan muuttunut ainakaan ensin kuluneen 50 vuoden aikana (tiedä sitten, miten viimeisen 20 vuoden aikana lie tapahtunut).

Tekstistä huomaa, ettei sitä ole työstetty loppuun, varsinkin loppua kohden "lanka" katoaa ja teksti hajoaa yksittäisiksi tarinoiksi ja anekdooteiksi näennäisesti vailla yhteyttä toisiinsa. Tähän on tietysti syynä myös se, ettei kirjaa alettu kustannustoimittaa ja ilmeisesti Kankarekaan ei koskaan sitä tarjonnut uudelleen tai muuten jatkanut kirjan hiomista - se jäi siis pöytälaatikkoon. Kaikesta huolimatta vahva lukusuositus.

Lahti kutsuu

Kiitän kaikkia SDP:n puoluekokousedustajien jäsenvaalissa äänestäneitä! Erityiskiitos niille 123:lle, jotka katsoivat minut luottamuksen arvoiseksi. Puoluekokous Lahdessa helmikuussa 2017 siis kutsuu!

Hymyilevä mies

Viikon päästä keskiviikkona (24.8. klo 19) meidän perhe on menossa katsomaan Espoo Cinén esitystä elokuvasta Hymyilevä mies. Espoo Cinéssä on tänä vuonna muuten varsin kova ohjelma.

Olen odottanut Hymyilevää miestä elokuviin jo pitkään. Syy tähän on se, että minulla oli kunnia osallistua sen kuvauksiin. Koleassa syysilmassa hytisimme Olympiastadionilla yleisönä, kun Olli Mäen maailmanmestaruusottelua kuvattiin filmille. Meitä oli noin 300 ja sillä määrällä esitimme täyttä stadionillista yleisöä kunniakujineen ja muineen. Pieni haaste oli kylmässä höyryävä hengitys, kun itse ottelu aikanaan käytiin kuitenkin kesällä. Onneksi 60-luvulla kuitenkin pukeuduttiin vielä pukuihin ja päällystakit olivat usein kesälläkin matkassa - nykypäivänä yleisöllä olisi epäilemättä päällään t-paidat, joka olisi ollut meille avustajille melkoinen haaste lämpötilan laskiessa illan ja yön mittaan nollan tuntumaan ja taisi mennä vähän pakkasellekin. Siinä samalla toinen ero todellisuuden ja elokuvan välillä. Kuvattu kohtaus kestää elokuvassa muutaman minuutin, mutta puvustuksineen, maskeerauksineen ja muutamine ottoineen (sekä avustajien siirtelyineen) kuvaaminen kesti useita tunteja. Stadionille oli muistaakseni määrä saapua noin viiden aikoihin iltapäivällä ja kotiutumaan pääsimme vasta lähempänä kahta yöllä!

Todellinen yllätys oli, että olimme osaltamme tekemässä suomalaisen elokuvan historiaa! Luin todella innostuneena elokuvan menestyksestä Cannesin elokuvajuhlilla. Voitto Un Certain Regard -sarjassa oli suomalaiselle elokuvalle ensimmäinen koskaan. Kun sen vielä saavuttaa esikoisohjauksellaan, niin käsillä on jotakin ennenkuulumatonta!

Kiitos HOK-Elannon vaaleissa äänestäneille

Kiitokset kaikille, jotka äänestitte minua HOK-Elannon vaaleissa. Vastuut eivät tällä kertaa kasvaneet, mutta äänestysprosentin noususta (21% -> 26%) voi olla iloinen.

TEK:n valtuustovaalit

Olen tämän kevään vaaleissa ehdolla myös TEK:in valtuustoon sen eteläisellä vaalialueella ehdokasnumerolla 232. Luonnollisesti olen vastannut myös TEK:n tarjoamaan vaalikoneeseen, josta voi tarkistaa näkemykseni niistä aiheista, jotka TEK järjestönä on tärkeäksi nähnyt. Tässä lyhyessä tekstissä keskityn niihin asioihin, jotka itse näen tärkeimpinä tavoitteina ja haasteina TEK:lle, mutta myös laajemmin koko työmarkkinoille.

TEK:n tärkeimpiä tavoitteita muuttuvilla työmarkkinoilla ovat mielestäni työelämän tasa-arvoisuus ja työelämässä jaksamisen edellytyksien parantaminen. Työelämän tasa-arvoa on myös se, millaisessa asemassa toisiinsa nähden ovat vielä työelämässä mukana olevat ja sieltä pudonneet tai pudotetut.

Kaikista ay-liikkeistä AKAVA ja erityisesti TEK tuntuu usein enemmän elinkeinoelämän järjestöltä kuin ammattiyhdistykseltä. Osansa on varmasti myös suurella joukolla yrittäjäjäseniä. Tapetilla on sentään ollut jo pitkään ylempien toimihenkilöiden omalla ajalla tapahtuva matkustaminen ja usein saamatta jäävät ylityökorvaukset.

Ay-liikkeillä tuntuu välillä olevan tärkeimpänä tavoitteena vain status quon säilyttäminen. Eteenpäin mennään katse tiukasti peruutuspeilissä. Samaan aikaan uutisoidaan säästöistä, jotka toteutuisivat, jos työaikaa pidennettäisiin, tehokkuuden noususta, joka saavutetaan vähentämällä työvoimaa ja kaiken päälle työuria pitäisi pidentää. Entistä pienempi joukko siis tekisi entistä enemmän töitä ja vielä entistä pitempään. Kaikki tämä perustuu kuitenkin siihen, että ollaan työelämässä mukana ja tuotetaan 100% suorite tai sitten ei olla mukana. Mitään siltä väliltä ei ole. Tämä näkyy usein myös edunvalvonnassa.

Työelämän tulevaisuus edellyttää työn ja työelämän määrittelemistä uudelleen siten, ettei vaihtoehtoja ole vain työssä, työtön, eläkkeellä, opiskelija vaan tarpeen mukaan sama henkilö voi olla useampaa näistä yhtä aikaa. Myös pienemmät työpanokset on saatava mukaan, johtui tuottavuuden lasku sitten iästä, sairaudesta, vanhentuneesta tietotaidosta tai markkinoiden rakennemuutoksesta.