Olen ollut kaiken kaikkiaan kolmen eri energiayhtiön asiakkaana Espoossa asuessani. Kertaakaan en ole kilpailuttanut tai vaihtanut yhtiötä. Toistaiseksi positiivista sanottavaa ei taida olla kuin Espoon Sähkö -nimisestä muinaisesta energiayhtiöstä - Espoon Sähkölle menneet eurot kun tuli melkein omaan taskuun takaisin.
En ollut kunnallispolitiikassa mukana silloin, kun päätös kaupungin oman energiayhtiön myynnistä tehtiin. Näin jälkikäteen on toki helppo todeta, että metsään mentiin. Naapurien yhtiöt ovat tehtailleet ennätystuloksia ja Espoossa myyntitulojen rahasto on mennyt pakkaselle. Herää kysymys, miten kauppa oikein alun perin perusteltiin.
Nyt on joka tapauksessa tärkeää, ettei kaupungin omaisuutta hukata enää enempää. Toisaalta, tappio realisoituu vasta sitten, kun arvoaan menettäneet arvopaperit myydään.
perjantai 5. syyskuuta 2008
tiistai 2. syyskuuta 2008
Kiista Aallosta
Helsingin kaupunginjohtajan Jussi Pajusen mielestä Helsingin tulee olla uuden korkeakoulun keskus, koska Helsinki haluaa leimautua opiskelijoiden kaupungiksi. En nyt jaksa palata menneisyyteen ja niihin syihin, miksi Teknillinen korkeakoulu (englanniksi edelleen Helsinki University of Technology) aikoinaan ylipäänsä rakennettiin Espoon puolelle Otaniemeen, mutta vahvasti näyttää taas siltä, että pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyö ja yhden köyden vetäminen on pahasti unohtunut ja kilpailuasetelmaa ollaan jälleen rakentamassa.
Kolmen korkeakoulun muodostamasta uudesta ”huippuyliopistosta” voidaan olla montaa mieltä, mutta fakta on kuitenkin se, että Aalto-korkeakoulun yli 20 000 opiskelijasta 70% kuluttaa Otaniemen kampusta Espoossa. Sivumennen panen merkille, että korkeakoulu-nimeä käyttävät yliopistot vähenevät edelleen. Aalto-korkeakoulun lisäksi jäljelle jää enää Turun kauppakorkeakoulu ja Svenska handelshögskolan.
TKK:n satavuotisjuhlan kunniaksi Espoo ilmoitti rakentavansa Otaniemeen tutkijahotellin. En tarkemmin tunne suunnitelman rahoitusta tai liiketoimintaideaa, mutta hankkeena se on ainakin sikäli kannatettava, että akateeminen yhteistyö, vaihtotutkijuus ja vierailevat professorit ovat ne, joilla Otaniemen tasoa kansainvälisessä kilpailussa voidaan edelleen nostaa. Kansallisella tasolla Otaniemi onkin jo kiistatta kärjessä.
Kolmen korkeakoulun muodostamasta uudesta ”huippuyliopistosta” voidaan olla montaa mieltä, mutta fakta on kuitenkin se, että Aalto-korkeakoulun yli 20 000 opiskelijasta 70% kuluttaa Otaniemen kampusta Espoossa. Sivumennen panen merkille, että korkeakoulu-nimeä käyttävät yliopistot vähenevät edelleen. Aalto-korkeakoulun lisäksi jäljelle jää enää Turun kauppakorkeakoulu ja Svenska handelshögskolan.
TKK:n satavuotisjuhlan kunniaksi Espoo ilmoitti rakentavansa Otaniemeen tutkijahotellin. En tarkemmin tunne suunnitelman rahoitusta tai liiketoimintaideaa, mutta hankkeena se on ainakin sikäli kannatettava, että akateeminen yhteistyö, vaihtotutkijuus ja vierailevat professorit ovat ne, joilla Otaniemen tasoa kansainvälisessä kilpailussa voidaan edelleen nostaa. Kansallisella tasolla Otaniemi onkin jo kiistatta kärjessä.
maanantai 1. syyskuuta 2008
Lisää raideliikennettä Espooseen
Jatkan samaa aihepiiriä, kuin arvon ehdokaskollegat Jouni J. Särkijärvi ja Teemu Lahtinen. On hyvä, että Metro ja raideliikenne herättää voimakasta keskustelua Espoossa.
Jouni toi esiin suorien eli vaihdottomien yhteyksien erinomaisuuden kirjoituksessaan. Tämä on toisaalta totta, mutta moni espoolainen tietää, kuten minäkin, että vaihdoton yhteys on myytti - ellei sitten tarkoitus ole mennä vain Helsingin keskustaan. Tyypillinen matkani pääkaupunkiin on jo nykyisin aina vaihdollinen - vaihdan bussin metroon Ruoholahdessa. En usko olevani tässä ainoa ja tätä taustaa vasten on melkoisen sama, vaihtaako bussin metroon Ruoholahdessa, Otaniemessä vai Matinkylässä. Paitsi että aikaisempi vaiho tarkoittaa lyhyempää matka-aikaa - erityisesti ruuhka-aikaan.
On myös erikoista, että Suurpeltoa lähdettiin rakentamaan ilman sen suurempia suunnitelmia raideliikenteestä. Osin tämä varmaan johtuu siitä - jos oikein ymmärsin - että koko hankkeen takana on ollut aktiivisesti maanomistajat - ei kaupunki.
Kaavassa on jo varaus rantaradan ja tulevan metron yhdistävälle pikaraitiolinjalle. Tämä on varmasti hyvä tapa parantaa Espoon poikittaisliikennettä ja tulevan metron syöttöliikennettä. Raidevaihtoehdot tulevat vain vahvistumaan sitä mukaa, kun öljyn hinta nousee - ja siitä varmaan olemme kaikki yhtä mieltä, että trendi ei tässä muutu.
Jouni toi esiin suorien eli vaihdottomien yhteyksien erinomaisuuden kirjoituksessaan. Tämä on toisaalta totta, mutta moni espoolainen tietää, kuten minäkin, että vaihdoton yhteys on myytti - ellei sitten tarkoitus ole mennä vain Helsingin keskustaan. Tyypillinen matkani pääkaupunkiin on jo nykyisin aina vaihdollinen - vaihdan bussin metroon Ruoholahdessa. En usko olevani tässä ainoa ja tätä taustaa vasten on melkoisen sama, vaihtaako bussin metroon Ruoholahdessa, Otaniemessä vai Matinkylässä. Paitsi että aikaisempi vaiho tarkoittaa lyhyempää matka-aikaa - erityisesti ruuhka-aikaan.
On myös erikoista, että Suurpeltoa lähdettiin rakentamaan ilman sen suurempia suunnitelmia raideliikenteestä. Osin tämä varmaan johtuu siitä - jos oikein ymmärsin - että koko hankkeen takana on ollut aktiivisesti maanomistajat - ei kaupunki.
Kaavassa on jo varaus rantaradan ja tulevan metron yhdistävälle pikaraitiolinjalle. Tämä on varmasti hyvä tapa parantaa Espoon poikittaisliikennettä ja tulevan metron syöttöliikennettä. Raidevaihtoehdot tulevat vain vahvistumaan sitä mukaa, kun öljyn hinta nousee - ja siitä varmaan olemme kaikki yhtä mieltä, että trendi ei tässä muutu.
Uusi blogi Uudessa Suomessa
Tartuin tilaisuuteen avata vaaliblogi uusisuomi.fi:n tarjoamaan palveluun. Tämä blogspot.com on ollut alustana ihan hyvä, mutta blogin näkyvyys on ollut odotettua heikompi. uusisuomi.fi on osoittanut paremmuutensa jo nyt - ensimmäisenä päivänä!
Jos kunnallisvaaleissa meinaa jollain tavalla menestyä, niin näkyvyyttä pitää saada lisää.
Uusi blogini
Jos kunnallisvaaleissa meinaa jollain tavalla menestyä, niin näkyvyyttä pitää saada lisää.
Uusi blogini
sunnuntai 31. elokuuta 2008
Kunnallisvaalit lähestyvät
Kunnallisvaalit vääjäämättä lähestyvät ja omalta osaltanikin tarvitaan jonkinlaista panostusta. Itselläni ei juuri aikaisempaa kokemusta näistä kuvioista ole, joten ajattelin, että katsotaan tämä kierros ja lisätään panoksia sitten myöhemmin.
Kampanjointi on parhaimmillaan silloin, kun siitä ei tarvitse maksaa; niinpä minäkin täytin tänään Länsiväylän vaalikoneen. Länsiväylä olikin rakentanut kysymykset espoolaisittain erittäin tärkeistä ja ajankohtaisista aiheista: länsimetro, pääkaupunkiseudun kuntien yhdistäminen, kaupunginjohtaja/pormestari, ruuhkamaksut, maahanmuuttajien kohtelu asunto/päivähoito ja sivistystoimen osalta.
Aion panostaa nimenomaan sähköiseen viestintään ja vastaan kaikkiin löytämiini vaalikoneisiin. Myös tämä blogi on oleellinen osa kampanjaani, jolla pyrin tavoittamaan nimenomaan nuorempia äänestäjiä, miksei myös valveutuneita vanhempia kansalaisia. Toistaiseksi yleisöä täällä on käynyt melko vähän, mutta toivon mukaan blogin näkyvyys tulee vielä korjaantumaan.
Kun ei tähän mennessä ole vielä erikseen tullut asiaa todettua, niin olen siis kunnallisvaaleissa ehdolla SDP:n listalla Espoossa.
Kampanjointi on parhaimmillaan silloin, kun siitä ei tarvitse maksaa; niinpä minäkin täytin tänään Länsiväylän vaalikoneen. Länsiväylä olikin rakentanut kysymykset espoolaisittain erittäin tärkeistä ja ajankohtaisista aiheista: länsimetro, pääkaupunkiseudun kuntien yhdistäminen, kaupunginjohtaja/pormestari, ruuhkamaksut, maahanmuuttajien kohtelu asunto/päivähoito ja sivistystoimen osalta.
Aion panostaa nimenomaan sähköiseen viestintään ja vastaan kaikkiin löytämiini vaalikoneisiin. Myös tämä blogi on oleellinen osa kampanjaani, jolla pyrin tavoittamaan nimenomaan nuorempia äänestäjiä, miksei myös valveutuneita vanhempia kansalaisia. Toistaiseksi yleisöä täällä on käynyt melko vähän, mutta toivon mukaan blogin näkyvyys tulee vielä korjaantumaan.
Kun ei tähän mennessä ole vielä erikseen tullut asiaa todettua, niin olen siis kunnallisvaaleissa ehdolla SDP:n listalla Espoossa.
lauantai 16. elokuuta 2008
SDP käynnisti kunnallisvaalikampanjansa
Demarit käynnistivät virallisesti kunnallisvaalikampanjansa tänään Espoon Tapiolassa. Tarjolla oli mm. hernekeittoa muutamalla puheella höystettynä. Puheiden välillä korvissa soi leppoisa musiikki.
Epävakaa sää ilmeisesti jonkin verran verotti osallistujajoukkoa, mutta siitä huolimatta ihmisten sateenvarjot muodostivat kohtalaisen jatkuvan "katoksen".
Epävakaa sää ilmeisesti jonkin verran verotti osallistujajoukkoa, mutta siitä huolimatta ihmisten sateenvarjot muodostivat kohtalaisen jatkuvan "katoksen".
maanantai 21. heinäkuuta 2008
Olympiahenkeä
Viimeinen Olympiakomitean kokous on sitten pidetty. Taisi käydä niin, että kirkkain mitalitoivo vaipui multaan - vai pitäisikö sanoa: Multalaan. Yleisesti ottaen urheilu ei kuulu blogini aihepiiriin, mutta OK:ssa vaikuttaa niin monta politiikan nimeä, että aihe on myös kansallisessa politiikassa relevantti. Nämä samat ihmiset ovat päättämässä myös meidän arkipäiväämme vaikuttavista asioista. Riittääkö niissäkin päätöksissä ratkaisuksi toiseksi paras?
Jotta minua ei voitaisi syyttää jälkiviisaudesta, niin kritisoidaan nyt ihan ensin yleisesti Pekingin olympialaisiin käytettyjä karsintametodeja. Mm. purjehduksessa ja keihäässä oli etukäteen nimetty kisat, joiden tulosten perusteella valinnat tullaan tekemään. Terve maalaisjärki toki sanoisi, että urheilijan kokonaissuoritus tarkastelujaksolla on se, jolla taso mitataan - ei yksittäiset kisat. Yksi kilpailu kun voi mennä pieleen virheellisen taktiikan, heinänuhan, sponsorin edustustilaisuuden tai kuun asennon takia. Taustalla lienee joko lajiliittojen tahto tai olympiakomitean päätös ellei molemmat. Vaikka päätös olisi ollut puhtaasti lajiliittojen niin ainakin sillä on ollut OK:n hiljainen hyväksyntä.
Valintojen tekeminen yksittäisten suoritusten perusteella on puhdasta arpapeliä, jota ei tällä tasolla pitäisi enää harrastaa. Yksittäisen kilpailutapahtuman nimeäminen valintakriteeriksi tuottaa myös yhden merkittävän uhkan urheilijoiden oikeusturvalle: joku valmentaja voisi jopa maksaa siitä, että karsintakilpailuksi nimetään tietty tietyssä paikassa tiettyjen toimijoiden järjestämä kilpailu, johon on odotettavissa tietynlaiset tuuli- ja muut olosuhteet. Tarkasteltaessa kauden tai, niinkuin yleensä, kahden kilpailujen tuloksia ei tällaisellekaan vilpille - tai edes epäilylle siitä - ole sijaa.
Myönnän, että itsekin olin hämmästynyt Tenkasen suorituksista karsintakisoissa verrattuna Multalaan ja ajattelin, että onhan se hyvä, että lupaava purjehtija saa arvokisakokemusta jo nuorella iällä. Erityisesti tämä kysymys nousee esiin, kun tasapainoillaan kahden tasavertaisen - yleensä keskinkertaisen - urheilijan välillä, joista toisella kokemusta ja siten ikää riittää ja toinen on kokemattomampi ja usein tulevaisuuden lupaus. Nyt ei kuitenkaan aivan näin ole. Multalallakin olisi vielä ainakin olympiadin verran uraa jäljellä - ellei sitten tällaisella tempulla uran jatkohalut jo menneet.
Ulkomailla valintaa onkin jo etukäteen kiitelty - suohan se merkittävästi paremmat mahdollisuudet heidän edustajilleen menestyä Laser-luokassa, kun MM-kisoista olympiapaikan lunastanut tuore Euroopan mestari jää kisoista pois. Purjehtijaliitto ei halunnut muuttaa esitystään; syy lienee puhtaasti se, ettei omia käsiä haluta enää liata tässä sopassa, vaan vastuu siirretään Olympiakomitealle. Kuka kaipaa vihollisia, jos on tällaisia ystäviä.
Kaiken viisauden alku on tosiasoiden tunnustaminen, sanoi jo Paasikivi aikoinaan. Olympiakomitea olisi tahollaan voinut ottaa tämän lauseen ohjenuorakseen ennen tämänpäiväistä viimeistä kokousta. Kaikesta huolimatta, tai juuri siitä syystä, Tenkasella on nyt nuorella iällä todellinen näytön paikka. Purjehtijaliiton alkuperäisen esityksen perustelujen mukaan juuri hän jos kukaan suoriutuu Pekingin Olympiakisojen Laser-luokassa vallitsevissa sääolosuhteissa (ennuste vaatimattomasti kuukausien päähän) Sari Multalaa paremmin. Multala vei EM-kullan voittamalla kymmenestä lähdöstä kuusi. Tenkasen suoritus tullee siis olemaan Pekingissä ennennäkemättömän suvereeni voitto.
Jotta minua ei voitaisi syyttää jälkiviisaudesta, niin kritisoidaan nyt ihan ensin yleisesti Pekingin olympialaisiin käytettyjä karsintametodeja. Mm. purjehduksessa ja keihäässä oli etukäteen nimetty kisat, joiden tulosten perusteella valinnat tullaan tekemään. Terve maalaisjärki toki sanoisi, että urheilijan kokonaissuoritus tarkastelujaksolla on se, jolla taso mitataan - ei yksittäiset kisat. Yksi kilpailu kun voi mennä pieleen virheellisen taktiikan, heinänuhan, sponsorin edustustilaisuuden tai kuun asennon takia. Taustalla lienee joko lajiliittojen tahto tai olympiakomitean päätös ellei molemmat. Vaikka päätös olisi ollut puhtaasti lajiliittojen niin ainakin sillä on ollut OK:n hiljainen hyväksyntä.
Valintojen tekeminen yksittäisten suoritusten perusteella on puhdasta arpapeliä, jota ei tällä tasolla pitäisi enää harrastaa. Yksittäisen kilpailutapahtuman nimeäminen valintakriteeriksi tuottaa myös yhden merkittävän uhkan urheilijoiden oikeusturvalle: joku valmentaja voisi jopa maksaa siitä, että karsintakilpailuksi nimetään tietty tietyssä paikassa tiettyjen toimijoiden järjestämä kilpailu, johon on odotettavissa tietynlaiset tuuli- ja muut olosuhteet. Tarkasteltaessa kauden tai, niinkuin yleensä, kahden kilpailujen tuloksia ei tällaisellekaan vilpille - tai edes epäilylle siitä - ole sijaa.
Myönnän, että itsekin olin hämmästynyt Tenkasen suorituksista karsintakisoissa verrattuna Multalaan ja ajattelin, että onhan se hyvä, että lupaava purjehtija saa arvokisakokemusta jo nuorella iällä. Erityisesti tämä kysymys nousee esiin, kun tasapainoillaan kahden tasavertaisen - yleensä keskinkertaisen - urheilijan välillä, joista toisella kokemusta ja siten ikää riittää ja toinen on kokemattomampi ja usein tulevaisuuden lupaus. Nyt ei kuitenkaan aivan näin ole. Multalallakin olisi vielä ainakin olympiadin verran uraa jäljellä - ellei sitten tällaisella tempulla uran jatkohalut jo menneet.
Ulkomailla valintaa onkin jo etukäteen kiitelty - suohan se merkittävästi paremmat mahdollisuudet heidän edustajilleen menestyä Laser-luokassa, kun MM-kisoista olympiapaikan lunastanut tuore Euroopan mestari jää kisoista pois. Purjehtijaliitto ei halunnut muuttaa esitystään; syy lienee puhtaasti se, ettei omia käsiä haluta enää liata tässä sopassa, vaan vastuu siirretään Olympiakomitealle. Kuka kaipaa vihollisia, jos on tällaisia ystäviä.
Kaiken viisauden alku on tosiasoiden tunnustaminen, sanoi jo Paasikivi aikoinaan. Olympiakomitea olisi tahollaan voinut ottaa tämän lauseen ohjenuorakseen ennen tämänpäiväistä viimeistä kokousta. Kaikesta huolimatta, tai juuri siitä syystä, Tenkasella on nyt nuorella iällä todellinen näytön paikka. Purjehtijaliiton alkuperäisen esityksen perustelujen mukaan juuri hän jos kukaan suoriutuu Pekingin Olympiakisojen Laser-luokassa vallitsevissa sääolosuhteissa (ennuste vaatimattomasti kuukausien päähän) Sari Multalaa paremmin. Multala vei EM-kullan voittamalla kymmenestä lähdöstä kuusi. Tenkasen suoritus tullee siis olemaan Pekingissä ennennäkemättömän suvereeni voitto.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
.jpg)