Hajakeskitetty äly

Matti Vanhasen unelma hajakeskitetystä (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan) Helsingin seudusta elää sitkeästi kuin juolavehnä. Vanhasen mielestä kaikki voivat asua väljästi pienissä puutarhakylissään, asioida paikallisessa lähikaupassa ja vielä työskennelläkin siellä.

Ajatus työpaikkojen hajakeskittämisestä (joka oikeasti tarkoittaa hajauttamista. Kun hajauttaminen on poliittisessa retoriikassa pannassa, niin Matti Vanhanen on lanseerannut tällaisen ambivalentin termin, joka ei kielellisesti tarkoita mitään, mutta Vanhasen kontekstissa se voidaan aina korvata sanalla hajauttaminen) pitkin poikin Etelä-Suomea on absurdi.

Ainoa tapa, jolla se voisi toteutua olisi se, että suurella osalla työvoimasta olisi mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin. Näin ei ole nyt eikä tule olemaan tulevaisuudessakaan. Kaupan henkilökunta kun ei voi etänostaa tuotteita hyllyyn eikä vartijat etävalvoa myymälää, jonka oviaukko on 15 metrin päässä metrolaiturista.

Voisivatko työpaikat ja asuminen sitten kohdata? Jos tarkastellaan jotakin nurmijärveläistä peltoaukeaa, jolla suurissa omakotitaloissaan asuu 15 diplomi-insinööriä, 20 ekonomia ja joukko muita ylempiä toimihenkilöitä ja samaan aikaan avoimena on lähikaupan osa-aikainen kassa ja kunnan nurmikonleikkaaja, niin on sanomattakin selvää, että edellämainitut toimihenkilöt huristavat pikku citymaastureillaan viereiseen puutarhakylään (olemme siis edelleen sisällä Vanhasen utopiassa) töihin, jossa sijaitsee globaalisti toimivan suuryrityksen menestyvä pääkonttori tahi muu suuri työnantaja. Tämä työnantaja luonnollisestikin tarvitsee toimitilat, jotka kuvastavat yrityksen luonnetta ja arvoja - siksi siihen pieneen puutarhakylään ei sitten juuri muuta mahdukaan. Muutamat saman toimialan pienyritykset ovat kuitenkin etsineet synergiaetuja ja ovat pesiytyneet suuren tilaajansa kainaloon.

Yhdysvalloissa aikanaan lähdettiin rakentamaan tällaisia Matti Vanhasen utopiakyliä. Niitä kutsutaan esikaupungeiksi (suburb), joihin ihmiset pakenivat kaupunkien saasteita ja rauhattomuuta (kuten Matti Vanhanen aikanaan Espoosta Nurmijärvelle). Joka aamu hyvissä ajoin näiden esikaupunkien asukkaat hyppäävät autoihinsa (oikeaoppisesti yksi per ajoneuvo) ja huristavat kohti kaupunkia ja sinne jääneitä työpaikkoja. Heidän onkin lähdettävä ajoissa, sillä tämä liikenne muodostaa valtavat ruuhkat, joissa tuprutetaan pakokaasuja taivaalle tuntitolkulla. Paluu töistä kotiin tapahtuu samoin. Tämän perinteen täytyy olla yksi lähde amerikkalaiselle käsitteelle quality time.

Vanhanen myös uumoilee, että polttoaineisiin lisättävä etanoli CH3-CH2-OH vähentää liikenteen tuottamia kasvihuonepäästöjä vähintään yhtä paljon kuin länsimetro (joka voi periaatteessa käyttää vaikka käytännössä kasvihuonepäästötöntä ydinvoimaa - ainakin sitten kun ydinvoimalat 6 ja 7 käynnistyvät). Kuten edelläolevasta kemiallisesta kaavasta selviää, on etanolissa kuitenkin kaksi hiiliatomia. Palaessaan etanoli tuottaakin hiilidioksidia ja vettä. Ensimmäinen on juurikin yksi kasvihuonekaasuista. Toisekseen etanolin tuottaminen tuottaa myöskin kasvihuonekaasuja riippumatta siitä, mistä raaka-aineesta etanolia valmistetaan. Vanhanen ei tunnetusti ole viinamäen miehiä, joten puutteelliset tiedot etanolista sallittakoon.

Osmo Soininvaaran käsitys, jonka mukaan kaupunkialueella tulisi rakentaa korkeintaan kilometrin päähän raideliikenteen asemista vaikuttaa lähtökohdiltaan paljon paremmalta.
HS:n artikkeli Vanhasen puutarhametropolista: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Vanhanen+rakentaisi+Helsingin+seudusta+puutarhametropolin/1135239222972

Lisää raideliikennettä Espooseen

Jatkan samaa aihepiiriä, kuin arvon ehdokaskollegat Jouni J. Särkijärvi ja Teemu Lahtinen. On hyvä, että Metro ja raideliikenne herättää voimakasta keskustelua Espoossa.

Jouni toi esiin suorien eli vaihdottomien yhteyksien erinomaisuuden kirjoituksessaan. Tämä on toisaalta totta, mutta moni espoolainen tietää, kuten minäkin, että vaihdoton yhteys on myytti - ellei sitten tarkoitus ole mennä vain Helsingin keskustaan. Tyypillinen matkani pääkaupunkiin on jo nykyisin aina vaihdollinen - vaihdan bussin metroon Ruoholahdessa. En usko olevani tässä ainoa ja tätä taustaa vasten on melkoisen sama, vaihtaako bussin metroon Ruoholahdessa, Otaniemessä vai Matinkylässä. Paitsi että aikaisempi vaiho tarkoittaa lyhyempää matka-aikaa - erityisesti ruuhka-aikaan.

On myös erikoista, että Suurpeltoa lähdettiin rakentamaan ilman sen suurempia suunnitelmia raideliikenteestä. Osin tämä varmaan johtuu siitä - jos oikein ymmärsin - että koko hankkeen takana on ollut aktiivisesti maanomistajat - ei kaupunki.

Kaavassa on jo varaus rantaradan ja tulevan metron yhdistävälle pikaraitiolinjalle. Tämä on varmasti hyvä tapa parantaa Espoon poikittaisliikennettä ja tulevan metron syöttöliikennettä. Raidevaihtoehdot tulevat vain vahvistumaan sitä mukaa, kun öljyn hinta nousee - ja siitä varmaan olemme kaikki yhtä mieltä, että trendi ei tässä muutu.