maanantai 27. lokakuuta 2008
Kiitokset äänestäneille!
Suuret kiitokset kaikille äänensä joko ennakkoon tai tänään uurniin toimittaneille. Erityiskiitos niille 55:lle, jotka luottivat minuun. Tällä kertaa valtuustopaikka jäi haaveeksi, mutta katsotaan, mihin pystyn energiaani upottamaan seuraavan 4 vuoden aikana. 2012 on aika ottaa revanssi tämän vuoden tuloksesta.
lauantai 25. lokakuuta 2008
Vaalitunnelmaa ja sairaanhoitoa
Viimeisiä viedään, sano. Olen päässyt näin kuntavaalien alla testaamaan itse espoolaista terveydenhuoltojärjestelmää, päässyt ostositoumuksella tutkimuksiin (Helsingissä) ja saanut tilaisuuden kokeilla nykyaikaista hoitomuotoa - päiväkirurgiaa.
On tavallaan hienoa että siinä, missä ennen piti mennä sairaalaan useammaksi päiväksi ensin valmisteltavaksi, sitten operaatioon ja alun toipuminen ja valvonta osastolla, voi nykyään tulla paikalle leikattavaksi ja muutamaa tuntia myöhemmin poistua hakijan kanssa. Itselläni urakka oli ohi noin viidessä tunnissa. Tai no, kipua on kyllä riittänyt pitempään ja sairaslomaakin on aina tiistaihin asti.
Tästä luonnollisesti seuraa se, että aktiivinen vaalityö päättyi osaltani viime tiistaihin. Ainoa, jota vielä kykenen tekemään on tämän blogin kirjoittaminen. Kehotan myös niitä, jotka vielä harkitsevat. lähtemään huomenna uurnille, äänestitte sitten ketä hyvänsä.
Palatakseni vielä tuohon terveydenhuoltoon, niin ehkä jonkinlainen tilinpäätös Espoon palveluista tässä suhteessa on paikallaan. Ensimmäisestä yhteydenotosta omalääkäriin vaivan tiimoilta tulee kolmisen kuukautta. Asiaa pitkitti jonkin verran omalääkärin odottama toisen lääkärin konsultointi, jota ei koskaan tullut. Muutaman viikon odottelun jälkeen sain puhelimitse tiedon ostositoumuksesta yksityiselle poissulkeviin tutkimuksiin. Tämä oli siinä mielessä onni, että loppujen lopuksi kyse ei ollutkaan oletetusta ongelmasta.
Tutkimuksiin valmistautumiseen meni pakollinen viikko, joten yksityisellä pääsin kyllä tutkimuksiin juuri aikaisimmalla mahdollisella hetkellä (varasin ajan perjantaina viikon päähän maanantaille). Tämän jälkeen ongelma olikin sitten sen maksusitoumuksen siirtäminen Puolarmetsästä itselleni. Siihen meni melkein koko tutkimusta edeltävä viikko. Itse tutkimuksesta sainkin sitten suoraan lähetteen Jorviin, joten omalääkärin pakeille ei enää ollut tarvetta mennä.
Nyt tuo Jorvin osuuskin on siis takanapäin ja toipuminen hyvässä käynnissä. Odotan malttamattomana ensimmäisiä vaalituloksia huomisiltana. Tsemppiä kaikille vaalityötä vielä tekeville!
On tavallaan hienoa että siinä, missä ennen piti mennä sairaalaan useammaksi päiväksi ensin valmisteltavaksi, sitten operaatioon ja alun toipuminen ja valvonta osastolla, voi nykyään tulla paikalle leikattavaksi ja muutamaa tuntia myöhemmin poistua hakijan kanssa. Itselläni urakka oli ohi noin viidessä tunnissa. Tai no, kipua on kyllä riittänyt pitempään ja sairaslomaakin on aina tiistaihin asti.
Tästä luonnollisesti seuraa se, että aktiivinen vaalityö päättyi osaltani viime tiistaihin. Ainoa, jota vielä kykenen tekemään on tämän blogin kirjoittaminen. Kehotan myös niitä, jotka vielä harkitsevat. lähtemään huomenna uurnille, äänestitte sitten ketä hyvänsä.
Palatakseni vielä tuohon terveydenhuoltoon, niin ehkä jonkinlainen tilinpäätös Espoon palveluista tässä suhteessa on paikallaan. Ensimmäisestä yhteydenotosta omalääkäriin vaivan tiimoilta tulee kolmisen kuukautta. Asiaa pitkitti jonkin verran omalääkärin odottama toisen lääkärin konsultointi, jota ei koskaan tullut. Muutaman viikon odottelun jälkeen sain puhelimitse tiedon ostositoumuksesta yksityiselle poissulkeviin tutkimuksiin. Tämä oli siinä mielessä onni, että loppujen lopuksi kyse ei ollutkaan oletetusta ongelmasta.
Tutkimuksiin valmistautumiseen meni pakollinen viikko, joten yksityisellä pääsin kyllä tutkimuksiin juuri aikaisimmalla mahdollisella hetkellä (varasin ajan perjantaina viikon päähän maanantaille). Tämän jälkeen ongelma olikin sitten sen maksusitoumuksen siirtäminen Puolarmetsästä itselleni. Siihen meni melkein koko tutkimusta edeltävä viikko. Itse tutkimuksesta sainkin sitten suoraan lähetteen Jorviin, joten omalääkärin pakeille ei enää ollut tarvetta mennä.
Nyt tuo Jorvin osuuskin on siis takanapäin ja toipuminen hyvässä käynnissä. Odotan malttamattomana ensimmäisiä vaalituloksia huomisiltana. Tsemppiä kaikille vaalityötä vielä tekeville!
lauantai 18. lokakuuta 2008
Alueellistamisesta
Hyssälän mielestä Suomessa ei ole vielä tarpeeksi alueellistettu valtion virastoja pitkin maakuntia. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan Lääkelaitoksen työntekijät 99%:sti eivät ole valmiita muuttamaan Kuopioon tai Ouluun, jonne Lääkelaitos Hyssälän visiossa kuuluu.
Artikkelissa mainitaan myös aiempien alueellistamisten saavutuksia. Seinäjoelle siirretty Maaseutuvirasto ja Lahteen viety Valtion asuntorahasto kärsivät vieläkin tekijäpulasta - koulutettu ja osaava henkilökunta kun ei ymmärrettävästi halua vaihtaa pääkaupunkiseudun työmarkkinoita maakuntien epävarmuuteen. Kaikki varmaan muistavat myös poliisin tietohallintokeskuksen hajakeskittämisen Rovaniemelle.
Nyt ilmeisesti pähkäillään sitten sellaista mahdollisuutta, että lääkelaitos voitaisiin ”virallisesti” sijoittaa maakuntaan, mutta työntekijät ”epävirallisesti” säilyttää pääkaupunkiseudulla. Kyse olisi siis ilmeisesti siitä, että lääkelaitoksen budjetti ja itse toiminta olisivat eri paikkakunnilla. Paljon päättömämmäksi ei aluepolitiikka voi enää mennä.
Riippumatta siitä, mitä virastoa tai laitosta ollaan siirtämässä maakuntaan, niin tuon kyseisen viraston toimintaan siitä on vain haittaa. Ensinnäkin kansainvälisiä kontakteja omaavan asiantuntijaorganisaation siirtäminen pois käytännöllisesti katsoen ainoan toimivan kansainvälisen lentokentän (myös Oulun lentokenttä on kansainvälinen - ainakin paperilla) läheisyydestä on sulaa typeryyttä. Toisekseen virasto menettää omat asemansa mahdollisesti hyvinkin kilpailluilla työmarkkinoilla osaavasta henkilökunnasta. Ei riitä, että edes itse alan töitä (joita ei kyllä yleensä niitäkään ruhtinaallisesti ole) olisi tarjolla uudessa sijaintipaikassa, vaan myös asiantuntijoiden puolisoille tulisi olla riittävät edellytykset työllistyä uudessa kaupungissa. Lähdetään nyt siitä oletuksesta, että aivan maaseutukyliin virastoja ei - ainakaan vielä - olla siirtämässä.
Lapsellekin pitäisi olla selvää, että akateemista osaamista hyödyntävän viraston sijaintipaikassa on ehdottomasti oltava:
1. yliopisto, joka tuottaa alan työvoimaa
2. kriittinen massa alan muita työpaikkoja, jotta parhaat osaajat pysyvät seudulla
On melko käsittämätöntä, että näistä faktoista huolimatta yksi suurista puolueista on aktiivisesti edelleen hajakeskittelemässä virastoja pitkin suomenniemeä. Eikö tällainen hölmöily voitaisi lopettaa ja vaikka tarvittaessa maksaa tasinkoa sille kunnalle, joka nyt jää nuolemaan näppejään lääkelaitoksen sijoittamiskysymyksessä? Tai näinhän nyt ilmeisesti aiotaan menetellä, kun mahdollisesti virasto virallisesti siirretään, mutta henkilökunta ei muuta perässä.
Artikkelissa mainitaan myös aiempien alueellistamisten saavutuksia. Seinäjoelle siirretty Maaseutuvirasto ja Lahteen viety Valtion asuntorahasto kärsivät vieläkin tekijäpulasta - koulutettu ja osaava henkilökunta kun ei ymmärrettävästi halua vaihtaa pääkaupunkiseudun työmarkkinoita maakuntien epävarmuuteen. Kaikki varmaan muistavat myös poliisin tietohallintokeskuksen hajakeskittämisen Rovaniemelle.
Nyt ilmeisesti pähkäillään sitten sellaista mahdollisuutta, että lääkelaitos voitaisiin ”virallisesti” sijoittaa maakuntaan, mutta työntekijät ”epävirallisesti” säilyttää pääkaupunkiseudulla. Kyse olisi siis ilmeisesti siitä, että lääkelaitoksen budjetti ja itse toiminta olisivat eri paikkakunnilla. Paljon päättömämmäksi ei aluepolitiikka voi enää mennä.
Riippumatta siitä, mitä virastoa tai laitosta ollaan siirtämässä maakuntaan, niin tuon kyseisen viraston toimintaan siitä on vain haittaa. Ensinnäkin kansainvälisiä kontakteja omaavan asiantuntijaorganisaation siirtäminen pois käytännöllisesti katsoen ainoan toimivan kansainvälisen lentokentän (myös Oulun lentokenttä on kansainvälinen - ainakin paperilla) läheisyydestä on sulaa typeryyttä. Toisekseen virasto menettää omat asemansa mahdollisesti hyvinkin kilpailluilla työmarkkinoilla osaavasta henkilökunnasta. Ei riitä, että edes itse alan töitä (joita ei kyllä yleensä niitäkään ruhtinaallisesti ole) olisi tarjolla uudessa sijaintipaikassa, vaan myös asiantuntijoiden puolisoille tulisi olla riittävät edellytykset työllistyä uudessa kaupungissa. Lähdetään nyt siitä oletuksesta, että aivan maaseutukyliin virastoja ei - ainakaan vielä - olla siirtämässä.
Lapsellekin pitäisi olla selvää, että akateemista osaamista hyödyntävän viraston sijaintipaikassa on ehdottomasti oltava:
1. yliopisto, joka tuottaa alan työvoimaa
2. kriittinen massa alan muita työpaikkoja, jotta parhaat osaajat pysyvät seudulla
On melko käsittämätöntä, että näistä faktoista huolimatta yksi suurista puolueista on aktiivisesti edelleen hajakeskittelemässä virastoja pitkin suomenniemeä. Eikö tällainen hölmöily voitaisi lopettaa ja vaikka tarvittaessa maksaa tasinkoa sille kunnalle, joka nyt jää nuolemaan näppejään lääkelaitoksen sijoittamiskysymyksessä? Tai näinhän nyt ilmeisesti aiotaan menetellä, kun mahdollisesti virasto virallisesti siirretään, mutta henkilökunta ei muuta perässä.
keskiviikko 15. lokakuuta 2008
Vaalit vauhtiin
Ennakkoäänestys alkoi tänään. Kävin itse suorittamassa kansalaisvelvollisuuteni, jotta voin keskittyä rauhassa muuhun vaalityöhön. Viime viikon lopulla sain esitteeni kuntoon. Nähtävästi hommassa jos toisessakin tulee aina jossakin vaiheessa vastaan arvoisa herra Murphy.
Maanantaina sain tietää, että esitteiden tekoon käytetty painokone oli hajonnut. Ilmeisesti sitä kasattiin kiireellä alkuviikosta ja joskus myöhään tiistaina painotuotteet olivat kunnossa; sain ne tänä aamuna.
Takana on 2,5 tunnin reippailu esitteiden luukuttamista. Sen jäljiltä on jotenkin euforinen olo. Aiemmin päivällä kävin pelaamassa tunnin salibandyä ja nyt tuntuu, että keho on sangen hyvin tyhjennetty.
Jos ei tästä vaalityöstä muuta jää itselle käteen, niin toivottavasti ainakin kunto hieman nousee. Tsemppiä myös muille vaalityötä tekeville. Puolentoista viikon rypistys vielä.
Laitoin omaan mainokseeni vielä yleisluontoisen kehoituksen ”Muista äänestää!”. Olipa esitteen lukijan valinta ehdokkaastaan sitten mikä tahansa, minusta meidän ehdokkaiden pitää myös tehdä siinä mielessä yhteistä kampanjointia, että saisimme lisää äänestäjiä liikkeelle. Kuka ne poliitikot sitten valitsee, jos kukaan ei äänestä?
Maanantaina sain tietää, että esitteiden tekoon käytetty painokone oli hajonnut. Ilmeisesti sitä kasattiin kiireellä alkuviikosta ja joskus myöhään tiistaina painotuotteet olivat kunnossa; sain ne tänä aamuna.
Takana on 2,5 tunnin reippailu esitteiden luukuttamista. Sen jäljiltä on jotenkin euforinen olo. Aiemmin päivällä kävin pelaamassa tunnin salibandyä ja nyt tuntuu, että keho on sangen hyvin tyhjennetty.
Jos ei tästä vaalityöstä muuta jää itselle käteen, niin toivottavasti ainakin kunto hieman nousee. Tsemppiä myös muille vaalityötä tekeville. Puolentoista viikon rypistys vielä.
Laitoin omaan mainokseeni vielä yleisluontoisen kehoituksen ”Muista äänestää!”. Olipa esitteen lukijan valinta ehdokkaastaan sitten mikä tahansa, minusta meidän ehdokkaiden pitää myös tehdä siinä mielessä yhteistä kampanjointia, että saisimme lisää äänestäjiä liikkeelle. Kuka ne poliitikot sitten valitsee, jos kukaan ei äänestä?
perjantai 10. lokakuuta 2008
Sodexho sählää Espoon ruokahuollossa
Helsingin Sanomat uutisoi tänään ”Espoon päiväkodeissa ja kouluissa väärää ruokaa väärään aikaan”. Taustalla on keväisen kilpailutuksen seurauksena valitun Sodexhon luokaton toiminta. Espoo siirsi kerralla 15 koulua ja 50 päiväkotia Sodexhon tuotettavaksi.
Milloin monta tuntia liian aikaisin tullutta ruokaa on jouduttu lämmittämään uudelleen - joka muuten sisältää myös terveysriskin - ja milloin alle kaksivuotiaille on toimitettu kokonaisia perunoita. Espoon kaupunki on valittanut ongelmista elokuusta lähtien ja ilmeisesti myös siitä lähtien Sodexho on lupaillut ongelmien korjaantuvan.
No mistä tämä kaikki sitten johtuu? Sodexhon toimitusjohtaja Lars Finér tietää siihen vastauksen. Hänen mielestään se oli väärin ulkoistettu! Lars Finér ryhtyy opettamaan espoolaisia päättäjiä ja toteaa, että ”seuraavalla kerralla näin iso ulkoistaminen kannattaisi tehdä portaittain”.
Koko ongelman ydin on ollut Sodexhon työvoimapula ja kykenemättömyys organisoida toimintansa vastaamaan 7000 uuden suun tarvetta - mutta nyt se on espoolaisten päättäjien vika! Mitäs menitte siirtämään kaikki kerralla. Käsittääkseni kilpailutettaessa palveluntarjoajia vain sellaiset palveluntarjoajat tekevät tarjouksen, jotka kykenevät palvelun myös tarjoamaan. Tarjoan nyt ilmaisen neuvon: jos ei rahkeet ja taito riitä, niin kannattaa jatkossa jättää ne tarjoukset tekemättä!
Mielestäni edellämainittu Finérin kommentti osoittaa todella surkeaa asennetta yhtä suurimmasta päästä olevaa asiakasta kohtaan. Toivottavasti tästä lausunnosta otetaan opiksi myös Espoon päättävissä elimissä ja ryhdytään tarpeellisiin toimenpiteisiin. Sen, joka maksaa, ei tarvitse niellä ihan mitä tahansa.
Milloin monta tuntia liian aikaisin tullutta ruokaa on jouduttu lämmittämään uudelleen - joka muuten sisältää myös terveysriskin - ja milloin alle kaksivuotiaille on toimitettu kokonaisia perunoita. Espoon kaupunki on valittanut ongelmista elokuusta lähtien ja ilmeisesti myös siitä lähtien Sodexho on lupaillut ongelmien korjaantuvan.
No mistä tämä kaikki sitten johtuu? Sodexhon toimitusjohtaja Lars Finér tietää siihen vastauksen. Hänen mielestään se oli väärin ulkoistettu! Lars Finér ryhtyy opettamaan espoolaisia päättäjiä ja toteaa, että ”seuraavalla kerralla näin iso ulkoistaminen kannattaisi tehdä portaittain”.
Koko ongelman ydin on ollut Sodexhon työvoimapula ja kykenemättömyys organisoida toimintansa vastaamaan 7000 uuden suun tarvetta - mutta nyt se on espoolaisten päättäjien vika! Mitäs menitte siirtämään kaikki kerralla. Käsittääkseni kilpailutettaessa palveluntarjoajia vain sellaiset palveluntarjoajat tekevät tarjouksen, jotka kykenevät palvelun myös tarjoamaan. Tarjoan nyt ilmaisen neuvon: jos ei rahkeet ja taito riitä, niin kannattaa jatkossa jättää ne tarjoukset tekemättä!
Mielestäni edellämainittu Finérin kommentti osoittaa todella surkeaa asennetta yhtä suurimmasta päästä olevaa asiakasta kohtaan. Toivottavasti tästä lausunnosta otetaan opiksi myös Espoon päättävissä elimissä ja ryhdytään tarpeellisiin toimenpiteisiin. Sen, joka maksaa, ei tarvitse niellä ihan mitä tahansa.
keskiviikko 8. lokakuuta 2008
Finanssikriisistä
Huonot uutiset maailmalta jatkuvat. Mielenkiintoista on seurata kotimaista dialogia mediassa: Eilen Kauppalehdessä kirjoitettiin Vanhasen suuhun ”Suomessa on tilanne hallinnassa” ja Kataisen ”Suomalaisten pankkien tilanne vakaa”. Tänään Vanhanen taas totesi: ”Suomen pankkijärjestelmä on vakaa” ja Helsingin Sanomissa yhteen ääneen asiantuntijat ”Suomi kestää maailmantalouden myrskyssä”. Joukosta puuttuu enää ”Markkaa ei devalvoida”, mutta se ei tietenkään ole enää mahdollista euroalueeseen liittymisen jälkeen kymmenisen vuotta sitten. Ei ole tosin tarvettakaan. Vielä.
Britanniassa 8 pankkia päätyi osittain kansallistettavaksi. Merkillepantavaa on sinänsä se, että Britanniassa ei päädytty ns. roskapankkiratkaisuun. Islannissa taas tehdään hartiavoimin töitä kruunun eteen. Nähtäväksi jää, kuinka kauan rahkeet riittävät arvon ylläpitoon ja paljonko tavallinen islantilainen saa siitä maksaa.
Keskuspankkien koronlasku otettiin tänään helpottuneena vastaan, vaikka sillä ei välitöntä vaikutusta kursseihin olekaan. Vaikutukset näkyvät vasta muutaman viikon päästä.
Melko odotetusti Sampo osti osan alennusmyyntiin tulleista osakkeistaan pois markkinoilta; ainoastaan määrä oli arvoitus. Jonkinlaista debattia Suomessakin herätti talletussuojan taso. Urpilaista syytettiin poliittisten irtopisteiden keräämisestä ja rikkaiden suosimisesta hänen ehdotettuaan suojan kaksinkertaistamista. Toisaalta taas hallitusta kritisoitiin siitä, ettei tasoa nostettu jo aiemmin. Ainakin jonkin verran talletuksia taisi Ruotsi puolelle vilahtaa. Todettakoon tässä, että monasti talletussuoja on vain kaunis lupaus. Sitä ei juuri tarvita ja silloin kun sitä tarvitaan voi tilanne olla se, että sitä rahaa ei sitten kuitenkaan heti löydykään.
Esimerkiksi Islannin katoton talletussuoja kuulostaa vitsiltä. Islantilaispankit ovat noin dekadilla suuremmat kuin koko Islannin bruttokansantuote. Talletuksia ei tietenkään näin paljon ole, mutta jos kaikki Islantilaispankit
kaatuisivat, niin talletussuojan kautta maksettavat rahat pitäisi käytännössä lainata. Kukapa sitten lainaisi muutamia miljardeja konkurssikypsälle valtiolle?
Sivumennen sanottuna niille, jotka laskevat talletussuojan varaan; jos pankki kaatuu, niin talletussuojan kautta omia rahojaan ei saa takaisin sillä punaisella minuutilla. Pesä todennäköisesti selvitetään ensin ja niille, jotka jäivät ilman maksetaan tallettussuojarahastosta. Jos taas korvausta odottaessa kärsitään kovasta inflaatiosta niin…
Joka tapauksessa tuntuu siltä, että ultraliberaali kapitalismi alkaa olla ohi. Ainakin sen pitäisi olla. Samoja virheitä on toistettu jo niin monta kertaa ja eri paikoissa, että on selvää, ettei markkinat toimi täysin valvomattomina ja rajoituksitta. Vielä hetki sitten myös Henry Paulson liputti finanssimaailman sääntelyn vähentämisen puolesta. Ehkä katsetta voisi taas kääntää kohti Keynesiä.
Kunnallispolitiikassa finanssikriisin vaikutukset tulevat vastaan tietysti kunnan taloudessa. Kellä on velkaa ja kellä ei - ja missä muodossa velka on.
Britanniassa 8 pankkia päätyi osittain kansallistettavaksi. Merkillepantavaa on sinänsä se, että Britanniassa ei päädytty ns. roskapankkiratkaisuun. Islannissa taas tehdään hartiavoimin töitä kruunun eteen. Nähtäväksi jää, kuinka kauan rahkeet riittävät arvon ylläpitoon ja paljonko tavallinen islantilainen saa siitä maksaa.
Keskuspankkien koronlasku otettiin tänään helpottuneena vastaan, vaikka sillä ei välitöntä vaikutusta kursseihin olekaan. Vaikutukset näkyvät vasta muutaman viikon päästä.
Melko odotetusti Sampo osti osan alennusmyyntiin tulleista osakkeistaan pois markkinoilta; ainoastaan määrä oli arvoitus. Jonkinlaista debattia Suomessakin herätti talletussuojan taso. Urpilaista syytettiin poliittisten irtopisteiden keräämisestä ja rikkaiden suosimisesta hänen ehdotettuaan suojan kaksinkertaistamista. Toisaalta taas hallitusta kritisoitiin siitä, ettei tasoa nostettu jo aiemmin. Ainakin jonkin verran talletuksia taisi Ruotsi puolelle vilahtaa. Todettakoon tässä, että monasti talletussuoja on vain kaunis lupaus. Sitä ei juuri tarvita ja silloin kun sitä tarvitaan voi tilanne olla se, että sitä rahaa ei sitten kuitenkaan heti löydykään.
Esimerkiksi Islannin katoton talletussuoja kuulostaa vitsiltä. Islantilaispankit ovat noin dekadilla suuremmat kuin koko Islannin bruttokansantuote. Talletuksia ei tietenkään näin paljon ole, mutta jos kaikki Islantilaispankit
kaatuisivat, niin talletussuojan kautta maksettavat rahat pitäisi käytännössä lainata. Kukapa sitten lainaisi muutamia miljardeja konkurssikypsälle valtiolle?
Sivumennen sanottuna niille, jotka laskevat talletussuojan varaan; jos pankki kaatuu, niin talletussuojan kautta omia rahojaan ei saa takaisin sillä punaisella minuutilla. Pesä todennäköisesti selvitetään ensin ja niille, jotka jäivät ilman maksetaan tallettussuojarahastosta. Jos taas korvausta odottaessa kärsitään kovasta inflaatiosta niin…
Joka tapauksessa tuntuu siltä, että ultraliberaali kapitalismi alkaa olla ohi. Ainakin sen pitäisi olla. Samoja virheitä on toistettu jo niin monta kertaa ja eri paikoissa, että on selvää, ettei markkinat toimi täysin valvomattomina ja rajoituksitta. Vielä hetki sitten myös Henry Paulson liputti finanssimaailman sääntelyn vähentämisen puolesta. Ehkä katsetta voisi taas kääntää kohti Keynesiä.
Kunnallispolitiikassa finanssikriisin vaikutukset tulevat vastaan tietysti kunnan taloudessa. Kellä on velkaa ja kellä ei - ja missä muodossa velka on.
torstai 25. syyskuuta 2008
Hyvä paha yksityistäminen
Harva sana on saanut kuntapolitiikassa niin paljon palstamillimetrejä, kuin yksityistäminen. Tässä kontekstissa tarkoitan yksityistämisellä kunnan tarjoamien palvelujen ostamista ulkopuolelta oman palvelutuotannon sijaan - ammattipiireissä tämä liikkuu myös nimellä outsourcing, jota myös yritykset harrastavat. Yrityksien kohdalla ei tietenkään puhuta yksityistämisestä vaan ulkoistamisesta. Määritelmän mukaan yksityistämisessä kunta luovuttaa palvelutuotannon yksityisen hoidettavaksi ja ulkoistamisessa ostaa palvelun yksityiseltä. Efektiivisesti kyse on pitkälti samasta asiasta. Voidaan sanoa, että ulkoistaminen on yksityistämisen esiaste.
Kunta voi yksityistää palvelujaan monella tavoin. Yksi esimerkki on surullisenkuuluisa Espoon sähkön myynti, jossa kaupunki siis luopui omasta sähköyhtiöstä. Tämä yksityistäminen sai muualta oikeistolta erityistä kiitosta ideologisesta oikeaoppisuudesta. Sittemmin siirtoa ei ole kehunut oikein kukaan. Rohkeimmat ovat esittäneet, että emme vielä tiedä, mitä kaikenlaista lisäinvestointia energiayhtiöt joutuvat vielä ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun nimissä tekemään. Lottovoittoa odotellessa lienee kuitenkin parempi tunnustaa, että eihän se hyvin mennyt.
Hieman toisenlaista yksityistämistä on taas tapahtunut mm. kirjastojen kohdalla. Omista kiinteistöistä on luovuttu ja kirjastojen toiminta on siirretty trendikkäästi uusien kauppakeskuskompleksien uumeniin hyvien liikenneyhteyksien ääreen. Näin käyttäjän näkökulmasta on hienoa, että kirjastokäynti on helposti integroitavissa kaupassa käynnin yhteyteen ilman mutkia matkaan, mutta voisin kuvitella, että näiden kauppakeskusten tilavuokrat ovat aivan erilaisia numeroita, kuin omien olemassaolevien kiinteistöjen ylläpitokulut. Myönnetään toki, että paljon niihinkin voi halutessaan laittaa.
Mikä siinä yksityistämisessä/ulkoistamisessa on sitten niin hankalaa? Oman palvelutuotannon kustannusten laskeminen ja niiden vertaaminen ostopalveluun on monimutkainen tehtävä. Kaiken lisäksi pitää pilkulleen tietää, mitä pitää muistaa tilata, jotta vastaava palvelutaso saavutettaisiin. Itse ainakin olen kuullut tarinan eräästä kaupungista, joka kilpailuttaessaan talvista lumen aurausta unohti tarjouspyynnöstä lumen poisajon sillä seurauksella, että halvimpana vaihtoehtona tultiin epähuomiossa valinneeksi palveluntarjoaja, joka ei tätä palvelua ollut tarjouksessa hinnoitellut (mitenkäs se muuten niin edullinen olisi ollutkaan). Tästä tietysti seurasi se, että kulut moninkertaistuivat, kun todellisuuteen heränneet päättäjät joutuivat tilaamaan erikseen lumenajon - lumesta kun ei yleensä muuten pääse eroon ennen kevättä.
Toinen asia, joka helposti unohtuu, on oman palvelutuotannon kapasiteetin ja käyttöasteen merkitys vertailua tehtäessä. Voidaan ajatella esimerkiksi siten, että terveydenhuollossa suuren yksikön tuottamat palvelut sietävät enemmän kausivaihteluja ja kysynnän epätasaisuutta. Mitä enemmän kokonaisuuksia teetetään ostopalveluna, sen pienemmäksi oma palvelutuotannon kapasiteetti tulee, mutta tällä ei olekaan välttämättä suoraa muutosta palvelutarpeen vaihteluun.
Näin julkinen terveydenhuolto toimii mainiosti yksityisen terveydenhuollon puskurina siten, että palveluntarjoaja saa kunnalle myymänsä palvelun käyttöasteen korkeaksi ilman tarvetta sopeutua suuriin kysynnän muutoksiin. Tästä seuraa tietysti se, että kunnan oma palvelutuotanto vaikuttaa entistä tehottomammalta ja kustannukset per suorite nousevat.
Siksi onkin syytä miettiä tarkkaan, mitä palveluja kunta voi ulkoistaa. Helppoa on tietysti ulkoistaa joku tietty rutiinisuoritus (vaikkapa tekonivelleikkaukset), jolle on helppo lyödä suoritekohtainen kustannus ja jonka nimenomaan tähän operaatioon erikoistunut yksityissairaala suorittaa nopeasti ja takuuhintaan. Mihin tässä sitten voidaan mennä vikaan? Laskelmasta voi unohtua se tosiasia, että terveydenhuollon peruskapasiteetista maksetaan joka tapauksessa - oli resurssit käytössä tai ei. Ostopalvelu tulee todella kalliiksi, jos operaatiosta maksetaan yksityiselle sairaalalle ja samaan aikaan omassa terveydenhuollon yksikössä vastaavan koulutuksen saanut hoitaja tai lääkäri istuu toimettomana. Kaiken tämän lisäksi oma palvelutuotannon rakenne menee vinksalleen, kun rutiinisuoritukset (helposti ennustettavat ja hinnoiteltavat) poistuvat omista suoritteista ja jäljelle jää vain liuta erityistapauksia, komplikaatioita tai kalliita jatkohoitoja. Jos tämänkin jälkeen vielä verrataan omien palvelujen ja ostopalvelujen hintaa per suorite, niin ei ole ihme, jos ostopalvelu vaikuttaa jopa halvalta!
Milloin sitten kunnan on syytä tosissaan harkita jonkin palvelun teettämistä ostopalveluna? Erityisesti silloin, jos tietyllä alalla on selvä tilapäisen lisäkapasiteetin tarve. Tällainen voisi olla vaikkapa seutukunnalle osuva tragedia tai kriisi, joka edellyttää psykologista jälkihoitoa. Toisena käyttökohteena voi olla myös kertyneiden hoitojonojen purku, mutta siinäkin on toki huomattava se, että oma palvelu on saatava sille tasolle, jotta jonosta voidaan käsitellä yhtä monta potilasta vuodessa kun siihen tulee. Jos kapasiteettia kasvatettaisiin siten, että jonot saataisiin purettua, olisi jonojen purkamisen jälkeen kapasiteettia ilman muuta liikaa.
Edellä kuvaamani kaksi esimerkkitilannetta järkevästä ulkoistamisesta sisältävät yhden yhteisen erityispiirteen. Kumpikin niistä pyrkii siirtämään tarjonnan/kysynnän vaihtelut kunnan omalta palvelulta yksityiselle sektorille. Pitkällä aikavälillä palvelujen tulee toki sopeutua pysyviin muutoksiin, mutta juuri lyhyen aikavälin poikkeamat aiheuttavat eniten ongelmia (kysyntä ylittää tarjonnan) ja lisäkuluja (tarjonta ylittää kysynnän).
Kunta voi yksityistää palvelujaan monella tavoin. Yksi esimerkki on surullisenkuuluisa Espoon sähkön myynti, jossa kaupunki siis luopui omasta sähköyhtiöstä. Tämä yksityistäminen sai muualta oikeistolta erityistä kiitosta ideologisesta oikeaoppisuudesta. Sittemmin siirtoa ei ole kehunut oikein kukaan. Rohkeimmat ovat esittäneet, että emme vielä tiedä, mitä kaikenlaista lisäinvestointia energiayhtiöt joutuvat vielä ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun nimissä tekemään. Lottovoittoa odotellessa lienee kuitenkin parempi tunnustaa, että eihän se hyvin mennyt.
Hieman toisenlaista yksityistämistä on taas tapahtunut mm. kirjastojen kohdalla. Omista kiinteistöistä on luovuttu ja kirjastojen toiminta on siirretty trendikkäästi uusien kauppakeskuskompleksien uumeniin hyvien liikenneyhteyksien ääreen. Näin käyttäjän näkökulmasta on hienoa, että kirjastokäynti on helposti integroitavissa kaupassa käynnin yhteyteen ilman mutkia matkaan, mutta voisin kuvitella, että näiden kauppakeskusten tilavuokrat ovat aivan erilaisia numeroita, kuin omien olemassaolevien kiinteistöjen ylläpitokulut. Myönnetään toki, että paljon niihinkin voi halutessaan laittaa.
Mikä siinä yksityistämisessä/ulkoistamisessa on sitten niin hankalaa? Oman palvelutuotannon kustannusten laskeminen ja niiden vertaaminen ostopalveluun on monimutkainen tehtävä. Kaiken lisäksi pitää pilkulleen tietää, mitä pitää muistaa tilata, jotta vastaava palvelutaso saavutettaisiin. Itse ainakin olen kuullut tarinan eräästä kaupungista, joka kilpailuttaessaan talvista lumen aurausta unohti tarjouspyynnöstä lumen poisajon sillä seurauksella, että halvimpana vaihtoehtona tultiin epähuomiossa valinneeksi palveluntarjoaja, joka ei tätä palvelua ollut tarjouksessa hinnoitellut (mitenkäs se muuten niin edullinen olisi ollutkaan). Tästä tietysti seurasi se, että kulut moninkertaistuivat, kun todellisuuteen heränneet päättäjät joutuivat tilaamaan erikseen lumenajon - lumesta kun ei yleensä muuten pääse eroon ennen kevättä.
Toinen asia, joka helposti unohtuu, on oman palvelutuotannon kapasiteetin ja käyttöasteen merkitys vertailua tehtäessä. Voidaan ajatella esimerkiksi siten, että terveydenhuollossa suuren yksikön tuottamat palvelut sietävät enemmän kausivaihteluja ja kysynnän epätasaisuutta. Mitä enemmän kokonaisuuksia teetetään ostopalveluna, sen pienemmäksi oma palvelutuotannon kapasiteetti tulee, mutta tällä ei olekaan välttämättä suoraa muutosta palvelutarpeen vaihteluun.
Näin julkinen terveydenhuolto toimii mainiosti yksityisen terveydenhuollon puskurina siten, että palveluntarjoaja saa kunnalle myymänsä palvelun käyttöasteen korkeaksi ilman tarvetta sopeutua suuriin kysynnän muutoksiin. Tästä seuraa tietysti se, että kunnan oma palvelutuotanto vaikuttaa entistä tehottomammalta ja kustannukset per suorite nousevat.
Siksi onkin syytä miettiä tarkkaan, mitä palveluja kunta voi ulkoistaa. Helppoa on tietysti ulkoistaa joku tietty rutiinisuoritus (vaikkapa tekonivelleikkaukset), jolle on helppo lyödä suoritekohtainen kustannus ja jonka nimenomaan tähän operaatioon erikoistunut yksityissairaala suorittaa nopeasti ja takuuhintaan. Mihin tässä sitten voidaan mennä vikaan? Laskelmasta voi unohtua se tosiasia, että terveydenhuollon peruskapasiteetista maksetaan joka tapauksessa - oli resurssit käytössä tai ei. Ostopalvelu tulee todella kalliiksi, jos operaatiosta maksetaan yksityiselle sairaalalle ja samaan aikaan omassa terveydenhuollon yksikössä vastaavan koulutuksen saanut hoitaja tai lääkäri istuu toimettomana. Kaiken tämän lisäksi oma palvelutuotannon rakenne menee vinksalleen, kun rutiinisuoritukset (helposti ennustettavat ja hinnoiteltavat) poistuvat omista suoritteista ja jäljelle jää vain liuta erityistapauksia, komplikaatioita tai kalliita jatkohoitoja. Jos tämänkin jälkeen vielä verrataan omien palvelujen ja ostopalvelujen hintaa per suorite, niin ei ole ihme, jos ostopalvelu vaikuttaa jopa halvalta!
Milloin sitten kunnan on syytä tosissaan harkita jonkin palvelun teettämistä ostopalveluna? Erityisesti silloin, jos tietyllä alalla on selvä tilapäisen lisäkapasiteetin tarve. Tällainen voisi olla vaikkapa seutukunnalle osuva tragedia tai kriisi, joka edellyttää psykologista jälkihoitoa. Toisena käyttökohteena voi olla myös kertyneiden hoitojonojen purku, mutta siinäkin on toki huomattava se, että oma palvelu on saatava sille tasolle, jotta jonosta voidaan käsitellä yhtä monta potilasta vuodessa kun siihen tulee. Jos kapasiteettia kasvatettaisiin siten, että jonot saataisiin purettua, olisi jonojen purkamisen jälkeen kapasiteettia ilman muuta liikaa.
Edellä kuvaamani kaksi esimerkkitilannetta järkevästä ulkoistamisesta sisältävät yhden yhteisen erityispiirteen. Kumpikin niistä pyrkii siirtämään tarjonnan/kysynnän vaihtelut kunnan omalta palvelulta yksityiselle sektorille. Pitkällä aikavälillä palvelujen tulee toki sopeutua pysyviin muutoksiin, mutta juuri lyhyen aikavälin poikkeamat aiheuttavat eniten ongelmia (kysyntä ylittää tarjonnan) ja lisäkuluja (tarjonta ylittää kysynnän).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
.jpg)