Hyssälän mielestä Suomessa ei ole vielä tarpeeksi alueellistettu valtion virastoja pitkin maakuntia. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan Lääkelaitoksen työntekijät 99%:sti eivät ole valmiita muuttamaan Kuopioon tai Ouluun, jonne Lääkelaitos Hyssälän visiossa kuuluu.
Artikkelissa mainitaan myös aiempien alueellistamisten saavutuksia. Seinäjoelle siirretty Maaseutuvirasto ja Lahteen viety Valtion asuntorahasto kärsivät vieläkin tekijäpulasta - koulutettu ja osaava henkilökunta kun ei ymmärrettävästi halua vaihtaa pääkaupunkiseudun työmarkkinoita maakuntien epävarmuuteen. Kaikki varmaan muistavat myös poliisin tietohallintokeskuksen hajakeskittämisen Rovaniemelle.
Nyt ilmeisesti pähkäillään sitten sellaista mahdollisuutta, että lääkelaitos voitaisiin ”virallisesti” sijoittaa maakuntaan, mutta työntekijät ”epävirallisesti” säilyttää pääkaupunkiseudulla. Kyse olisi siis ilmeisesti siitä, että lääkelaitoksen budjetti ja itse toiminta olisivat eri paikkakunnilla. Paljon päättömämmäksi ei aluepolitiikka voi enää mennä.
Riippumatta siitä, mitä virastoa tai laitosta ollaan siirtämässä maakuntaan, niin tuon kyseisen viraston toimintaan siitä on vain haittaa. Ensinnäkin kansainvälisiä kontakteja omaavan asiantuntijaorganisaation siirtäminen pois käytännöllisesti katsoen ainoan toimivan kansainvälisen lentokentän (myös Oulun lentokenttä on kansainvälinen - ainakin paperilla) läheisyydestä on sulaa typeryyttä. Toisekseen virasto menettää omat asemansa mahdollisesti hyvinkin kilpailluilla työmarkkinoilla osaavasta henkilökunnasta. Ei riitä, että edes itse alan töitä (joita ei kyllä yleensä niitäkään ruhtinaallisesti ole) olisi tarjolla uudessa sijaintipaikassa, vaan myös asiantuntijoiden puolisoille tulisi olla riittävät edellytykset työllistyä uudessa kaupungissa. Lähdetään nyt siitä oletuksesta, että aivan maaseutukyliin virastoja ei - ainakaan vielä - olla siirtämässä.
Lapsellekin pitäisi olla selvää, että akateemista osaamista hyödyntävän viraston sijaintipaikassa on ehdottomasti oltava:
1. yliopisto, joka tuottaa alan työvoimaa
2. kriittinen massa alan muita työpaikkoja, jotta parhaat osaajat pysyvät seudulla
On melko käsittämätöntä, että näistä faktoista huolimatta yksi suurista puolueista on aktiivisesti edelleen hajakeskittelemässä virastoja pitkin suomenniemeä. Eikö tällainen hölmöily voitaisi lopettaa ja vaikka tarvittaessa maksaa tasinkoa sille kunnalle, joka nyt jää nuolemaan näppejään lääkelaitoksen sijoittamiskysymyksessä? Tai näinhän nyt ilmeisesti aiotaan menetellä, kun mahdollisesti virasto virallisesti siirretään, mutta henkilökunta ei muuta perässä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Asuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Asuminen. Näytä kaikki tekstit
lauantai 18. lokakuuta 2008
sunnuntai 7. syyskuuta 2008
Hajakeskitetty äly
Matti Vanhasen unelma hajakeskitetystä (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan) Helsingin seudusta elää sitkeästi kuin juolavehnä. Vanhasen mielestä kaikki voivat asua väljästi pienissä puutarhakylissään, asioida paikallisessa lähikaupassa ja vielä työskennelläkin siellä.
Ajatus työpaikkojen hajakeskittämisestä (joka oikeasti tarkoittaa hajauttamista. Kun hajauttaminen on poliittisessa retoriikassa pannassa, niin Matti Vanhanen on lanseerannut tällaisen ambivalentin termin, joka ei kielellisesti tarkoita mitään, mutta Vanhasen kontekstissa se voidaan aina korvata sanalla hajauttaminen) pitkin poikin Etelä-Suomea on absurdi.
Ainoa tapa, jolla se voisi toteutua olisi se, että suurella osalla työvoimasta olisi mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin. Näin ei ole nyt eikä tule olemaan tulevaisuudessakaan. Kaupan henkilökunta kun ei voi etänostaa tuotteita hyllyyn eikä vartijat etävalvoa myymälää, jonka oviaukko on 15 metrin päässä metrolaiturista.
Voisivatko työpaikat ja asuminen sitten kohdata? Jos tarkastellaan jotakin nurmijärveläistä peltoaukeaa, jolla suurissa omakotitaloissaan asuu 15 diplomi-insinööriä, 20 ekonomia ja joukko muita ylempiä toimihenkilöitä ja samaan aikaan avoimena on lähikaupan osa-aikainen kassa ja kunnan nurmikonleikkaaja, niin on sanomattakin selvää, että edellämainitut toimihenkilöt huristavat pikku citymaastureillaan viereiseen puutarhakylään (olemme siis edelleen sisällä Vanhasen utopiassa) töihin, jossa sijaitsee globaalisti toimivan suuryrityksen menestyvä pääkonttori tahi muu suuri työnantaja. Tämä työnantaja luonnollisestikin tarvitsee toimitilat, jotka kuvastavat yrityksen luonnetta ja arvoja - siksi siihen pieneen puutarhakylään ei sitten juuri muuta mahdukaan. Muutamat saman toimialan pienyritykset ovat kuitenkin etsineet synergiaetuja ja ovat pesiytyneet suuren tilaajansa kainaloon.
Yhdysvalloissa aikanaan lähdettiin rakentamaan tällaisia Matti Vanhasen utopiakyliä. Niitä kutsutaan esikaupungeiksi (suburb), joihin ihmiset pakenivat kaupunkien saasteita ja rauhattomuuta (kuten Matti Vanhanen aikanaan Espoosta Nurmijärvelle). Joka aamu hyvissä ajoin näiden esikaupunkien asukkaat hyppäävät autoihinsa (oikeaoppisesti yksi per ajoneuvo) ja huristavat kohti kaupunkia ja sinne jääneitä työpaikkoja. Heidän onkin lähdettävä ajoissa, sillä tämä liikenne muodostaa valtavat ruuhkat, joissa tuprutetaan pakokaasuja taivaalle tuntitolkulla. Paluu töistä kotiin tapahtuu samoin. Tämän perinteen täytyy olla yksi lähde amerikkalaiselle käsitteelle quality time.
Vanhanen myös uumoilee, että polttoaineisiin lisättävä etanoli CH3-CH2-OH vähentää liikenteen tuottamia kasvihuonepäästöjä vähintään yhtä paljon kuin länsimetro (joka voi periaatteessa käyttää vaikka käytännössä kasvihuonepäästötöntä ydinvoimaa - ainakin sitten kun ydinvoimalat 6 ja 7 käynnistyvät). Kuten edelläolevasta kemiallisesta kaavasta selviää, on etanolissa kuitenkin kaksi hiiliatomia. Palaessaan etanoli tuottaakin hiilidioksidia ja vettä. Ensimmäinen on juurikin yksi kasvihuonekaasuista. Toisekseen etanolin tuottaminen tuottaa myöskin kasvihuonekaasuja riippumatta siitä, mistä raaka-aineesta etanolia valmistetaan. Vanhanen ei tunnetusti ole viinamäen miehiä, joten puutteelliset tiedot etanolista sallittakoon.
Osmo Soininvaaran käsitys, jonka mukaan kaupunkialueella tulisi rakentaa korkeintaan kilometrin päähän raideliikenteen asemista vaikuttaa lähtökohdiltaan paljon paremmalta.
HS:n artikkeli Vanhasen puutarhametropolista: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Vanhanen+rakentaisi+Helsingin+seudusta+puutarhametropolin/1135239222972
Ajatus työpaikkojen hajakeskittämisestä (joka oikeasti tarkoittaa hajauttamista. Kun hajauttaminen on poliittisessa retoriikassa pannassa, niin Matti Vanhanen on lanseerannut tällaisen ambivalentin termin, joka ei kielellisesti tarkoita mitään, mutta Vanhasen kontekstissa se voidaan aina korvata sanalla hajauttaminen) pitkin poikin Etelä-Suomea on absurdi.
Ainoa tapa, jolla se voisi toteutua olisi se, että suurella osalla työvoimasta olisi mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin. Näin ei ole nyt eikä tule olemaan tulevaisuudessakaan. Kaupan henkilökunta kun ei voi etänostaa tuotteita hyllyyn eikä vartijat etävalvoa myymälää, jonka oviaukko on 15 metrin päässä metrolaiturista.
Voisivatko työpaikat ja asuminen sitten kohdata? Jos tarkastellaan jotakin nurmijärveläistä peltoaukeaa, jolla suurissa omakotitaloissaan asuu 15 diplomi-insinööriä, 20 ekonomia ja joukko muita ylempiä toimihenkilöitä ja samaan aikaan avoimena on lähikaupan osa-aikainen kassa ja kunnan nurmikonleikkaaja, niin on sanomattakin selvää, että edellämainitut toimihenkilöt huristavat pikku citymaastureillaan viereiseen puutarhakylään (olemme siis edelleen sisällä Vanhasen utopiassa) töihin, jossa sijaitsee globaalisti toimivan suuryrityksen menestyvä pääkonttori tahi muu suuri työnantaja. Tämä työnantaja luonnollisestikin tarvitsee toimitilat, jotka kuvastavat yrityksen luonnetta ja arvoja - siksi siihen pieneen puutarhakylään ei sitten juuri muuta mahdukaan. Muutamat saman toimialan pienyritykset ovat kuitenkin etsineet synergiaetuja ja ovat pesiytyneet suuren tilaajansa kainaloon.
Yhdysvalloissa aikanaan lähdettiin rakentamaan tällaisia Matti Vanhasen utopiakyliä. Niitä kutsutaan esikaupungeiksi (suburb), joihin ihmiset pakenivat kaupunkien saasteita ja rauhattomuuta (kuten Matti Vanhanen aikanaan Espoosta Nurmijärvelle). Joka aamu hyvissä ajoin näiden esikaupunkien asukkaat hyppäävät autoihinsa (oikeaoppisesti yksi per ajoneuvo) ja huristavat kohti kaupunkia ja sinne jääneitä työpaikkoja. Heidän onkin lähdettävä ajoissa, sillä tämä liikenne muodostaa valtavat ruuhkat, joissa tuprutetaan pakokaasuja taivaalle tuntitolkulla. Paluu töistä kotiin tapahtuu samoin. Tämän perinteen täytyy olla yksi lähde amerikkalaiselle käsitteelle quality time.
Vanhanen myös uumoilee, että polttoaineisiin lisättävä etanoli CH3-CH2-OH vähentää liikenteen tuottamia kasvihuonepäästöjä vähintään yhtä paljon kuin länsimetro (joka voi periaatteessa käyttää vaikka käytännössä kasvihuonepäästötöntä ydinvoimaa - ainakin sitten kun ydinvoimalat 6 ja 7 käynnistyvät). Kuten edelläolevasta kemiallisesta kaavasta selviää, on etanolissa kuitenkin kaksi hiiliatomia. Palaessaan etanoli tuottaakin hiilidioksidia ja vettä. Ensimmäinen on juurikin yksi kasvihuonekaasuista. Toisekseen etanolin tuottaminen tuottaa myöskin kasvihuonekaasuja riippumatta siitä, mistä raaka-aineesta etanolia valmistetaan. Vanhanen ei tunnetusti ole viinamäen miehiä, joten puutteelliset tiedot etanolista sallittakoon.
Osmo Soininvaaran käsitys, jonka mukaan kaupunkialueella tulisi rakentaa korkeintaan kilometrin päähän raideliikenteen asemista vaikuttaa lähtökohdiltaan paljon paremmalta.
HS:n artikkeli Vanhasen puutarhametropolista: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Vanhanen+rakentaisi+Helsingin+seudusta+puutarhametropolin/1135239222972
Tunnisteet:
Asuminen,
Energia,
Kaavoitus,
Kuntasuunnittelu,
Liikenne,
Rakentaminen,
Ympäristö
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
.jpg)