Kyöstilänharjun YVA-ohjelmasta

Sorankäynti Kyöstilänharjusta jatkuu. Hankkeesta vastaava yrittäjä on toimittanut Hämeen ELY-keskukselle suunnitelman ympäristövaikutusten arvioinnista, jossa esitetään neljä eri toteutusvaihtoehtoa. Epäilemättä yrittäjä pyrkii minimoimaan oman panoksensa YVA-prosessissa, joten yhtäkään ylimääräistä selvitystä ei varmasti tulla tekemään. Nyt meidän kyläläisten on oltava tarkkana, ettei liian lepsua suunnitelmaa oteta YVA-selvityksen pohjaksi, vaan että kaikki tarpeellinen tulee otetuksi huomioon ja tarvittaessa selvitetyksi sorayrittäjän vaivoja säästämättä.

Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että YVA:ssa voidaan huomioida vain ympäristövaikutuksia; kyseeseen ei siis tule hankkeen taloudellinen järkevyys tai mikään muukaan ympäristövaikutukseton, mutta muuten merkittävä argumentti. Tätä kunnantalolla 10.5. pidetyssä infotilaisuudessa korosti myös ELY-keskuksen edustaja. Hankkeesta vastaavan esittämä suunnitelma on saatavissa Hämeen ELY-keskuksen www-sivuilta. Siihen kannattaa tutustua hyvin, jotta voi esittää siihen oman kannanottonsa määräaikaan eli 17.6.2011 mennessä.

Muutama avainkohta esitetystä voidaan jo nyt tuoda esiin, joihin ainakin itse aion puuttua. Yhtenä toteutusvaihtoehtona väitetään selvitettävän vaihtoehto, jossa koko kaavassa merkitty 25ha olisi ottoalueena. Tällaiseen toteutusvaihtoehtoon ei ole esitetty minkäänlaista ottosuunnitelmaa eikä toista maanomistajaakaan ole kuultu tai ainakaan liitetty hankkeen osapuoleksi. Miten voidaan arvioida ympäristövaikutuksia toiminnasta, jota ei ole edes suunniteltu? Otettaisiinko koko alueen maa-aines edelleen alkuperäisen hakemuksen mukaisessa 10 vuodessa vai venyisikö ottoaika 25 vuoteen? Ei minkään hankkeen ympäristövaikutuksia näin voida selvittää!

Toinen merkittävä puute ainakin Valajärven kesäasukkaita silmällä pitäen on se tosiasia, että hankkeesta vastaava yrittää rajata Sauvalan soranottoalueen kokonaan selvityksen ulkopuolelle. Suuri osa kesämökeistä sijoittuu Sauvalan soranottoalueen ja suunnitellun Kyöstilänharjun soranottoalueen väliin ja kuten hyvin tiedetään: ääni kantaa järvellä hyvin. Tähän tulee ilman muuta puuttua. Samoin hankkeesta vastaava yrittää päästä helpolla rajaamalla lähivaikutusalueen vain 500m etäisyydelle, joka on hyvin tarkoitushakuista. Ympäristövaikutukset eivät rajoitu mainitulle alueelle. Suunnitelman mukaan maa-ainesta kuljettavat sorarekat ilmeisesti katoavat Suvipuodilla, koska Kirkkoportintien lisäksi muuta tiestöä ei ole esitetty mukaan otettavaksi.

Kolmanneksi on huomattava, ettei hankkeesta vastaava ole nähtävästi valmis teettämään lisää tarvittavia selvityksiä, vaan olettaa kaiken tarvittavan informaation olevan valmiina kunhan niitä kyselee Destialta, Trafilta, Museovirastolta tai muulta taholta. YVA:n tarkoitus ja riittävä toteutustapa ei ole se, että tehdään yhteenveto jo tehdyistä selvityksistä, vaan tarvittaessa tilataan uusia selvityksiä mahdollisista vaikutuksista ja niiden kohteena olevista ympäristö- ja muista arvoista.

Ohjelmassa myös todetaan, ettei hankkeesta vastaava ole vastuussa muiden hankkeiden ympäristövaikutuksista. Ei vaadi kovin suuria henkisiä lahjoja ymmärtää tätä, mutta nähtävästi hieman enemmän tarvittaisiin, jotta ymmärtäisi YVA-hankkeen tarkoituksen olevan nimenomaan arvioida sitä, kestääkö ympäristö suunnitellun ja käynnissä olevien hankkeiden kokonaisrasituksen, jos ne toteutetaan samanaikaisesti. Siksi YVA-prosessissa on tarpeen kerätä tarvittava tieto myös muiden ympäristöä rasittavien hankkeiden ympäristövaikutuksista, oli niistä vastuussa sitten kuka hyvänsä.

Toivottavasti mahdollisimman moni ilmaisee mielipiteensä ja korjausehdotuksensa YVA-ohjelmaan, jotta yksikään ympäristövaikutus ei jäisi huomiotta. Tarvittaessa apuakin lienee saatavissa joko kyläyhdistykseltä tai muilta asiasta huolestuneilta.

Kyöstilänharjun soranottohankkeesta

Kyöstilänharjulle kaavailtua soranottoa koskevat ympäristö- ja maa-aineslupa-asiat saivat kyläläiset kirjoittamaan muistutuksia ja mielipiteenilmauksia yhteensä 37 kappaletta, joista erityisesti kyläyhdistyksen ja Valajärven suojeluyhdistyksen muistutukset ovat arvokkaita siksikin, että ne edustavat suurta joukkoa kyläläisiä ja myös kesäasukkaita. Muistutuksissa tuotiin esiin kyöstilänharjun luonto- ja geologiset arvot, maisemalliset arvot, soranoton aiheuttamat ympäristöhaitat, kuten melu ja pöly, sekä soranajon aiheuttama rasitus kylätielle ja liikenneturvallisuuden vaarantuminen. Myös alueen kulttuurihistorialliseen merkitykseen vedottiin kyläläisten tervan ja pellavan tuotannossa sekä myös siihen, että viereinen tie on osa keskiaikaista Raaseporin vanhaa meritietä.

Kyöstilänharjun soranottohankkeesta tein itse Hämeen ELY-keskukselle esityksen harkinnanvaraisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta vedoten mm. siihen, että kylässä toimii jo kolme muuta soranottoaluetta, jotka kaikki aiheuttavat kylälle ympäristöhaittoja – Mustisuon soranottoalue kuuluu vieläpä samaan pohjavesialueeseen Kyöstilänharjun kanssa ja molemmat kuuluvat Valajärven valuma-alueeseen. Aluetta jo rasittavien hankkeiden yhteisvaikutus kaavaillun uuden hankkeen kanssa pitää lain mukaan ottaa huomioon! Asia tuli ELY-keskuksessa vireille 27.11. ja ratkaisu tehdään kuukauden kuluessa siitä, kun ELY-keskus on saanut asiasta tarvittavat tiedot. Sitä ennen asian käsittely ei kunnassa etene.

Kyläläisten yksituumaisuus soranottohanketta vastaan on asia, jota ympäristölautakunnan on vaikea jättää huomiotta. Sekä vakituiset että kesäasukkaat ovat ilmaisseet mielipiteensä – samoin kuin myös monet entisetkin asukkaat. Se on voimavara, joka toivottavasti tuottaa tulosta hankkeen kaatamiseksi. Ei anneta itse aiheen kannalta toistaiseksi merkityksettömien puheiden toimia riidansiemeninä. Esimerkki tällaisesta on erillinen kevyen liikenteen väylä kylätielle, josta yksimielisyyttä ei kenties ole saavutettavissa. Pääasia on nyt koko hankkeen estäminen missään muodossa.

Kunnan taholta on esitetty huoli siitä, että kunta voisi joutua korvaamaan mahdollisia menetyksiä, jos lupaa ei myönnetä. Tällainen ei perustu mihinkään lakiin. Niin kauan, kun maanomistaja kykenee aluetta käyttämään johonkin kohtuullisen tuottavaan tarkoitukseen – kuten metsätalouteen – ei korvausvelvollisuutta voi kunnalle tai valtiolle muodostua. On pöyristyttävää, että henkilöt, jotka työkseen näitä asioita hoitavat, osoittavat tällaisilla heitoilla oman työnsä kannalta keskeisen lainsäädännön ala-arvoista hallintaa.

Mielenkiintoinen kysymys on myös Tervavuoren soranottohanke, jossa on monia yhtäläisyyksiä Kyöstilänharjuun. Molemmat ovat 2. salpausselkään kuuluvia reunamuodostumia, mutta näin kyläläisenä täytyy todeta, että Kyöstilänharjun luontoarvot ylittävät selvästi Tervavuoren vastaavat. Onkin mielenkiintoista, että kunnan ympäristöpalvelut on ottanut niin jyrkän kannan Tervavuoren hanketta vastaan ja samaan aikaan suhtautuu ilmeisen suopeasti Kyöstilänharjun soranottoon. Molemmat alueet kuuluvat UPM:lle ja onkin aiheellista kysyä, edustaako laajamittainen soravarantojen realisointi luonto-, geologisista ja maisema-arvoista välittämättä sellaista yrityskuvaa, jonka UPM itsestään haluaa antaa. Merkittävä ero Tervavuorella ja Kyöstilänharjulla kuitenkin on se, että Tervavuoresta on otettu maa-ainesta ennenkin kun taas Kyöstilänharju on toistaiseksi koskematon. Pidetään se sellaisena.

Hajakeskitetty äly

Matti Vanhasen unelma hajakeskitetystä (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan) Helsingin seudusta elää sitkeästi kuin juolavehnä. Vanhasen mielestä kaikki voivat asua väljästi pienissä puutarhakylissään, asioida paikallisessa lähikaupassa ja vielä työskennelläkin siellä.

Ajatus työpaikkojen hajakeskittämisestä (joka oikeasti tarkoittaa hajauttamista. Kun hajauttaminen on poliittisessa retoriikassa pannassa, niin Matti Vanhanen on lanseerannut tällaisen ambivalentin termin, joka ei kielellisesti tarkoita mitään, mutta Vanhasen kontekstissa se voidaan aina korvata sanalla hajauttaminen) pitkin poikin Etelä-Suomea on absurdi.

Ainoa tapa, jolla se voisi toteutua olisi se, että suurella osalla työvoimasta olisi mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin. Näin ei ole nyt eikä tule olemaan tulevaisuudessakaan. Kaupan henkilökunta kun ei voi etänostaa tuotteita hyllyyn eikä vartijat etävalvoa myymälää, jonka oviaukko on 15 metrin päässä metrolaiturista.

Voisivatko työpaikat ja asuminen sitten kohdata? Jos tarkastellaan jotakin nurmijärveläistä peltoaukeaa, jolla suurissa omakotitaloissaan asuu 15 diplomi-insinööriä, 20 ekonomia ja joukko muita ylempiä toimihenkilöitä ja samaan aikaan avoimena on lähikaupan osa-aikainen kassa ja kunnan nurmikonleikkaaja, niin on sanomattakin selvää, että edellämainitut toimihenkilöt huristavat pikku citymaastureillaan viereiseen puutarhakylään (olemme siis edelleen sisällä Vanhasen utopiassa) töihin, jossa sijaitsee globaalisti toimivan suuryrityksen menestyvä pääkonttori tahi muu suuri työnantaja. Tämä työnantaja luonnollisestikin tarvitsee toimitilat, jotka kuvastavat yrityksen luonnetta ja arvoja - siksi siihen pieneen puutarhakylään ei sitten juuri muuta mahdukaan. Muutamat saman toimialan pienyritykset ovat kuitenkin etsineet synergiaetuja ja ovat pesiytyneet suuren tilaajansa kainaloon.

Yhdysvalloissa aikanaan lähdettiin rakentamaan tällaisia Matti Vanhasen utopiakyliä. Niitä kutsutaan esikaupungeiksi (suburb), joihin ihmiset pakenivat kaupunkien saasteita ja rauhattomuuta (kuten Matti Vanhanen aikanaan Espoosta Nurmijärvelle). Joka aamu hyvissä ajoin näiden esikaupunkien asukkaat hyppäävät autoihinsa (oikeaoppisesti yksi per ajoneuvo) ja huristavat kohti kaupunkia ja sinne jääneitä työpaikkoja. Heidän onkin lähdettävä ajoissa, sillä tämä liikenne muodostaa valtavat ruuhkat, joissa tuprutetaan pakokaasuja taivaalle tuntitolkulla. Paluu töistä kotiin tapahtuu samoin. Tämän perinteen täytyy olla yksi lähde amerikkalaiselle käsitteelle quality time.

Vanhanen myös uumoilee, että polttoaineisiin lisättävä etanoli CH3-CH2-OH vähentää liikenteen tuottamia kasvihuonepäästöjä vähintään yhtä paljon kuin länsimetro (joka voi periaatteessa käyttää vaikka käytännössä kasvihuonepäästötöntä ydinvoimaa - ainakin sitten kun ydinvoimalat 6 ja 7 käynnistyvät). Kuten edelläolevasta kemiallisesta kaavasta selviää, on etanolissa kuitenkin kaksi hiiliatomia. Palaessaan etanoli tuottaakin hiilidioksidia ja vettä. Ensimmäinen on juurikin yksi kasvihuonekaasuista. Toisekseen etanolin tuottaminen tuottaa myöskin kasvihuonekaasuja riippumatta siitä, mistä raaka-aineesta etanolia valmistetaan. Vanhanen ei tunnetusti ole viinamäen miehiä, joten puutteelliset tiedot etanolista sallittakoon.

Osmo Soininvaaran käsitys, jonka mukaan kaupunkialueella tulisi rakentaa korkeintaan kilometrin päähän raideliikenteen asemista vaikuttaa lähtökohdiltaan paljon paremmalta.
HS:n artikkeli Vanhasen puutarhametropolista: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Vanhanen+rakentaisi+Helsingin+seudusta+puutarhametropolin/1135239222972