Norjan tapahtumien jälkimainingeissa on ymmärrettävää, että esitetään ajatuksia siitä, mitä vielä voitaisiin tehdä. Silloinkin olisi tosin hyvä, jos ensin miettisi, miten ehdotettu muutos vaikuttaisi asiaan ja minkälaisia tuloksia sillä voisi saavuttaa.
Heti alkuun haluan tuoda esiin, että aseiden - saati suurien määrien - säilyttäminen tyhjillään olevissa valvomattomissa tiloissa, jotka sijaitsevat kaukana asutuksesta, on lähtökohtaisesti huono ajatus. Suurin osa metsästysretkistä alkaa ja päättyy kotiin, kulkematta välillä seuran tilojen kautta, jos seuralla sellaisia edes on. Kaikenlaista aseiden ylimääräistä kuljettamista ja säilytystä autossa tai muussa siihen sopimattomassa tilassa pitäisi välttää.
Yhdistymisvapaus sallii metsästämisen kuulumatta metsästysseuraan, joskin 1.6. voimaan tullut uusi aselaki ei enää käytännössä mahdollista käsiaseharrastusta ilman jonkin ampumaseuran jäsenyyttä. Metsästysseurat myös valikoivat jäseniään, ja käytännössä sellaiseen liittyminen voi olla mahdotonta, jos ei omista maata (so. metsästysoikeutta) ja/tai omaa riittäviä kontakteja seuraan.
Nykylainsäädäntö jo edellyttää aseiden säilytyksessä huolellisuutta ja tarpeellisia teknisiä keinoja niiden turvalliseen säilyttämiseen. Nämä keinot ovat riittäviä yhden tai muutaman aseen säilyttämiseen kotona, ei koko seuran jäsenistön kaikkien aseiden säilyttämiseen yhteisissä tiloissa. Tästä syystä on perusteltua pitää aseiden säilytys hajautettuna, jotta pitkäkyntiset eivät pääse kerralla ja suhteessa pienellä vaivalla kiinni koko pottiin.
On myös hyvä muistaa, ettei aseiden yhteissäilytys sinänsä estä aseen omistajaa käyttämästä asettaan parhaaksi katsomallaan tavalla väärin. Yleensä laillisilla aseilla tehdään huomattavan vähän rikoksia. Laittomilla aseilla sen sijaan tehdään rikoksia paljonkin. Tästä näkökulmasta onkin tarkoituksenmukaista, että laillisten aseiden joutuminen vääriin käsiin pyritään estämään. Aseiden yhteissäilytys olisi askel väärään suuntaan.
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Kyöstilänharjun YVA-ohjelmasta
Sorankäynti Kyöstilänharjusta jatkuu. Hankkeesta vastaava yrittäjä on toimittanut Hämeen ELY-keskukselle suunnitelman ympäristövaikutusten arvioinnista, jossa esitetään neljä eri toteutusvaihtoehtoa. Epäilemättä yrittäjä pyrkii minimoimaan oman panoksensa YVA-prosessissa, joten yhtäkään ylimääräistä selvitystä ei varmasti tulla tekemään. Nyt meidän kyläläisten on oltava tarkkana, ettei liian lepsua suunnitelmaa oteta YVA-selvityksen pohjaksi, vaan että kaikki tarpeellinen tulee otetuksi huomioon ja tarvittaessa selvitetyksi sorayrittäjän vaivoja säästämättä.
Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että YVA:ssa voidaan huomioida vain ympäristövaikutuksia; kyseeseen ei siis tule hankkeen taloudellinen järkevyys tai mikään muukaan ympäristövaikutukseton, mutta muuten merkittävä argumentti. Tätä kunnantalolla 10.5. pidetyssä infotilaisuudessa korosti myös ELY-keskuksen edustaja. Hankkeesta vastaavan esittämä suunnitelma on saatavissa Hämeen ELY-keskuksen www-sivuilta. Siihen kannattaa tutustua hyvin, jotta voi esittää siihen oman kannanottonsa määräaikaan eli 17.6.2011 mennessä.
Muutama avainkohta esitetystä voidaan jo nyt tuoda esiin, joihin ainakin itse aion puuttua. Yhtenä toteutusvaihtoehtona väitetään selvitettävän vaihtoehto, jossa koko kaavassa merkitty 25ha olisi ottoalueena. Tällaiseen toteutusvaihtoehtoon ei ole esitetty minkäänlaista ottosuunnitelmaa eikä toista maanomistajaakaan ole kuultu tai ainakaan liitetty hankkeen osapuoleksi. Miten voidaan arvioida ympäristövaikutuksia toiminnasta, jota ei ole edes suunniteltu? Otettaisiinko koko alueen maa-aines edelleen alkuperäisen hakemuksen mukaisessa 10 vuodessa vai venyisikö ottoaika 25 vuoteen? Ei minkään hankkeen ympäristövaikutuksia näin voida selvittää!
Toinen merkittävä puute ainakin Valajärven kesäasukkaita silmällä pitäen on se tosiasia, että hankkeesta vastaava yrittää rajata Sauvalan soranottoalueen kokonaan selvityksen ulkopuolelle. Suuri osa kesämökeistä sijoittuu Sauvalan soranottoalueen ja suunnitellun Kyöstilänharjun soranottoalueen väliin ja kuten hyvin tiedetään: ääni kantaa järvellä hyvin. Tähän tulee ilman muuta puuttua. Samoin hankkeesta vastaava yrittää päästä helpolla rajaamalla lähivaikutusalueen vain 500m etäisyydelle, joka on hyvin tarkoitushakuista. Ympäristövaikutukset eivät rajoitu mainitulle alueelle. Suunnitelman mukaan maa-ainesta kuljettavat sorarekat ilmeisesti katoavat Suvipuodilla, koska Kirkkoportintien lisäksi muuta tiestöä ei ole esitetty mukaan otettavaksi.
Kolmanneksi on huomattava, ettei hankkeesta vastaava ole nähtävästi valmis teettämään lisää tarvittavia selvityksiä, vaan olettaa kaiken tarvittavan informaation olevan valmiina kunhan niitä kyselee Destialta, Trafilta, Museovirastolta tai muulta taholta. YVA:n tarkoitus ja riittävä toteutustapa ei ole se, että tehdään yhteenveto jo tehdyistä selvityksistä, vaan tarvittaessa tilataan uusia selvityksiä mahdollisista vaikutuksista ja niiden kohteena olevista ympäristö- ja muista arvoista.
Ohjelmassa myös todetaan, ettei hankkeesta vastaava ole vastuussa muiden hankkeiden ympäristövaikutuksista. Ei vaadi kovin suuria henkisiä lahjoja ymmärtää tätä, mutta nähtävästi hieman enemmän tarvittaisiin, jotta ymmärtäisi YVA-hankkeen tarkoituksen olevan nimenomaan arvioida sitä, kestääkö ympäristö suunnitellun ja käynnissä olevien hankkeiden kokonaisrasituksen, jos ne toteutetaan samanaikaisesti. Siksi YVA-prosessissa on tarpeen kerätä tarvittava tieto myös muiden ympäristöä rasittavien hankkeiden ympäristövaikutuksista, oli niistä vastuussa sitten kuka hyvänsä.
Toivottavasti mahdollisimman moni ilmaisee mielipiteensä ja korjausehdotuksensa YVA-ohjelmaan, jotta yksikään ympäristövaikutus ei jäisi huomiotta. Tarvittaessa apuakin lienee saatavissa joko kyläyhdistykseltä tai muilta asiasta huolestuneilta.
Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että YVA:ssa voidaan huomioida vain ympäristövaikutuksia; kyseeseen ei siis tule hankkeen taloudellinen järkevyys tai mikään muukaan ympäristövaikutukseton, mutta muuten merkittävä argumentti. Tätä kunnantalolla 10.5. pidetyssä infotilaisuudessa korosti myös ELY-keskuksen edustaja. Hankkeesta vastaavan esittämä suunnitelma on saatavissa Hämeen ELY-keskuksen www-sivuilta. Siihen kannattaa tutustua hyvin, jotta voi esittää siihen oman kannanottonsa määräaikaan eli 17.6.2011 mennessä.
Muutama avainkohta esitetystä voidaan jo nyt tuoda esiin, joihin ainakin itse aion puuttua. Yhtenä toteutusvaihtoehtona väitetään selvitettävän vaihtoehto, jossa koko kaavassa merkitty 25ha olisi ottoalueena. Tällaiseen toteutusvaihtoehtoon ei ole esitetty minkäänlaista ottosuunnitelmaa eikä toista maanomistajaakaan ole kuultu tai ainakaan liitetty hankkeen osapuoleksi. Miten voidaan arvioida ympäristövaikutuksia toiminnasta, jota ei ole edes suunniteltu? Otettaisiinko koko alueen maa-aines edelleen alkuperäisen hakemuksen mukaisessa 10 vuodessa vai venyisikö ottoaika 25 vuoteen? Ei minkään hankkeen ympäristövaikutuksia näin voida selvittää!
Toinen merkittävä puute ainakin Valajärven kesäasukkaita silmällä pitäen on se tosiasia, että hankkeesta vastaava yrittää rajata Sauvalan soranottoalueen kokonaan selvityksen ulkopuolelle. Suuri osa kesämökeistä sijoittuu Sauvalan soranottoalueen ja suunnitellun Kyöstilänharjun soranottoalueen väliin ja kuten hyvin tiedetään: ääni kantaa järvellä hyvin. Tähän tulee ilman muuta puuttua. Samoin hankkeesta vastaava yrittää päästä helpolla rajaamalla lähivaikutusalueen vain 500m etäisyydelle, joka on hyvin tarkoitushakuista. Ympäristövaikutukset eivät rajoitu mainitulle alueelle. Suunnitelman mukaan maa-ainesta kuljettavat sorarekat ilmeisesti katoavat Suvipuodilla, koska Kirkkoportintien lisäksi muuta tiestöä ei ole esitetty mukaan otettavaksi.
Kolmanneksi on huomattava, ettei hankkeesta vastaava ole nähtävästi valmis teettämään lisää tarvittavia selvityksiä, vaan olettaa kaiken tarvittavan informaation olevan valmiina kunhan niitä kyselee Destialta, Trafilta, Museovirastolta tai muulta taholta. YVA:n tarkoitus ja riittävä toteutustapa ei ole se, että tehdään yhteenveto jo tehdyistä selvityksistä, vaan tarvittaessa tilataan uusia selvityksiä mahdollisista vaikutuksista ja niiden kohteena olevista ympäristö- ja muista arvoista.
Ohjelmassa myös todetaan, ettei hankkeesta vastaava ole vastuussa muiden hankkeiden ympäristövaikutuksista. Ei vaadi kovin suuria henkisiä lahjoja ymmärtää tätä, mutta nähtävästi hieman enemmän tarvittaisiin, jotta ymmärtäisi YVA-hankkeen tarkoituksen olevan nimenomaan arvioida sitä, kestääkö ympäristö suunnitellun ja käynnissä olevien hankkeiden kokonaisrasituksen, jos ne toteutetaan samanaikaisesti. Siksi YVA-prosessissa on tarpeen kerätä tarvittava tieto myös muiden ympäristöä rasittavien hankkeiden ympäristövaikutuksista, oli niistä vastuussa sitten kuka hyvänsä.
Toivottavasti mahdollisimman moni ilmaisee mielipiteensä ja korjausehdotuksensa YVA-ohjelmaan, jotta yksikään ympäristövaikutus ei jäisi huomiotta. Tarvittaessa apuakin lienee saatavissa joko kyläyhdistykseltä tai muilta asiasta huolestuneilta.
perjantai 3. joulukuuta 2010
Kyöstilänharjun soranottohankkeesta
Kyöstilänharjulle kaavailtua soranottoa koskevat ympäristö- ja maa-aineslupa-asiat saivat kyläläiset kirjoittamaan muistutuksia ja mielipiteenilmauksia yhteensä 37 kappaletta, joista erityisesti kyläyhdistyksen ja Valajärven suojeluyhdistyksen muistutukset ovat arvokkaita siksikin, että ne edustavat suurta joukkoa kyläläisiä ja myös kesäasukkaita. Muistutuksissa tuotiin esiin kyöstilänharjun luonto- ja geologiset arvot, maisemalliset arvot, soranoton aiheuttamat ympäristöhaitat, kuten melu ja pöly, sekä soranajon aiheuttama rasitus kylätielle ja liikenneturvallisuuden vaarantuminen. Myös alueen kulttuurihistorialliseen merkitykseen vedottiin kyläläisten tervan ja pellavan tuotannossa sekä myös siihen, että viereinen tie on osa keskiaikaista Raaseporin vanhaa meritietä.
Kyöstilänharjun soranottohankkeesta tein itse Hämeen ELY-keskukselle esityksen harkinnanvaraisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta vedoten mm. siihen, että kylässä toimii jo kolme muuta soranottoaluetta, jotka kaikki aiheuttavat kylälle ympäristöhaittoja – Mustisuon soranottoalue kuuluu vieläpä samaan pohjavesialueeseen Kyöstilänharjun kanssa ja molemmat kuuluvat Valajärven valuma-alueeseen. Aluetta jo rasittavien hankkeiden yhteisvaikutus kaavaillun uuden hankkeen kanssa pitää lain mukaan ottaa huomioon! Asia tuli ELY-keskuksessa vireille 27.11. ja ratkaisu tehdään kuukauden kuluessa siitä, kun ELY-keskus on saanut asiasta tarvittavat tiedot. Sitä ennen asian käsittely ei kunnassa etene.
Kyläläisten yksituumaisuus soranottohanketta vastaan on asia, jota ympäristölautakunnan on vaikea jättää huomiotta. Sekä vakituiset että kesäasukkaat ovat ilmaisseet mielipiteensä – samoin kuin myös monet entisetkin asukkaat. Se on voimavara, joka toivottavasti tuottaa tulosta hankkeen kaatamiseksi. Ei anneta itse aiheen kannalta toistaiseksi merkityksettömien puheiden toimia riidansiemeninä. Esimerkki tällaisesta on erillinen kevyen liikenteen väylä kylätielle, josta yksimielisyyttä ei kenties ole saavutettavissa. Pääasia on nyt koko hankkeen estäminen missään muodossa.
Kunnan taholta on esitetty huoli siitä, että kunta voisi joutua korvaamaan mahdollisia menetyksiä, jos lupaa ei myönnetä. Tällainen ei perustu mihinkään lakiin. Niin kauan, kun maanomistaja kykenee aluetta käyttämään johonkin kohtuullisen tuottavaan tarkoitukseen – kuten metsätalouteen – ei korvausvelvollisuutta voi kunnalle tai valtiolle muodostua. On pöyristyttävää, että henkilöt, jotka työkseen näitä asioita hoitavat, osoittavat tällaisilla heitoilla oman työnsä kannalta keskeisen lainsäädännön ala-arvoista hallintaa.
Mielenkiintoinen kysymys on myös Tervavuoren soranottohanke, jossa on monia yhtäläisyyksiä Kyöstilänharjuun. Molemmat ovat 2. salpausselkään kuuluvia reunamuodostumia, mutta näin kyläläisenä täytyy todeta, että Kyöstilänharjun luontoarvot ylittävät selvästi Tervavuoren vastaavat. Onkin mielenkiintoista, että kunnan ympäristöpalvelut on ottanut niin jyrkän kannan Tervavuoren hanketta vastaan ja samaan aikaan suhtautuu ilmeisen suopeasti Kyöstilänharjun soranottoon. Molemmat alueet kuuluvat UPM:lle ja onkin aiheellista kysyä, edustaako laajamittainen soravarantojen realisointi luonto-, geologisista ja maisema-arvoista välittämättä sellaista yrityskuvaa, jonka UPM itsestään haluaa antaa. Merkittävä ero Tervavuorella ja Kyöstilänharjulla kuitenkin on se, että Tervavuoresta on otettu maa-ainesta ennenkin kun taas Kyöstilänharju on toistaiseksi koskematon. Pidetään se sellaisena.
Kyöstilänharjun soranottohankkeesta tein itse Hämeen ELY-keskukselle esityksen harkinnanvaraisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta vedoten mm. siihen, että kylässä toimii jo kolme muuta soranottoaluetta, jotka kaikki aiheuttavat kylälle ympäristöhaittoja – Mustisuon soranottoalue kuuluu vieläpä samaan pohjavesialueeseen Kyöstilänharjun kanssa ja molemmat kuuluvat Valajärven valuma-alueeseen. Aluetta jo rasittavien hankkeiden yhteisvaikutus kaavaillun uuden hankkeen kanssa pitää lain mukaan ottaa huomioon! Asia tuli ELY-keskuksessa vireille 27.11. ja ratkaisu tehdään kuukauden kuluessa siitä, kun ELY-keskus on saanut asiasta tarvittavat tiedot. Sitä ennen asian käsittely ei kunnassa etene.
Kyläläisten yksituumaisuus soranottohanketta vastaan on asia, jota ympäristölautakunnan on vaikea jättää huomiotta. Sekä vakituiset että kesäasukkaat ovat ilmaisseet mielipiteensä – samoin kuin myös monet entisetkin asukkaat. Se on voimavara, joka toivottavasti tuottaa tulosta hankkeen kaatamiseksi. Ei anneta itse aiheen kannalta toistaiseksi merkityksettömien puheiden toimia riidansiemeninä. Esimerkki tällaisesta on erillinen kevyen liikenteen väylä kylätielle, josta yksimielisyyttä ei kenties ole saavutettavissa. Pääasia on nyt koko hankkeen estäminen missään muodossa.
Kunnan taholta on esitetty huoli siitä, että kunta voisi joutua korvaamaan mahdollisia menetyksiä, jos lupaa ei myönnetä. Tällainen ei perustu mihinkään lakiin. Niin kauan, kun maanomistaja kykenee aluetta käyttämään johonkin kohtuullisen tuottavaan tarkoitukseen – kuten metsätalouteen – ei korvausvelvollisuutta voi kunnalle tai valtiolle muodostua. On pöyristyttävää, että henkilöt, jotka työkseen näitä asioita hoitavat, osoittavat tällaisilla heitoilla oman työnsä kannalta keskeisen lainsäädännön ala-arvoista hallintaa.
Mielenkiintoinen kysymys on myös Tervavuoren soranottohanke, jossa on monia yhtäläisyyksiä Kyöstilänharjuun. Molemmat ovat 2. salpausselkään kuuluvia reunamuodostumia, mutta näin kyläläisenä täytyy todeta, että Kyöstilänharjun luontoarvot ylittävät selvästi Tervavuoren vastaavat. Onkin mielenkiintoista, että kunnan ympäristöpalvelut on ottanut niin jyrkän kannan Tervavuoren hanketta vastaan ja samaan aikaan suhtautuu ilmeisen suopeasti Kyöstilänharjun soranottoon. Molemmat alueet kuuluvat UPM:lle ja onkin aiheellista kysyä, edustaako laajamittainen soravarantojen realisointi luonto-, geologisista ja maisema-arvoista välittämättä sellaista yrityskuvaa, jonka UPM itsestään haluaa antaa. Merkittävä ero Tervavuorella ja Kyöstilänharjulla kuitenkin on se, että Tervavuoresta on otettu maa-ainesta ennenkin kun taas Kyöstilänharju on toistaiseksi koskematon. Pidetään se sellaisena.
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Puoluekokouksesta
SDP:n puoluekokous 2010 järjestettiin Joensuussa.
Espoon demareiden tavoitteena oli uusia Maria Guzenina-Richardsonin varapuheenjohtajuus. Kaksi vuotta on lyhyt aika ja siksikin yleisesti toivottiin, että varapuheenjohtajia ei lähdettäisi vaihtamaan vaihtamisen ilosta. Silti jo torstaina vaikutti siltä, ettei vaalilautakunnan esitys varapuheenjohtajista tulisi menemään läpi, vaan asiasta äänestettäisiin. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä äänestyksessä Maria ohitti Ilkka Kantolan ja näin 2. varapuheenjohtajan paikka vaihtui 1. varapuheenjohtajan paikaksi. Demokratian kannalta äänestys oli myös positiivinen asia, sillä äänestystulosta on pidettävä vahvempana mandaattina, kuin kabinetissa päätettyä. Tipsu Sollasvaara käytti hyvän kannatuspuheenvuoron Marian puolesta - hyvä Tipsu!
Puoluekokous oli lopulta vain valittujen edustajien työn huipentuma. Paljon työtä sekä aloitteiden että visioasiakirjan eteen tehtiin vajaan kahden kuukauden ajan ennen itse puoluekokousta. Uudenmaan piirin valiokuntatyöryhmissä työstettiin muutosehdotuksia puoluekokouksen tuleviin päätöksiin. Itse toimin puoluekokouksessa järjestövaliokunnassa. Ympäristövaliokunnassa työtä riitti melkoisen paljon mm. keskusteltaessa ydinvoimasta, joka jäikin salin ratkaistavaksi. Matti Ahosen ansiokkaan valiokuntatyöskentelyn ja puheenvuoron ansiosta myös salissa päädyttiin vastustamaan esitystä, että ruuhkamaksun suhtauduttaisiin myönteisesti. Ainakaan Espoossa ei ole nähty mahdollisen ruuhkamaksulla saavutettavia hyötyjä; avoimia kysymyksiä ovat mm. ruuhkamaksun oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus, valvonnan aiheuttamat kulut ja lopulta viivan alle jäävän nettotuloksen kohdentaminen nimenomaan julkisen liikenteen kehittämiseen, josta sinänsä emme olleet eri mieltä. On myös kyseenalaista, onko oikea signaali tarjota mahdollisuus maksun maksamalla hankkia lupa saastuttaa.
Järjestövaliokunnassa työtä oli huomattavan vähän, sillä ko. valiokunta ei ottanut kantaa visioasiakirjaan ja tässä puoluekokouksessa säännöt eivät olleet auki. Näin käytännössä sääntömuutoksia edellyttäneet aloitteet jäivät syvemmälti käsittelemättä. Puolueen avoimuuden ja jäsendemokratian kannalta tämä oli kyllä valitettavaa. On toki ymmärrettävää, ettei ole järkevää tehdä jatkuvasti muutoksia sääntöihin - esimerkiksi puoluekokousten aikaväliä oli esitetty palautettavaksi takaisin kolmeen vuoteen - mutta minusta olisi ollut korrektia antaa puoluekokousedustajien tehdä se ratkaisu. Puoluekokouksen toimivallan rajaaminen vahvistaa käsitystä eräänlaisesta välikokouksesta.
Ainoa uudenmaan piirin esittämä muutos, joka tuli kokonaisuudessaan hylätyksi oli esitys siitä, että aloitteen tekijä saisi kirjallisen vastauksen tekemäänsä aloitteeseen. Uudenmaan piirissä ajateltiin, että olisi korrektia vastata myös aloitteen tekijälle henkilökohtaisesti, vaikka aloitteen lopputuloksen voi toki tarkistaa myös puoluekokouksen ratkaisuista. Ymmärrän myös sitä näkökantaa, että kirjallisen vastauksen teettämä lisätyö on pois jostakin muusta.
Kolmen pitkän ja työntäyteisen kokouspäivän jälkeen oli aika palata takaisin Espooseen. Puoluekokousdelegaatio palasi varmasti monta kokemusta rikkaampana, paremmin verkostoituneena ja valmiina lähestyvään vaalitaistoon.
Espoon demareiden tavoitteena oli uusia Maria Guzenina-Richardsonin varapuheenjohtajuus. Kaksi vuotta on lyhyt aika ja siksikin yleisesti toivottiin, että varapuheenjohtajia ei lähdettäisi vaihtamaan vaihtamisen ilosta. Silti jo torstaina vaikutti siltä, ettei vaalilautakunnan esitys varapuheenjohtajista tulisi menemään läpi, vaan asiasta äänestettäisiin. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä äänestyksessä Maria ohitti Ilkka Kantolan ja näin 2. varapuheenjohtajan paikka vaihtui 1. varapuheenjohtajan paikaksi. Demokratian kannalta äänestys oli myös positiivinen asia, sillä äänestystulosta on pidettävä vahvempana mandaattina, kuin kabinetissa päätettyä. Tipsu Sollasvaara käytti hyvän kannatuspuheenvuoron Marian puolesta - hyvä Tipsu!
Puoluekokous oli lopulta vain valittujen edustajien työn huipentuma. Paljon työtä sekä aloitteiden että visioasiakirjan eteen tehtiin vajaan kahden kuukauden ajan ennen itse puoluekokousta. Uudenmaan piirin valiokuntatyöryhmissä työstettiin muutosehdotuksia puoluekokouksen tuleviin päätöksiin. Itse toimin puoluekokouksessa järjestövaliokunnassa. Ympäristövaliokunnassa työtä riitti melkoisen paljon mm. keskusteltaessa ydinvoimasta, joka jäikin salin ratkaistavaksi. Matti Ahosen ansiokkaan valiokuntatyöskentelyn ja puheenvuoron ansiosta myös salissa päädyttiin vastustamaan esitystä, että ruuhkamaksun suhtauduttaisiin myönteisesti. Ainakaan Espoossa ei ole nähty mahdollisen ruuhkamaksulla saavutettavia hyötyjä; avoimia kysymyksiä ovat mm. ruuhkamaksun oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus, valvonnan aiheuttamat kulut ja lopulta viivan alle jäävän nettotuloksen kohdentaminen nimenomaan julkisen liikenteen kehittämiseen, josta sinänsä emme olleet eri mieltä. On myös kyseenalaista, onko oikea signaali tarjota mahdollisuus maksun maksamalla hankkia lupa saastuttaa.
Järjestövaliokunnassa työtä oli huomattavan vähän, sillä ko. valiokunta ei ottanut kantaa visioasiakirjaan ja tässä puoluekokouksessa säännöt eivät olleet auki. Näin käytännössä sääntömuutoksia edellyttäneet aloitteet jäivät syvemmälti käsittelemättä. Puolueen avoimuuden ja jäsendemokratian kannalta tämä oli kyllä valitettavaa. On toki ymmärrettävää, ettei ole järkevää tehdä jatkuvasti muutoksia sääntöihin - esimerkiksi puoluekokousten aikaväliä oli esitetty palautettavaksi takaisin kolmeen vuoteen - mutta minusta olisi ollut korrektia antaa puoluekokousedustajien tehdä se ratkaisu. Puoluekokouksen toimivallan rajaaminen vahvistaa käsitystä eräänlaisesta välikokouksesta.
Ainoa uudenmaan piirin esittämä muutos, joka tuli kokonaisuudessaan hylätyksi oli esitys siitä, että aloitteen tekijä saisi kirjallisen vastauksen tekemäänsä aloitteeseen. Uudenmaan piirissä ajateltiin, että olisi korrektia vastata myös aloitteen tekijälle henkilökohtaisesti, vaikka aloitteen lopputuloksen voi toki tarkistaa myös puoluekokouksen ratkaisuista. Ymmärrän myös sitä näkökantaa, että kirjallisen vastauksen teettämä lisätyö on pois jostakin muusta.
Kolmen pitkän ja työntäyteisen kokouspäivän jälkeen oli aika palata takaisin Espooseen. Puoluekokousdelegaatio palasi varmasti monta kokemusta rikkaampana, paremmin verkostoituneena ja valmiina lähestyvään vaalitaistoon.
maanantai 27. lokakuuta 2008
Kiitokset äänestäneille!
Suuret kiitokset kaikille äänensä joko ennakkoon tai tänään uurniin toimittaneille. Erityiskiitos niille 55:lle, jotka luottivat minuun. Tällä kertaa valtuustopaikka jäi haaveeksi, mutta katsotaan, mihin pystyn energiaani upottamaan seuraavan 4 vuoden aikana. 2012 on aika ottaa revanssi tämän vuoden tuloksesta.
lauantai 25. lokakuuta 2008
Vaalitunnelmaa ja sairaanhoitoa
Viimeisiä viedään, sano. Olen päässyt näin kuntavaalien alla testaamaan itse espoolaista terveydenhuoltojärjestelmää, päässyt ostositoumuksella tutkimuksiin (Helsingissä) ja saanut tilaisuuden kokeilla nykyaikaista hoitomuotoa - päiväkirurgiaa.
On tavallaan hienoa että siinä, missä ennen piti mennä sairaalaan useammaksi päiväksi ensin valmisteltavaksi, sitten operaatioon ja alun toipuminen ja valvonta osastolla, voi nykyään tulla paikalle leikattavaksi ja muutamaa tuntia myöhemmin poistua hakijan kanssa. Itselläni urakka oli ohi noin viidessä tunnissa. Tai no, kipua on kyllä riittänyt pitempään ja sairaslomaakin on aina tiistaihin asti.
Tästä luonnollisesti seuraa se, että aktiivinen vaalityö päättyi osaltani viime tiistaihin. Ainoa, jota vielä kykenen tekemään on tämän blogin kirjoittaminen. Kehotan myös niitä, jotka vielä harkitsevat. lähtemään huomenna uurnille, äänestitte sitten ketä hyvänsä.
Palatakseni vielä tuohon terveydenhuoltoon, niin ehkä jonkinlainen tilinpäätös Espoon palveluista tässä suhteessa on paikallaan. Ensimmäisestä yhteydenotosta omalääkäriin vaivan tiimoilta tulee kolmisen kuukautta. Asiaa pitkitti jonkin verran omalääkärin odottama toisen lääkärin konsultointi, jota ei koskaan tullut. Muutaman viikon odottelun jälkeen sain puhelimitse tiedon ostositoumuksesta yksityiselle poissulkeviin tutkimuksiin. Tämä oli siinä mielessä onni, että loppujen lopuksi kyse ei ollutkaan oletetusta ongelmasta.
Tutkimuksiin valmistautumiseen meni pakollinen viikko, joten yksityisellä pääsin kyllä tutkimuksiin juuri aikaisimmalla mahdollisella hetkellä (varasin ajan perjantaina viikon päähän maanantaille). Tämän jälkeen ongelma olikin sitten sen maksusitoumuksen siirtäminen Puolarmetsästä itselleni. Siihen meni melkein koko tutkimusta edeltävä viikko. Itse tutkimuksesta sainkin sitten suoraan lähetteen Jorviin, joten omalääkärin pakeille ei enää ollut tarvetta mennä.
Nyt tuo Jorvin osuuskin on siis takanapäin ja toipuminen hyvässä käynnissä. Odotan malttamattomana ensimmäisiä vaalituloksia huomisiltana. Tsemppiä kaikille vaalityötä vielä tekeville!
On tavallaan hienoa että siinä, missä ennen piti mennä sairaalaan useammaksi päiväksi ensin valmisteltavaksi, sitten operaatioon ja alun toipuminen ja valvonta osastolla, voi nykyään tulla paikalle leikattavaksi ja muutamaa tuntia myöhemmin poistua hakijan kanssa. Itselläni urakka oli ohi noin viidessä tunnissa. Tai no, kipua on kyllä riittänyt pitempään ja sairaslomaakin on aina tiistaihin asti.
Tästä luonnollisesti seuraa se, että aktiivinen vaalityö päättyi osaltani viime tiistaihin. Ainoa, jota vielä kykenen tekemään on tämän blogin kirjoittaminen. Kehotan myös niitä, jotka vielä harkitsevat. lähtemään huomenna uurnille, äänestitte sitten ketä hyvänsä.
Palatakseni vielä tuohon terveydenhuoltoon, niin ehkä jonkinlainen tilinpäätös Espoon palveluista tässä suhteessa on paikallaan. Ensimmäisestä yhteydenotosta omalääkäriin vaivan tiimoilta tulee kolmisen kuukautta. Asiaa pitkitti jonkin verran omalääkärin odottama toisen lääkärin konsultointi, jota ei koskaan tullut. Muutaman viikon odottelun jälkeen sain puhelimitse tiedon ostositoumuksesta yksityiselle poissulkeviin tutkimuksiin. Tämä oli siinä mielessä onni, että loppujen lopuksi kyse ei ollutkaan oletetusta ongelmasta.
Tutkimuksiin valmistautumiseen meni pakollinen viikko, joten yksityisellä pääsin kyllä tutkimuksiin juuri aikaisimmalla mahdollisella hetkellä (varasin ajan perjantaina viikon päähän maanantaille). Tämän jälkeen ongelma olikin sitten sen maksusitoumuksen siirtäminen Puolarmetsästä itselleni. Siihen meni melkein koko tutkimusta edeltävä viikko. Itse tutkimuksesta sainkin sitten suoraan lähetteen Jorviin, joten omalääkärin pakeille ei enää ollut tarvetta mennä.
Nyt tuo Jorvin osuuskin on siis takanapäin ja toipuminen hyvässä käynnissä. Odotan malttamattomana ensimmäisiä vaalituloksia huomisiltana. Tsemppiä kaikille vaalityötä vielä tekeville!
lauantai 18. lokakuuta 2008
Alueellistamisesta
Hyssälän mielestä Suomessa ei ole vielä tarpeeksi alueellistettu valtion virastoja pitkin maakuntia. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan Lääkelaitoksen työntekijät 99%:sti eivät ole valmiita muuttamaan Kuopioon tai Ouluun, jonne Lääkelaitos Hyssälän visiossa kuuluu.
Artikkelissa mainitaan myös aiempien alueellistamisten saavutuksia. Seinäjoelle siirretty Maaseutuvirasto ja Lahteen viety Valtion asuntorahasto kärsivät vieläkin tekijäpulasta - koulutettu ja osaava henkilökunta kun ei ymmärrettävästi halua vaihtaa pääkaupunkiseudun työmarkkinoita maakuntien epävarmuuteen. Kaikki varmaan muistavat myös poliisin tietohallintokeskuksen hajakeskittämisen Rovaniemelle.
Nyt ilmeisesti pähkäillään sitten sellaista mahdollisuutta, että lääkelaitos voitaisiin ”virallisesti” sijoittaa maakuntaan, mutta työntekijät ”epävirallisesti” säilyttää pääkaupunkiseudulla. Kyse olisi siis ilmeisesti siitä, että lääkelaitoksen budjetti ja itse toiminta olisivat eri paikkakunnilla. Paljon päättömämmäksi ei aluepolitiikka voi enää mennä.
Riippumatta siitä, mitä virastoa tai laitosta ollaan siirtämässä maakuntaan, niin tuon kyseisen viraston toimintaan siitä on vain haittaa. Ensinnäkin kansainvälisiä kontakteja omaavan asiantuntijaorganisaation siirtäminen pois käytännöllisesti katsoen ainoan toimivan kansainvälisen lentokentän (myös Oulun lentokenttä on kansainvälinen - ainakin paperilla) läheisyydestä on sulaa typeryyttä. Toisekseen virasto menettää omat asemansa mahdollisesti hyvinkin kilpailluilla työmarkkinoilla osaavasta henkilökunnasta. Ei riitä, että edes itse alan töitä (joita ei kyllä yleensä niitäkään ruhtinaallisesti ole) olisi tarjolla uudessa sijaintipaikassa, vaan myös asiantuntijoiden puolisoille tulisi olla riittävät edellytykset työllistyä uudessa kaupungissa. Lähdetään nyt siitä oletuksesta, että aivan maaseutukyliin virastoja ei - ainakaan vielä - olla siirtämässä.
Lapsellekin pitäisi olla selvää, että akateemista osaamista hyödyntävän viraston sijaintipaikassa on ehdottomasti oltava:
1. yliopisto, joka tuottaa alan työvoimaa
2. kriittinen massa alan muita työpaikkoja, jotta parhaat osaajat pysyvät seudulla
On melko käsittämätöntä, että näistä faktoista huolimatta yksi suurista puolueista on aktiivisesti edelleen hajakeskittelemässä virastoja pitkin suomenniemeä. Eikö tällainen hölmöily voitaisi lopettaa ja vaikka tarvittaessa maksaa tasinkoa sille kunnalle, joka nyt jää nuolemaan näppejään lääkelaitoksen sijoittamiskysymyksessä? Tai näinhän nyt ilmeisesti aiotaan menetellä, kun mahdollisesti virasto virallisesti siirretään, mutta henkilökunta ei muuta perässä.
Artikkelissa mainitaan myös aiempien alueellistamisten saavutuksia. Seinäjoelle siirretty Maaseutuvirasto ja Lahteen viety Valtion asuntorahasto kärsivät vieläkin tekijäpulasta - koulutettu ja osaava henkilökunta kun ei ymmärrettävästi halua vaihtaa pääkaupunkiseudun työmarkkinoita maakuntien epävarmuuteen. Kaikki varmaan muistavat myös poliisin tietohallintokeskuksen hajakeskittämisen Rovaniemelle.
Nyt ilmeisesti pähkäillään sitten sellaista mahdollisuutta, että lääkelaitos voitaisiin ”virallisesti” sijoittaa maakuntaan, mutta työntekijät ”epävirallisesti” säilyttää pääkaupunkiseudulla. Kyse olisi siis ilmeisesti siitä, että lääkelaitoksen budjetti ja itse toiminta olisivat eri paikkakunnilla. Paljon päättömämmäksi ei aluepolitiikka voi enää mennä.
Riippumatta siitä, mitä virastoa tai laitosta ollaan siirtämässä maakuntaan, niin tuon kyseisen viraston toimintaan siitä on vain haittaa. Ensinnäkin kansainvälisiä kontakteja omaavan asiantuntijaorganisaation siirtäminen pois käytännöllisesti katsoen ainoan toimivan kansainvälisen lentokentän (myös Oulun lentokenttä on kansainvälinen - ainakin paperilla) läheisyydestä on sulaa typeryyttä. Toisekseen virasto menettää omat asemansa mahdollisesti hyvinkin kilpailluilla työmarkkinoilla osaavasta henkilökunnasta. Ei riitä, että edes itse alan töitä (joita ei kyllä yleensä niitäkään ruhtinaallisesti ole) olisi tarjolla uudessa sijaintipaikassa, vaan myös asiantuntijoiden puolisoille tulisi olla riittävät edellytykset työllistyä uudessa kaupungissa. Lähdetään nyt siitä oletuksesta, että aivan maaseutukyliin virastoja ei - ainakaan vielä - olla siirtämässä.
Lapsellekin pitäisi olla selvää, että akateemista osaamista hyödyntävän viraston sijaintipaikassa on ehdottomasti oltava:
1. yliopisto, joka tuottaa alan työvoimaa
2. kriittinen massa alan muita työpaikkoja, jotta parhaat osaajat pysyvät seudulla
On melko käsittämätöntä, että näistä faktoista huolimatta yksi suurista puolueista on aktiivisesti edelleen hajakeskittelemässä virastoja pitkin suomenniemeä. Eikö tällainen hölmöily voitaisi lopettaa ja vaikka tarvittaessa maksaa tasinkoa sille kunnalle, joka nyt jää nuolemaan näppejään lääkelaitoksen sijoittamiskysymyksessä? Tai näinhän nyt ilmeisesti aiotaan menetellä, kun mahdollisesti virasto virallisesti siirretään, mutta henkilökunta ei muuta perässä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
.jpg)