Kulutusjuhlaa

Viikonloppuna löysin kirpputorilta kaksi itseäni kiinnostavaa painotuotetta 50-luvulta. Isonkyrön seurakunnan kustantama "Isonkyrön vanha kirkko", joka esittelee pohjanmaan ainoan keskiaikaisen kivikirkon historiaa, seinämaalauksia ja muuta esineistöä. Yksi kyseisen seurakunnan merkittävistä kirkkoherroista oli Israel Alftanus, jonka perheen muistoksi tehty votiivitaulu kirkon seinältä löytyy. Toinen teos oli Hämeenmaa-sarjan yhdeksäs -osa.

Niteet kustansivat kolme euroa kumpikin. Paluumatkalla pisti vain ihmettelemään, miten tällaisia teoksia - historiaa ja sivistystä - tarjoavia alan erikoisliikkeitä ei tunnu löytyvän mistään. Toisaalta niissä, joissa olen käynyt, on hintatasokin sitten ollut jo kohtalaisen suolainen. Pulssia nosti vielä paluumatkalla havaittu ostoskeskuksen mainos, jossa mainostettiin 200 liikettä. Jostain kumman syystä nykyihminen tuhlaa rahansa jonninjoutavuuksiin, muotivaatteisiin ja muihin turhakkeisiin - jokaisesta kauppakeskuksesta löytyvät pakolliset henkkamaukat ja dressmannit, tarpeellista tavaraa urbaaniin elämänmenoon.

Jospa ihmiset laittaisivat sen saman rahan johonkin kulttuurihistoriallisesti hyödylliseen kohteeseen, sivistäisivät itseään käymällä teatterissa tai oopperassa - tai sitten hankkimalla jonkin vanhan hyvän kirjan (ei niitä globaalien kustannuskonsernien kovalla rahalla markkinoimia tusinaviihdekirjoja) ja lukemalla sen. Samalla antaen niteelle arvoisensa paikan hyvin hoidetussa hyllyssä jälkipolvienkin iloksi.

Sukututkimuksen käytännesäännöt

Tänään se sitten tuli. Virallinen tieto tietosuojavaltuutetulta, että Kauan valmistellut sukutukimustoimialan käytännessäännöt, eli ohjeet hyvään henkilötietojen käsittelyyn, on tarkastettu ja siis hyväksytty.

Kentällä näitä on odoteltu jossakin määrin kauhunsekaisin tuntein, koska loppuviimeksi sääntöjä kirjoitettiin varsin pienellä porukalla - työryhmän lopputulosta ei tarjottu julkisuuteen enää ennen tietosuojavaltuutetun toimiston hyväksyntää. Se aiheutti kritiikkiä.

Tämä tietysti herättää kysymyksen siitä, missä määrin tällaisia yhteisiä asioita voidaan tehdä pienessä suljetussa piirissä ilman suurempaa demokratiaa. Kysymys on hyvä, eikä minulla ole siihen vastausta. Samalla on aika selvää, ettei tällaisia saada aikaiseksi myöskään huutoäänestyksellä. Kiusallista se on silti, jos muille joutuu antamaan kuvan, ettei "keskeneräisistä asioista tule keskustella". Näinhän asia ei toki ollut, mutta vaikea se on mennä vastaankaan väittämään.