Kyöstilänharjun soranottohankkeesta

Kyöstilänharjulle kaavailtua soranottoa koskevat ympäristö- ja maa-aineslupa-asiat saivat kyläläiset kirjoittamaan muistutuksia ja mielipiteenilmauksia yhteensä 37 kappaletta, joista erityisesti kyläyhdistyksen ja Valajärven suojeluyhdistyksen muistutukset ovat arvokkaita siksikin, että ne edustavat suurta joukkoa kyläläisiä ja myös kesäasukkaita. Muistutuksissa tuotiin esiin kyöstilänharjun luonto- ja geologiset arvot, maisemalliset arvot, soranoton aiheuttamat ympäristöhaitat, kuten melu ja pöly, sekä soranajon aiheuttama rasitus kylätielle ja liikenneturvallisuuden vaarantuminen. Myös alueen kulttuurihistorialliseen merkitykseen vedottiin kyläläisten tervan ja pellavan tuotannossa sekä myös siihen, että viereinen tie on osa keskiaikaista Raaseporin vanhaa meritietä.

Kyöstilänharjun soranottohankkeesta tein itse Hämeen ELY-keskukselle esityksen harkinnanvaraisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta vedoten mm. siihen, että kylässä toimii jo kolme muuta soranottoaluetta, jotka kaikki aiheuttavat kylälle ympäristöhaittoja – Mustisuon soranottoalue kuuluu vieläpä samaan pohjavesialueeseen Kyöstilänharjun kanssa ja molemmat kuuluvat Valajärven valuma-alueeseen. Aluetta jo rasittavien hankkeiden yhteisvaikutus kaavaillun uuden hankkeen kanssa pitää lain mukaan ottaa huomioon! Asia tuli ELY-keskuksessa vireille 27.11. ja ratkaisu tehdään kuukauden kuluessa siitä, kun ELY-keskus on saanut asiasta tarvittavat tiedot. Sitä ennen asian käsittely ei kunnassa etene.

Kyläläisten yksituumaisuus soranottohanketta vastaan on asia, jota ympäristölautakunnan on vaikea jättää huomiotta. Sekä vakituiset että kesäasukkaat ovat ilmaisseet mielipiteensä – samoin kuin myös monet entisetkin asukkaat. Se on voimavara, joka toivottavasti tuottaa tulosta hankkeen kaatamiseksi. Ei anneta itse aiheen kannalta toistaiseksi merkityksettömien puheiden toimia riidansiemeninä. Esimerkki tällaisesta on erillinen kevyen liikenteen väylä kylätielle, josta yksimielisyyttä ei kenties ole saavutettavissa. Pääasia on nyt koko hankkeen estäminen missään muodossa.

Kunnan taholta on esitetty huoli siitä, että kunta voisi joutua korvaamaan mahdollisia menetyksiä, jos lupaa ei myönnetä. Tällainen ei perustu mihinkään lakiin. Niin kauan, kun maanomistaja kykenee aluetta käyttämään johonkin kohtuullisen tuottavaan tarkoitukseen – kuten metsätalouteen – ei korvausvelvollisuutta voi kunnalle tai valtiolle muodostua. On pöyristyttävää, että henkilöt, jotka työkseen näitä asioita hoitavat, osoittavat tällaisilla heitoilla oman työnsä kannalta keskeisen lainsäädännön ala-arvoista hallintaa.

Mielenkiintoinen kysymys on myös Tervavuoren soranottohanke, jossa on monia yhtäläisyyksiä Kyöstilänharjuun. Molemmat ovat 2. salpausselkään kuuluvia reunamuodostumia, mutta näin kyläläisenä täytyy todeta, että Kyöstilänharjun luontoarvot ylittävät selvästi Tervavuoren vastaavat. Onkin mielenkiintoista, että kunnan ympäristöpalvelut on ottanut niin jyrkän kannan Tervavuoren hanketta vastaan ja samaan aikaan suhtautuu ilmeisen suopeasti Kyöstilänharjun soranottoon. Molemmat alueet kuuluvat UPM:lle ja onkin aiheellista kysyä, edustaako laajamittainen soravarantojen realisointi luonto-, geologisista ja maisema-arvoista välittämättä sellaista yrityskuvaa, jonka UPM itsestään haluaa antaa. Merkittävä ero Tervavuorella ja Kyöstilänharjulla kuitenkin on se, että Tervavuoresta on otettu maa-ainesta ennenkin kun taas Kyöstilänharju on toistaiseksi koskematon. Pidetään se sellaisena.