Harva sana on saanut kuntapolitiikassa niin paljon palstamillimetrejä, kuin yksityistäminen. Tässä kontekstissa tarkoitan yksityistämisellä kunnan tarjoamien palvelujen ostamista ulkopuolelta oman palvelutuotannon sijaan - ammattipiireissä tämä liikkuu myös nimellä outsourcing, jota myös yritykset harrastavat. Yrityksien kohdalla ei tietenkään puhuta yksityistämisestä vaan ulkoistamisesta. Määritelmän mukaan yksityistämisessä kunta luovuttaa palvelutuotannon yksityisen hoidettavaksi ja ulkoistamisessa ostaa palvelun yksityiseltä. Efektiivisesti kyse on pitkälti samasta asiasta. Voidaan sanoa, että ulkoistaminen on yksityistämisen esiaste.
Kunta voi yksityistää palvelujaan monella tavoin. Yksi esimerkki on surullisenkuuluisa Espoon sähkön myynti, jossa kaupunki siis luopui omasta sähköyhtiöstä. Tämä yksityistäminen sai muualta oikeistolta erityistä kiitosta ideologisesta oikeaoppisuudesta. Sittemmin siirtoa ei ole kehunut oikein kukaan. Rohkeimmat ovat esittäneet, että emme vielä tiedä, mitä kaikenlaista lisäinvestointia energiayhtiöt joutuvat vielä ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun nimissä tekemään. Lottovoittoa odotellessa lienee kuitenkin parempi tunnustaa, että eihän se hyvin mennyt.
Hieman toisenlaista yksityistämistä on taas tapahtunut mm. kirjastojen kohdalla. Omista kiinteistöistä on luovuttu ja kirjastojen toiminta on siirretty trendikkäästi uusien kauppakeskuskompleksien uumeniin hyvien liikenneyhteyksien ääreen. Näin käyttäjän näkökulmasta on hienoa, että kirjastokäynti on helposti integroitavissa kaupassa käynnin yhteyteen ilman mutkia matkaan, mutta voisin kuvitella, että näiden kauppakeskusten tilavuokrat ovat aivan erilaisia numeroita, kuin omien olemassaolevien kiinteistöjen ylläpitokulut. Myönnetään toki, että paljon niihinkin voi halutessaan laittaa.
Mikä siinä yksityistämisessä/ulkoistamisessa on sitten niin hankalaa? Oman palvelutuotannon kustannusten laskeminen ja niiden vertaaminen ostopalveluun on monimutkainen tehtävä. Kaiken lisäksi pitää pilkulleen tietää, mitä pitää muistaa tilata, jotta vastaava palvelutaso saavutettaisiin. Itse ainakin olen kuullut tarinan eräästä kaupungista, joka kilpailuttaessaan talvista lumen aurausta unohti tarjouspyynnöstä lumen poisajon sillä seurauksella, että halvimpana vaihtoehtona tultiin epähuomiossa valinneeksi palveluntarjoaja, joka ei tätä palvelua ollut tarjouksessa hinnoitellut (mitenkäs se muuten niin edullinen olisi ollutkaan). Tästä tietysti seurasi se, että kulut moninkertaistuivat, kun todellisuuteen heränneet päättäjät joutuivat tilaamaan erikseen lumenajon - lumesta kun ei yleensä muuten pääse eroon ennen kevättä.
Toinen asia, joka helposti unohtuu, on oman palvelutuotannon kapasiteetin ja käyttöasteen merkitys vertailua tehtäessä. Voidaan ajatella esimerkiksi siten, että terveydenhuollossa suuren yksikön tuottamat palvelut sietävät enemmän kausivaihteluja ja kysynnän epätasaisuutta. Mitä enemmän kokonaisuuksia teetetään ostopalveluna, sen pienemmäksi oma palvelutuotannon kapasiteetti tulee, mutta tällä ei olekaan välttämättä suoraa muutosta palvelutarpeen vaihteluun.
Näin julkinen terveydenhuolto toimii mainiosti yksityisen terveydenhuollon puskurina siten, että palveluntarjoaja saa kunnalle myymänsä palvelun käyttöasteen korkeaksi ilman tarvetta sopeutua suuriin kysynnän muutoksiin. Tästä seuraa tietysti se, että kunnan oma palvelutuotanto vaikuttaa entistä tehottomammalta ja kustannukset per suorite nousevat.
Siksi onkin syytä miettiä tarkkaan, mitä palveluja kunta voi ulkoistaa. Helppoa on tietysti ulkoistaa joku tietty rutiinisuoritus (vaikkapa tekonivelleikkaukset), jolle on helppo lyödä suoritekohtainen kustannus ja jonka nimenomaan tähän operaatioon erikoistunut yksityissairaala suorittaa nopeasti ja takuuhintaan. Mihin tässä sitten voidaan mennä vikaan? Laskelmasta voi unohtua se tosiasia, että terveydenhuollon peruskapasiteetista maksetaan joka tapauksessa - oli resurssit käytössä tai ei. Ostopalvelu tulee todella kalliiksi, jos operaatiosta maksetaan yksityiselle sairaalalle ja samaan aikaan omassa terveydenhuollon yksikössä vastaavan koulutuksen saanut hoitaja tai lääkäri istuu toimettomana. Kaiken tämän lisäksi oma palvelutuotannon rakenne menee vinksalleen, kun rutiinisuoritukset (helposti ennustettavat ja hinnoiteltavat) poistuvat omista suoritteista ja jäljelle jää vain liuta erityistapauksia, komplikaatioita tai kalliita jatkohoitoja. Jos tämänkin jälkeen vielä verrataan omien palvelujen ja ostopalvelujen hintaa per suorite, niin ei ole ihme, jos ostopalvelu vaikuttaa jopa halvalta!
Milloin sitten kunnan on syytä tosissaan harkita jonkin palvelun teettämistä ostopalveluna? Erityisesti silloin, jos tietyllä alalla on selvä tilapäisen lisäkapasiteetin tarve. Tällainen voisi olla vaikkapa seutukunnalle osuva tragedia tai kriisi, joka edellyttää psykologista jälkihoitoa. Toisena käyttökohteena voi olla myös kertyneiden hoitojonojen purku, mutta siinäkin on toki huomattava se, että oma palvelu on saatava sille tasolle, jotta jonosta voidaan käsitellä yhtä monta potilasta vuodessa kun siihen tulee. Jos kapasiteettia kasvatettaisiin siten, että jonot saataisiin purettua, olisi jonojen purkamisen jälkeen kapasiteettia ilman muuta liikaa.
Edellä kuvaamani kaksi esimerkkitilannetta järkevästä ulkoistamisesta sisältävät yhden yhteisen erityispiirteen. Kumpikin niistä pyrkii siirtämään tarjonnan/kysynnän vaihtelut kunnan omalta palvelulta yksityiselle sektorille. Pitkällä aikavälillä palvelujen tulee toki sopeutua pysyviin muutoksiin, mutta juuri lyhyen aikavälin poikkeamat aiheuttavat eniten ongelmia (kysyntä ylittää tarjonnan) ja lisäkuluja (tarjonta ylittää kysynnän).
torstai 25. syyskuuta 2008
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan
Otsikon mukainen vitsi ja puolitotuus on taas lähestulkoon arkea. Samaa toimintamallia käytettiin pitkälti kotomaisessa pankkikriisissä ja nyt sitä noudatetaan - ainakin osin - myös Yhdysvalloissa. Olisiko Lehman Brothersin velkojen ja varojen välinen erotus ollut 130 miljardia dollaria, jos jo Bear Stearns olisi päästetty kiltisti konkurssiin, eikä naitettu 30 miljardin dollarin valtiollisten myötäjäisten kanssa JP Morganille?
Joka tapauksessa on askel oikeaan suuntaan, että yltiöpäisellä riskinotolla tuotetut tappiot myös realisoituvat. Tästä näkökulmasta onkin aivan päätöntä, että istuva hallitus ei näe mitään ongelmaa siinä, että pankit hinkuvat itselleen oikeutta roplata sopimusehtoja jos pankin vakavaraisuus sitä edellyttää. On täysin väärä ajattelumalli, että oma vastuuton toiminta voidaan maksattaa luottoasiakkailla ja taas mennään!
Jos pankki luotottaa asiakkaitaan ilmaiseksi - se on pankin ongelma. Jos asiakkaalle annetaan luottoa ilman riittävää vakuutta yli tämän maksukyvyn - se on pankin ongelma. Tai ainakin näin pitäisi olla. Jos pankeille annetaan työväline, jolla taloudellista tilannetta voi aina tarpeen tullen kohentaa - löystyy luotonanto entisestään.
Kylmä fakta on, että riskeistä piittaamattoman liiketoiminnan tappiot pitää vain kestää - ei etsiä maksumiehiä muualta. Kyse on kuitenkin perustavanlaatuisista kylmistä taloudellisista faktoista, joiden nojalla arvio riskeistä ja mahdollisista tuotoista pitäisi tehdä. Herääkin kysymys, minkä tasoista koulutusta nykypäivän kauppatieteilijöille oikein tarjotaan. Ainakin omien opiskelujeni aikaan (sivuaineeni oli tuotantotalous) näitä asioita kyllä käytiin läpi.
Nykyistä vapaata markkinataloutta (jota kyllä kannatan) pitäisi jossakin määrin ohjata siihen suuntaan, että pitkän aikavälin maltillinen sijoitustoiminta olisi aina parempi vaihtoehto kuin yltiöpäinen riskinotto pikavoittojen toivossa. Itse en näe juuri mitään tarvetta niin kutsutuille johdannaisille - vielä vähemmän lyhyeksi myymiselle. Pörssin on tarkoitus kerätä pääomia yritysten käyttöön; ei toimia nykypäivän laukkaratana.
Eräs osuva vertaus pörssille onkin vanha kunnon musta pekka -peli. Sillä erotuksella, että pörssissä musta pekka -kortteja on paljon enemmän ja niillä on taipumus jäädä viimeiseksi piensijoittajien käsiin.
Joka tapauksessa on askel oikeaan suuntaan, että yltiöpäisellä riskinotolla tuotetut tappiot myös realisoituvat. Tästä näkökulmasta onkin aivan päätöntä, että istuva hallitus ei näe mitään ongelmaa siinä, että pankit hinkuvat itselleen oikeutta roplata sopimusehtoja jos pankin vakavaraisuus sitä edellyttää. On täysin väärä ajattelumalli, että oma vastuuton toiminta voidaan maksattaa luottoasiakkailla ja taas mennään!
Jos pankki luotottaa asiakkaitaan ilmaiseksi - se on pankin ongelma. Jos asiakkaalle annetaan luottoa ilman riittävää vakuutta yli tämän maksukyvyn - se on pankin ongelma. Tai ainakin näin pitäisi olla. Jos pankeille annetaan työväline, jolla taloudellista tilannetta voi aina tarpeen tullen kohentaa - löystyy luotonanto entisestään.
Kylmä fakta on, että riskeistä piittaamattoman liiketoiminnan tappiot pitää vain kestää - ei etsiä maksumiehiä muualta. Kyse on kuitenkin perustavanlaatuisista kylmistä taloudellisista faktoista, joiden nojalla arvio riskeistä ja mahdollisista tuotoista pitäisi tehdä. Herääkin kysymys, minkä tasoista koulutusta nykypäivän kauppatieteilijöille oikein tarjotaan. Ainakin omien opiskelujeni aikaan (sivuaineeni oli tuotantotalous) näitä asioita kyllä käytiin läpi.
Nykyistä vapaata markkinataloutta (jota kyllä kannatan) pitäisi jossakin määrin ohjata siihen suuntaan, että pitkän aikavälin maltillinen sijoitustoiminta olisi aina parempi vaihtoehto kuin yltiöpäinen riskinotto pikavoittojen toivossa. Itse en näe juuri mitään tarvetta niin kutsutuille johdannaisille - vielä vähemmän lyhyeksi myymiselle. Pörssin on tarkoitus kerätä pääomia yritysten käyttöön; ei toimia nykypäivän laukkaratana.
Eräs osuva vertaus pörssille onkin vanha kunnon musta pekka -peli. Sillä erotuksella, että pörssissä musta pekka -kortteja on paljon enemmän ja niillä on taipumus jäädä viimeiseksi piensijoittajien käsiin.
sunnuntai 7. syyskuuta 2008
Hajakeskitetty äly
Matti Vanhasen unelma hajakeskitetystä (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan) Helsingin seudusta elää sitkeästi kuin juolavehnä. Vanhasen mielestä kaikki voivat asua väljästi pienissä puutarhakylissään, asioida paikallisessa lähikaupassa ja vielä työskennelläkin siellä.
Ajatus työpaikkojen hajakeskittämisestä (joka oikeasti tarkoittaa hajauttamista. Kun hajauttaminen on poliittisessa retoriikassa pannassa, niin Matti Vanhanen on lanseerannut tällaisen ambivalentin termin, joka ei kielellisesti tarkoita mitään, mutta Vanhasen kontekstissa se voidaan aina korvata sanalla hajauttaminen) pitkin poikin Etelä-Suomea on absurdi.
Ainoa tapa, jolla se voisi toteutua olisi se, että suurella osalla työvoimasta olisi mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin. Näin ei ole nyt eikä tule olemaan tulevaisuudessakaan. Kaupan henkilökunta kun ei voi etänostaa tuotteita hyllyyn eikä vartijat etävalvoa myymälää, jonka oviaukko on 15 metrin päässä metrolaiturista.
Voisivatko työpaikat ja asuminen sitten kohdata? Jos tarkastellaan jotakin nurmijärveläistä peltoaukeaa, jolla suurissa omakotitaloissaan asuu 15 diplomi-insinööriä, 20 ekonomia ja joukko muita ylempiä toimihenkilöitä ja samaan aikaan avoimena on lähikaupan osa-aikainen kassa ja kunnan nurmikonleikkaaja, niin on sanomattakin selvää, että edellämainitut toimihenkilöt huristavat pikku citymaastureillaan viereiseen puutarhakylään (olemme siis edelleen sisällä Vanhasen utopiassa) töihin, jossa sijaitsee globaalisti toimivan suuryrityksen menestyvä pääkonttori tahi muu suuri työnantaja. Tämä työnantaja luonnollisestikin tarvitsee toimitilat, jotka kuvastavat yrityksen luonnetta ja arvoja - siksi siihen pieneen puutarhakylään ei sitten juuri muuta mahdukaan. Muutamat saman toimialan pienyritykset ovat kuitenkin etsineet synergiaetuja ja ovat pesiytyneet suuren tilaajansa kainaloon.
Yhdysvalloissa aikanaan lähdettiin rakentamaan tällaisia Matti Vanhasen utopiakyliä. Niitä kutsutaan esikaupungeiksi (suburb), joihin ihmiset pakenivat kaupunkien saasteita ja rauhattomuuta (kuten Matti Vanhanen aikanaan Espoosta Nurmijärvelle). Joka aamu hyvissä ajoin näiden esikaupunkien asukkaat hyppäävät autoihinsa (oikeaoppisesti yksi per ajoneuvo) ja huristavat kohti kaupunkia ja sinne jääneitä työpaikkoja. Heidän onkin lähdettävä ajoissa, sillä tämä liikenne muodostaa valtavat ruuhkat, joissa tuprutetaan pakokaasuja taivaalle tuntitolkulla. Paluu töistä kotiin tapahtuu samoin. Tämän perinteen täytyy olla yksi lähde amerikkalaiselle käsitteelle quality time.
Vanhanen myös uumoilee, että polttoaineisiin lisättävä etanoli CH3-CH2-OH vähentää liikenteen tuottamia kasvihuonepäästöjä vähintään yhtä paljon kuin länsimetro (joka voi periaatteessa käyttää vaikka käytännössä kasvihuonepäästötöntä ydinvoimaa - ainakin sitten kun ydinvoimalat 6 ja 7 käynnistyvät). Kuten edelläolevasta kemiallisesta kaavasta selviää, on etanolissa kuitenkin kaksi hiiliatomia. Palaessaan etanoli tuottaakin hiilidioksidia ja vettä. Ensimmäinen on juurikin yksi kasvihuonekaasuista. Toisekseen etanolin tuottaminen tuottaa myöskin kasvihuonekaasuja riippumatta siitä, mistä raaka-aineesta etanolia valmistetaan. Vanhanen ei tunnetusti ole viinamäen miehiä, joten puutteelliset tiedot etanolista sallittakoon.
Osmo Soininvaaran käsitys, jonka mukaan kaupunkialueella tulisi rakentaa korkeintaan kilometrin päähän raideliikenteen asemista vaikuttaa lähtökohdiltaan paljon paremmalta.
HS:n artikkeli Vanhasen puutarhametropolista: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Vanhanen+rakentaisi+Helsingin+seudusta+puutarhametropolin/1135239222972
Ajatus työpaikkojen hajakeskittämisestä (joka oikeasti tarkoittaa hajauttamista. Kun hajauttaminen on poliittisessa retoriikassa pannassa, niin Matti Vanhanen on lanseerannut tällaisen ambivalentin termin, joka ei kielellisesti tarkoita mitään, mutta Vanhasen kontekstissa se voidaan aina korvata sanalla hajauttaminen) pitkin poikin Etelä-Suomea on absurdi.
Ainoa tapa, jolla se voisi toteutua olisi se, että suurella osalla työvoimasta olisi mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin. Näin ei ole nyt eikä tule olemaan tulevaisuudessakaan. Kaupan henkilökunta kun ei voi etänostaa tuotteita hyllyyn eikä vartijat etävalvoa myymälää, jonka oviaukko on 15 metrin päässä metrolaiturista.
Voisivatko työpaikat ja asuminen sitten kohdata? Jos tarkastellaan jotakin nurmijärveläistä peltoaukeaa, jolla suurissa omakotitaloissaan asuu 15 diplomi-insinööriä, 20 ekonomia ja joukko muita ylempiä toimihenkilöitä ja samaan aikaan avoimena on lähikaupan osa-aikainen kassa ja kunnan nurmikonleikkaaja, niin on sanomattakin selvää, että edellämainitut toimihenkilöt huristavat pikku citymaastureillaan viereiseen puutarhakylään (olemme siis edelleen sisällä Vanhasen utopiassa) töihin, jossa sijaitsee globaalisti toimivan suuryrityksen menestyvä pääkonttori tahi muu suuri työnantaja. Tämä työnantaja luonnollisestikin tarvitsee toimitilat, jotka kuvastavat yrityksen luonnetta ja arvoja - siksi siihen pieneen puutarhakylään ei sitten juuri muuta mahdukaan. Muutamat saman toimialan pienyritykset ovat kuitenkin etsineet synergiaetuja ja ovat pesiytyneet suuren tilaajansa kainaloon.
Yhdysvalloissa aikanaan lähdettiin rakentamaan tällaisia Matti Vanhasen utopiakyliä. Niitä kutsutaan esikaupungeiksi (suburb), joihin ihmiset pakenivat kaupunkien saasteita ja rauhattomuuta (kuten Matti Vanhanen aikanaan Espoosta Nurmijärvelle). Joka aamu hyvissä ajoin näiden esikaupunkien asukkaat hyppäävät autoihinsa (oikeaoppisesti yksi per ajoneuvo) ja huristavat kohti kaupunkia ja sinne jääneitä työpaikkoja. Heidän onkin lähdettävä ajoissa, sillä tämä liikenne muodostaa valtavat ruuhkat, joissa tuprutetaan pakokaasuja taivaalle tuntitolkulla. Paluu töistä kotiin tapahtuu samoin. Tämän perinteen täytyy olla yksi lähde amerikkalaiselle käsitteelle quality time.
Vanhanen myös uumoilee, että polttoaineisiin lisättävä etanoli CH3-CH2-OH vähentää liikenteen tuottamia kasvihuonepäästöjä vähintään yhtä paljon kuin länsimetro (joka voi periaatteessa käyttää vaikka käytännössä kasvihuonepäästötöntä ydinvoimaa - ainakin sitten kun ydinvoimalat 6 ja 7 käynnistyvät). Kuten edelläolevasta kemiallisesta kaavasta selviää, on etanolissa kuitenkin kaksi hiiliatomia. Palaessaan etanoli tuottaakin hiilidioksidia ja vettä. Ensimmäinen on juurikin yksi kasvihuonekaasuista. Toisekseen etanolin tuottaminen tuottaa myöskin kasvihuonekaasuja riippumatta siitä, mistä raaka-aineesta etanolia valmistetaan. Vanhanen ei tunnetusti ole viinamäen miehiä, joten puutteelliset tiedot etanolista sallittakoon.
Osmo Soininvaaran käsitys, jonka mukaan kaupunkialueella tulisi rakentaa korkeintaan kilometrin päähän raideliikenteen asemista vaikuttaa lähtökohdiltaan paljon paremmalta.
HS:n artikkeli Vanhasen puutarhametropolista: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Vanhanen+rakentaisi+Helsingin+seudusta+puutarhametropolin/1135239222972
perjantai 5. syyskuuta 2008
Sisälukutaitoa - osa II
Toinen hyvä esimerkki huonosta sisälukutaidosta on oikeusministeri Tuija Braxin juuri suustaan päästämä sammakko, jonka mukaan sähköisen äänestyksen väärinkäytökset ovat enemmän Science Fictionia. Brax voisi konsultoida vaikkapa puoluetoveriaan Jyrki Kasvia siitä, missä määrin lausunnoissa mainitut selkeät tietoturva-aukot ja riskit ovat Science Fictionia ja missä määrin todellisia huolenaiheita, joita jostain syystä päättävät tahot eivät halua kuulla tai ymmärtää.
Oikeusministeriön auditraportti kunnallisvaalien sähköisen äänestyksen pilotista löytyy mm. osoitteesta: http://www.vaalit.fi/uploads/6d8qgeom5g.pdf
Auditraportti muistuttaa mm. että vaalisalaisuus ei voi perustua luottamukseen, vaan se seuraisi järjestelmän ominaisuuksista. Yhteenvedossa mm. todetaan: Voidaan myös ajatella, että kyseisen systeemin käyttö joissakin maissa herättäisi vahvan epäilyn tulosten luotettavuudesta. Sijoittamalla vain muutaman ”sopivan” henkilön järjestelmän avainpaikoille pystyisi vaalien tulokset muokkaamaan tarkalleen haluamikseen ja käytännössä ilman kiinnijäämisen riskiä.
Miten tällaiseen järjestelmään on edes päädytty? Jotta tuotettuun järjestelmään voisi mitenkään luottaa, se pitäisi asettaa julkisen tarkastelun alle - jokaisen asiantuntijan pitäisi halutessaan voida todeta lähdekoodin ja käytettyjen algoritmien oikeellisuus. Toisin kuin yleisesti luullaan, yksinkertaisesti salassa pidettävien järjestelmien tietoturva ei ole yleisesti tunnettuja järjestelmiä paremmin. Ammattipiireissä tällainen salassapito tunnetaan termillä Security by Obscurity, joka yleisesti ottaen ei tarkoita lainkaan tietoturvaa.
Vaikka koko koodi olisi julkisesti saatavissa ja arvioitavissa, ei sekään poistaisi alkuperäistä ongelmaa; sähköinen äänestys perustuu luottamukseen. Nykyinen äänestyslipuilla tehtävä suljettu äänestys on siitä erikoinen otus, että se perustuu täydelliseen epäluottamukseen. Se on luotu aikana, jolloin keskinäistä luottamusta eri poliittisilla osapuolilla ei ollut. Siksi siinä on äärimmäisen vaikea tehdä vilppiä - ja vaikka siinä onnistuisikin, olisi vilpin vaikutus olematon pitkälle viedyn hajauttamisen takia. Yhden tai kahden äänestyspisteen tulosten manipulointi ei merkittävästi muuttaisi tuloksia.
Oikeusministeriön auditraportti kunnallisvaalien sähköisen äänestyksen pilotista löytyy mm. osoitteesta: http://www.vaalit.fi/uploads/6d8qgeom5g.pdf
Auditraportti muistuttaa mm. että vaalisalaisuus ei voi perustua luottamukseen, vaan se seuraisi järjestelmän ominaisuuksista. Yhteenvedossa mm. todetaan: Voidaan myös ajatella, että kyseisen systeemin käyttö joissakin maissa herättäisi vahvan epäilyn tulosten luotettavuudesta. Sijoittamalla vain muutaman ”sopivan” henkilön järjestelmän avainpaikoille pystyisi vaalien tulokset muokkaamaan tarkalleen haluamikseen ja käytännössä ilman kiinnijäämisen riskiä.
Miten tällaiseen järjestelmään on edes päädytty? Jotta tuotettuun järjestelmään voisi mitenkään luottaa, se pitäisi asettaa julkisen tarkastelun alle - jokaisen asiantuntijan pitäisi halutessaan voida todeta lähdekoodin ja käytettyjen algoritmien oikeellisuus. Toisin kuin yleisesti luullaan, yksinkertaisesti salassa pidettävien järjestelmien tietoturva ei ole yleisesti tunnettuja järjestelmiä paremmin. Ammattipiireissä tällainen salassapito tunnetaan termillä Security by Obscurity, joka yleisesti ottaen ei tarkoita lainkaan tietoturvaa.
Vaikka koko koodi olisi julkisesti saatavissa ja arvioitavissa, ei sekään poistaisi alkuperäistä ongelmaa; sähköinen äänestys perustuu luottamukseen. Nykyinen äänestyslipuilla tehtävä suljettu äänestys on siitä erikoinen otus, että se perustuu täydelliseen epäluottamukseen. Se on luotu aikana, jolloin keskinäistä luottamusta eri poliittisilla osapuolilla ei ollut. Siksi siinä on äärimmäisen vaikea tehdä vilppiä - ja vaikka siinä onnistuisikin, olisi vilpin vaikutus olematon pitkälle viedyn hajauttamisen takia. Yhden tai kahden äänestyspisteen tulosten manipulointi ei merkittävästi muuttaisi tuloksia.
Sisälukutaitoa
Poliittisella päättäjällä pitää olla kompetenssia arvioida päätösten pohjaksi kerättyä tietoa ja mahdollisen päätöksen vaikutuksia. Usein omakohtaista kokemusta alalta ei ole ja silloin täytyy turvautua asiantuntijalausuntoihin. Tämä on täysin ymmärrettävää.
Mitä taas en voi ymmärtää on se, kun asiat eivät kuulu omaan ydinosaamiseen niin silti asiantuntijalausuntoja ei uskota. Siis oikeastaan luetun ymmärtämisessä olisi korjaamisen varaa. Tästä on viime ajoilta hyviä esimerkkejä.
Ensimmäisenä kaksi vuotta sitten eduskunnassa läpi mennyt laki lapsipornografian levittämisen estotoimista (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20061068). Kyseinen laki hyväksyttiin, vaikka se oli lausuntokierroksella todettu mm. ilmeisen lainvastaiseksi. Aivan samoin operaattoreilla oli jo tuolloin selvä käsitys siitä, että vaaditut estotoimet eivät ole teknisesti toteutettavissa. Estotoimet on nyt toteutettu operaattorien suurimman osan toimesta DNS-suodatuksena. Selvää on, että:
1. Toimi ei estä lapsipornon levittämistä
2. Suodatus ei ole auttanut ottamaan kiinni yhtäkään lapsipornon tuottamiseen syyllistynyttä tahoa
3. Yhtäkään lapsipornoteollisuuden uhria ei ole pelastunut suodatuksen ansiosta
4. Tuomioistuimen toimivaltaan perustumaton sensuuri on edelleen perustuslain vastainen
5. Toimet aiheuttavat operaattoreille kuluja, jotka me asiakkaat maksamme
Edelläolevan luettelon valossa tuntuu käsittämättömältä, että joku voi pitää suodatusta onnistuneena ratkaisuna. Eräät tahot ottavat julkisessa keskustelussa aina ensimmäiseksi ”ajatelkaa lapsia” -kortin esiin. Kyllä minuakin suuresti huolettaa lapsipornon ja ihmiskaupan uhrien kohtalo ja tilanne, mutta vielä enemmän minua huolettaa se, että resursseja tuhlataan tällaiseen näennäistekemiseen sen sijaan, että asialle tehtäisiin oikeasti jotain.
Luetun ymmärtäminen on ilmeisen heikolla tasolla poliisissakin, koska sulkivat myös sananvapausaktivisti Matti Nikin sivut, jotka kritisoivat nimenomaan tätä lainsäädäntöä. Järjestelmän vakuutettiin myös kovasti olevan itseään korjaava ja poistavan virheelliset suodatukset. Tätä kirjoitettaessa Matti Nikin sivut ovat edelleen suodatettuna mm. Welhon verkossa! Tämä on erikoista sikäli, että Nikki poisti sivuiltaan kyseenalaiset linkit jo kuukausia sitten ja se tosiasia, että laki sallii vain ulkomaisilla palvelimilla sijaitsevan materiaalin suodattamisen - kotimaisiin palvelimiin sitä ei voi soveltaa, vaan niissä pitää käyttää normaalia tuomioistuinmenettelyä, jolla haetaan määräys sivuston sulkemiseksi.
Alunperin lakia koskeneet lausunnot oli koottu yhteen dokumenttiin osoitteeseen http://www.mintc.fi/oliver/upl…kooste.pdf mutta se onkin mielenkiintoisesti poistunut Liikenne- ja viestintäministeriön sivuilta. Mitähän mahtoi tapahtua viranomaisasiakirjojen julkisuudelle?
Mitä taas en voi ymmärtää on se, kun asiat eivät kuulu omaan ydinosaamiseen niin silti asiantuntijalausuntoja ei uskota. Siis oikeastaan luetun ymmärtämisessä olisi korjaamisen varaa. Tästä on viime ajoilta hyviä esimerkkejä.
Ensimmäisenä kaksi vuotta sitten eduskunnassa läpi mennyt laki lapsipornografian levittämisen estotoimista (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20061068). Kyseinen laki hyväksyttiin, vaikka se oli lausuntokierroksella todettu mm. ilmeisen lainvastaiseksi. Aivan samoin operaattoreilla oli jo tuolloin selvä käsitys siitä, että vaaditut estotoimet eivät ole teknisesti toteutettavissa. Estotoimet on nyt toteutettu operaattorien suurimman osan toimesta DNS-suodatuksena. Selvää on, että:
1. Toimi ei estä lapsipornon levittämistä
2. Suodatus ei ole auttanut ottamaan kiinni yhtäkään lapsipornon tuottamiseen syyllistynyttä tahoa
3. Yhtäkään lapsipornoteollisuuden uhria ei ole pelastunut suodatuksen ansiosta
4. Tuomioistuimen toimivaltaan perustumaton sensuuri on edelleen perustuslain vastainen
5. Toimet aiheuttavat operaattoreille kuluja, jotka me asiakkaat maksamme
Edelläolevan luettelon valossa tuntuu käsittämättömältä, että joku voi pitää suodatusta onnistuneena ratkaisuna. Eräät tahot ottavat julkisessa keskustelussa aina ensimmäiseksi ”ajatelkaa lapsia” -kortin esiin. Kyllä minuakin suuresti huolettaa lapsipornon ja ihmiskaupan uhrien kohtalo ja tilanne, mutta vielä enemmän minua huolettaa se, että resursseja tuhlataan tällaiseen näennäistekemiseen sen sijaan, että asialle tehtäisiin oikeasti jotain.
Luetun ymmärtäminen on ilmeisen heikolla tasolla poliisissakin, koska sulkivat myös sananvapausaktivisti Matti Nikin sivut, jotka kritisoivat nimenomaan tätä lainsäädäntöä. Järjestelmän vakuutettiin myös kovasti olevan itseään korjaava ja poistavan virheelliset suodatukset. Tätä kirjoitettaessa Matti Nikin sivut ovat edelleen suodatettuna mm. Welhon verkossa! Tämä on erikoista sikäli, että Nikki poisti sivuiltaan kyseenalaiset linkit jo kuukausia sitten ja se tosiasia, että laki sallii vain ulkomaisilla palvelimilla sijaitsevan materiaalin suodattamisen - kotimaisiin palvelimiin sitä ei voi soveltaa, vaan niissä pitää käyttää normaalia tuomioistuinmenettelyä, jolla haetaan määräys sivuston sulkemiseksi.
Alunperin lakia koskeneet lausunnot oli koottu yhteen dokumenttiin osoitteeseen http://www.mintc.fi/oliver/upl…kooste.pdf mutta se onkin mielenkiintoisesti poistunut Liikenne- ja viestintäministeriön sivuilta. Mitähän mahtoi tapahtua viranomaisasiakirjojen julkisuudelle?
Energiapolitiikkaa
Olen ollut kaiken kaikkiaan kolmen eri energiayhtiön asiakkaana Espoossa asuessani. Kertaakaan en ole kilpailuttanut tai vaihtanut yhtiötä. Toistaiseksi positiivista sanottavaa ei taida olla kuin Espoon Sähkö -nimisestä muinaisesta energiayhtiöstä - Espoon Sähkölle menneet eurot kun tuli melkein omaan taskuun takaisin.
En ollut kunnallispolitiikassa mukana silloin, kun päätös kaupungin oman energiayhtiön myynnistä tehtiin. Näin jälkikäteen on toki helppo todeta, että metsään mentiin. Naapurien yhtiöt ovat tehtailleet ennätystuloksia ja Espoossa myyntitulojen rahasto on mennyt pakkaselle. Herää kysymys, miten kauppa oikein alun perin perusteltiin.
Nyt on joka tapauksessa tärkeää, ettei kaupungin omaisuutta hukata enää enempää. Toisaalta, tappio realisoituu vasta sitten, kun arvoaan menettäneet arvopaperit myydään.
En ollut kunnallispolitiikassa mukana silloin, kun päätös kaupungin oman energiayhtiön myynnistä tehtiin. Näin jälkikäteen on toki helppo todeta, että metsään mentiin. Naapurien yhtiöt ovat tehtailleet ennätystuloksia ja Espoossa myyntitulojen rahasto on mennyt pakkaselle. Herää kysymys, miten kauppa oikein alun perin perusteltiin.
Nyt on joka tapauksessa tärkeää, ettei kaupungin omaisuutta hukata enää enempää. Toisaalta, tappio realisoituu vasta sitten, kun arvoaan menettäneet arvopaperit myydään.
tiistai 2. syyskuuta 2008
Kiista Aallosta
Helsingin kaupunginjohtajan Jussi Pajusen mielestä Helsingin tulee olla uuden korkeakoulun keskus, koska Helsinki haluaa leimautua opiskelijoiden kaupungiksi. En nyt jaksa palata menneisyyteen ja niihin syihin, miksi Teknillinen korkeakoulu (englanniksi edelleen Helsinki University of Technology) aikoinaan ylipäänsä rakennettiin Espoon puolelle Otaniemeen, mutta vahvasti näyttää taas siltä, että pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyö ja yhden köyden vetäminen on pahasti unohtunut ja kilpailuasetelmaa ollaan jälleen rakentamassa.
Kolmen korkeakoulun muodostamasta uudesta ”huippuyliopistosta” voidaan olla montaa mieltä, mutta fakta on kuitenkin se, että Aalto-korkeakoulun yli 20 000 opiskelijasta 70% kuluttaa Otaniemen kampusta Espoossa. Sivumennen panen merkille, että korkeakoulu-nimeä käyttävät yliopistot vähenevät edelleen. Aalto-korkeakoulun lisäksi jäljelle jää enää Turun kauppakorkeakoulu ja Svenska handelshögskolan.
TKK:n satavuotisjuhlan kunniaksi Espoo ilmoitti rakentavansa Otaniemeen tutkijahotellin. En tarkemmin tunne suunnitelman rahoitusta tai liiketoimintaideaa, mutta hankkeena se on ainakin sikäli kannatettava, että akateeminen yhteistyö, vaihtotutkijuus ja vierailevat professorit ovat ne, joilla Otaniemen tasoa kansainvälisessä kilpailussa voidaan edelleen nostaa. Kansallisella tasolla Otaniemi onkin jo kiistatta kärjessä.
Kolmen korkeakoulun muodostamasta uudesta ”huippuyliopistosta” voidaan olla montaa mieltä, mutta fakta on kuitenkin se, että Aalto-korkeakoulun yli 20 000 opiskelijasta 70% kuluttaa Otaniemen kampusta Espoossa. Sivumennen panen merkille, että korkeakoulu-nimeä käyttävät yliopistot vähenevät edelleen. Aalto-korkeakoulun lisäksi jäljelle jää enää Turun kauppakorkeakoulu ja Svenska handelshögskolan.
TKK:n satavuotisjuhlan kunniaksi Espoo ilmoitti rakentavansa Otaniemeen tutkijahotellin. En tarkemmin tunne suunnitelman rahoitusta tai liiketoimintaideaa, mutta hankkeena se on ainakin sikäli kannatettava, että akateeminen yhteistyö, vaihtotutkijuus ja vierailevat professorit ovat ne, joilla Otaniemen tasoa kansainvälisessä kilpailussa voidaan edelleen nostaa. Kansallisella tasolla Otaniemi onkin jo kiistatta kärjessä.
maanantai 1. syyskuuta 2008
Lisää raideliikennettä Espooseen
Jatkan samaa aihepiiriä, kuin arvon ehdokaskollegat Jouni J. Särkijärvi ja Teemu Lahtinen. On hyvä, että Metro ja raideliikenne herättää voimakasta keskustelua Espoossa.
Jouni toi esiin suorien eli vaihdottomien yhteyksien erinomaisuuden kirjoituksessaan. Tämä on toisaalta totta, mutta moni espoolainen tietää, kuten minäkin, että vaihdoton yhteys on myytti - ellei sitten tarkoitus ole mennä vain Helsingin keskustaan. Tyypillinen matkani pääkaupunkiin on jo nykyisin aina vaihdollinen - vaihdan bussin metroon Ruoholahdessa. En usko olevani tässä ainoa ja tätä taustaa vasten on melkoisen sama, vaihtaako bussin metroon Ruoholahdessa, Otaniemessä vai Matinkylässä. Paitsi että aikaisempi vaiho tarkoittaa lyhyempää matka-aikaa - erityisesti ruuhka-aikaan.
On myös erikoista, että Suurpeltoa lähdettiin rakentamaan ilman sen suurempia suunnitelmia raideliikenteestä. Osin tämä varmaan johtuu siitä - jos oikein ymmärsin - että koko hankkeen takana on ollut aktiivisesti maanomistajat - ei kaupunki.
Kaavassa on jo varaus rantaradan ja tulevan metron yhdistävälle pikaraitiolinjalle. Tämä on varmasti hyvä tapa parantaa Espoon poikittaisliikennettä ja tulevan metron syöttöliikennettä. Raidevaihtoehdot tulevat vain vahvistumaan sitä mukaa, kun öljyn hinta nousee - ja siitä varmaan olemme kaikki yhtä mieltä, että trendi ei tässä muutu.
Jouni toi esiin suorien eli vaihdottomien yhteyksien erinomaisuuden kirjoituksessaan. Tämä on toisaalta totta, mutta moni espoolainen tietää, kuten minäkin, että vaihdoton yhteys on myytti - ellei sitten tarkoitus ole mennä vain Helsingin keskustaan. Tyypillinen matkani pääkaupunkiin on jo nykyisin aina vaihdollinen - vaihdan bussin metroon Ruoholahdessa. En usko olevani tässä ainoa ja tätä taustaa vasten on melkoisen sama, vaihtaako bussin metroon Ruoholahdessa, Otaniemessä vai Matinkylässä. Paitsi että aikaisempi vaiho tarkoittaa lyhyempää matka-aikaa - erityisesti ruuhka-aikaan.
On myös erikoista, että Suurpeltoa lähdettiin rakentamaan ilman sen suurempia suunnitelmia raideliikenteestä. Osin tämä varmaan johtuu siitä - jos oikein ymmärsin - että koko hankkeen takana on ollut aktiivisesti maanomistajat - ei kaupunki.
Kaavassa on jo varaus rantaradan ja tulevan metron yhdistävälle pikaraitiolinjalle. Tämä on varmasti hyvä tapa parantaa Espoon poikittaisliikennettä ja tulevan metron syöttöliikennettä. Raidevaihtoehdot tulevat vain vahvistumaan sitä mukaa, kun öljyn hinta nousee - ja siitä varmaan olemme kaikki yhtä mieltä, että trendi ei tässä muutu.
Uusi blogi Uudessa Suomessa
Tartuin tilaisuuteen avata vaaliblogi uusisuomi.fi:n tarjoamaan palveluun. Tämä blogspot.com on ollut alustana ihan hyvä, mutta blogin näkyvyys on ollut odotettua heikompi. uusisuomi.fi on osoittanut paremmuutensa jo nyt - ensimmäisenä päivänä!
Jos kunnallisvaaleissa meinaa jollain tavalla menestyä, niin näkyvyyttä pitää saada lisää.
Uusi blogini
Jos kunnallisvaaleissa meinaa jollain tavalla menestyä, niin näkyvyyttä pitää saada lisää.
Uusi blogini
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
