torstai 30. elokuuta 2012

Kuntarakenne ja metropolihallinto

   Kuntauudistuksesta puhuttaessa ja varsinkin ulkomaihin verrattaessa unohtuu usein se, että suomalaisilla kunnilla on paljon enemmän ja vaativampia tehtäviä kuin ulkomaalaisilla verrokeillaan. Nykyisillä kunnilla - pienimmilläkin - on itsenäinen päätösvalta ja velvoitteet järjestää kaavoitus, rakennusvalvonta ja ympäristöasiat muutamia mainitakseni, jotka eivät ole ns. peruspalveluita ja joiden toteuttaminen vaatii paljon osaamista ja jossa seutuyhteistyön puute usein näkyy ikävällä tavalla. Monet näistä tehtävistä voitaisiin siirtää aluehallinto- tai ELY-keskuksiin (mm. ympäristöasiat). On varsin mielenkiintoista, että esimerkiksi jossakin pienessä kunnassa saattaa olla pitkälle toistakymmentä maa- ja kiviaineksen ottopaikkaa ja naapurikunnissa ei yhtään. Geologinen samankaltaisuus edellyttäisi jokseenkin samanlaisia määriä ottopaikkoja, mutta olisiko niin, että lupa-asioiden ratkaisut eri kunnissa ohjaavat yrittäjät keskittymään tiettyihin kuntiin.

   Päätösvallan hajautuminen seutukunnallisissa asioissa eri kuntiin tuottaa raskaita prosesseja. Esimerkiksi seutukaavan valmistelu, kuulemiset ja päätökset tehdään joka vaiheessa jokaisessa kunnassa, joita se koskee. Keskittämällä näitä asioita seutukunnallisiin elimiin olisi mahdollista hoitaa valmistelu ja varsinainen päätös keskitetysti ja ainoastaan kuuleminen tarvitsisi hoitaa edelleen jokaisessa kunnassa. Erityinen ongelma seutukunnallisen päätöksenteon kehittymättömyys on ns. metropolialueella. Täällä jokaista kuntaa koskeva päätös pitää erikseen ratkaista jokaisessa kunnassa. Se tarjoaa samalla periaatteessa jokaiselle kunnalle - pienimmällekin - veto-oikeuden kaataa mikä tahansa seutukunnallinen hanke.

   Metropolihallinnolla tämä olisi ratkaistavissa helposti. Yksi päätös 14 erillisen päätöksen sijaan riittäisi ja asiassa pieni erityisryhmä ei pystyisi kaatamaan itselleen epämieluista hanketta. Metropolihallinnon kustannukset eivät myöskään olisi merkittävästi nykymallia suuremmat. Tämä johtuu pitkälti siitä, että monet kunnissa nyt hoidettavat tehtävät siirtyisivät metropolihallinnolle, joka vähentäisi vastaavaa tarvetta kunnissa.