keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Aseet syytä pitää jatkossakin kodeissa

Norjan tapahtumien jälkimainingeissa on ymmärrettävää, että esitetään ajatuksia siitä, mitä vielä voitaisiin tehdä. Silloinkin olisi tosin hyvä, jos ensin miettisi, miten ehdotettu muutos vaikuttaisi asiaan ja minkälaisia tuloksia sillä voisi saavuttaa.

Heti alkuun haluan tuoda esiin, että aseiden - saati suurien määrien - säilyttäminen tyhjillään olevissa valvomattomissa tiloissa, jotka sijaitsevat kaukana asutuksesta, on lähtökohtaisesti huono ajatus. Suurin osa metsästysretkistä alkaa ja päättyy kotiin, kulkematta välillä seuran tilojen kautta, jos seuralla sellaisia edes on. Kaikenlaista aseiden ylimääräistä kuljettamista ja säilytystä autossa tai muussa siihen sopimattomassa tilassa pitäisi välttää.

Yhdistymisvapaus sallii metsästämisen kuulumatta metsästysseuraan, joskin 1.6. voimaan tullut uusi aselaki ei enää käytännössä mahdollista käsiaseharrastusta ilman jonkin ampumaseuran jäsenyyttä. Metsästysseurat myös valikoivat jäseniään, ja käytännössä sellaiseen liittyminen voi olla mahdotonta, jos ei omista maata (so. metsästysoikeutta) ja/tai omaa riittäviä kontakteja seuraan.

Nykylainsäädäntö jo edellyttää aseiden säilytyksessä huolellisuutta ja tarpeellisia teknisiä keinoja niiden turvalliseen säilyttämiseen. Nämä keinot ovat riittäviä yhden tai muutaman aseen säilyttämiseen kotona, ei koko seuran jäsenistön kaikkien aseiden säilyttämiseen yhteisissä tiloissa. Tästä syystä on perusteltua pitää aseiden säilytys hajautettuna, jotta pitkäkyntiset eivät pääse kerralla ja suhteessa pienellä vaivalla kiinni koko pottiin.

On myös hyvä muistaa, ettei aseiden yhteissäilytys sinänsä estä aseen omistajaa käyttämästä asettaan parhaaksi katsomallaan tavalla väärin. Yleensä laillisilla aseilla tehdään huomattavan vähän rikoksia. Laittomilla aseilla sen sijaan tehdään rikoksia paljonkin. Tästä näkökulmasta onkin tarkoituksenmukaista, että laillisten aseiden joutuminen vääriin käsiin pyritään estämään. Aseiden yhteissäilytys olisi askel väärään suuntaan.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Kyöstilänharjun YVA-ohjelmasta

Sorankäynti Kyöstilänharjusta jatkuu. Hankkeesta vastaava yrittäjä on toimittanut Hämeen ELY-keskukselle suunnitelman ympäristövaikutusten arvioinnista, jossa esitetään neljä eri toteutusvaihtoehtoa. Epäilemättä yrittäjä pyrkii minimoimaan oman panoksensa YVA-prosessissa, joten yhtäkään ylimääräistä selvitystä ei varmasti tulla tekemään. Nyt meidän kyläläisten on oltava tarkkana, ettei liian lepsua suunnitelmaa oteta YVA-selvityksen pohjaksi, vaan että kaikki tarpeellinen tulee otetuksi huomioon ja tarvittaessa selvitetyksi sorayrittäjän vaivoja säästämättä.

Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että YVA:ssa voidaan huomioida vain ympäristövaikutuksia; kyseeseen ei siis tule hankkeen taloudellinen järkevyys tai mikään muukaan ympäristövaikutukseton, mutta muuten merkittävä argumentti. Tätä kunnantalolla 10.5. pidetyssä infotilaisuudessa korosti myös ELY-keskuksen edustaja. Hankkeesta vastaavan esittämä suunnitelma on saatavissa Hämeen ELY-keskuksen www-sivuilta. Siihen kannattaa tutustua hyvin, jotta voi esittää siihen oman kannanottonsa määräaikaan eli 17.6.2011 mennessä.

Muutama avainkohta esitetystä voidaan jo nyt tuoda esiin, joihin ainakin itse aion puuttua. Yhtenä toteutusvaihtoehtona väitetään selvitettävän vaihtoehto, jossa koko kaavassa merkitty 25ha olisi ottoalueena. Tällaiseen toteutusvaihtoehtoon ei ole esitetty minkäänlaista ottosuunnitelmaa eikä toista maanomistajaakaan ole kuultu tai ainakaan liitetty hankkeen osapuoleksi. Miten voidaan arvioida ympäristövaikutuksia toiminnasta, jota ei ole edes suunniteltu? Otettaisiinko koko alueen maa-aines edelleen alkuperäisen hakemuksen mukaisessa 10 vuodessa vai venyisikö ottoaika 25 vuoteen? Ei minkään hankkeen ympäristövaikutuksia näin voida selvittää!

Toinen merkittävä puute ainakin Valajärven kesäasukkaita silmällä pitäen on se tosiasia, että hankkeesta vastaava yrittää rajata Sauvalan soranottoalueen kokonaan selvityksen ulkopuolelle. Suuri osa kesämökeistä sijoittuu Sauvalan soranottoalueen ja suunnitellun Kyöstilänharjun soranottoalueen väliin ja kuten hyvin tiedetään: ääni kantaa järvellä hyvin. Tähän tulee ilman muuta puuttua. Samoin hankkeesta vastaava yrittää päästä helpolla rajaamalla lähivaikutusalueen vain 500m etäisyydelle, joka on hyvin tarkoitushakuista. Ympäristövaikutukset eivät rajoitu mainitulle alueelle. Suunnitelman mukaan maa-ainesta kuljettavat sorarekat ilmeisesti katoavat Suvipuodilla, koska Kirkkoportintien lisäksi muuta tiestöä ei ole esitetty mukaan otettavaksi.

Kolmanneksi on huomattava, ettei hankkeesta vastaava ole nähtävästi valmis teettämään lisää tarvittavia selvityksiä, vaan olettaa kaiken tarvittavan informaation olevan valmiina kunhan niitä kyselee Destialta, Trafilta, Museovirastolta tai muulta taholta. YVA:n tarkoitus ja riittävä toteutustapa ei ole se, että tehdään yhteenveto jo tehdyistä selvityksistä, vaan tarvittaessa tilataan uusia selvityksiä mahdollisista vaikutuksista ja niiden kohteena olevista ympäristö- ja muista arvoista.

Ohjelmassa myös todetaan, ettei hankkeesta vastaava ole vastuussa muiden hankkeiden ympäristövaikutuksista. Ei vaadi kovin suuria henkisiä lahjoja ymmärtää tätä, mutta nähtävästi hieman enemmän tarvittaisiin, jotta ymmärtäisi YVA-hankkeen tarkoituksen olevan nimenomaan arvioida sitä, kestääkö ympäristö suunnitellun ja käynnissä olevien hankkeiden kokonaisrasituksen, jos ne toteutetaan samanaikaisesti. Siksi YVA-prosessissa on tarpeen kerätä tarvittava tieto myös muiden ympäristöä rasittavien hankkeiden ympäristövaikutuksista, oli niistä vastuussa sitten kuka hyvänsä.

Toivottavasti mahdollisimman moni ilmaisee mielipiteensä ja korjausehdotuksensa YVA-ohjelmaan, jotta yksikään ympäristövaikutus ei jäisi huomiotta. Tarvittaessa apuakin lienee saatavissa joko kyläyhdistykseltä tai muilta asiasta huolestuneilta.