Kyöstilänharjulle kaavailtua soranottoa koskevat ympäristö- ja maa-aineslupa-asiat saivat kyläläiset kirjoittamaan muistutuksia ja mielipiteenilmauksia yhteensä 37 kappaletta, joista erityisesti kyläyhdistyksen ja Valajärven suojeluyhdistyksen muistutukset ovat arvokkaita siksikin, että ne edustavat suurta joukkoa kyläläisiä ja myös kesäasukkaita. Muistutuksissa tuotiin esiin kyöstilänharjun luonto- ja geologiset arvot, maisemalliset arvot, soranoton aiheuttamat ympäristöhaitat, kuten melu ja pöly, sekä soranajon aiheuttama rasitus kylätielle ja liikenneturvallisuuden vaarantuminen. Myös alueen kulttuurihistorialliseen merkitykseen vedottiin kyläläisten tervan ja pellavan tuotannossa sekä myös siihen, että viereinen tie on osa keskiaikaista Raaseporin vanhaa meritietä.
Kyöstilänharjun soranottohankkeesta tein itse Hämeen ELY-keskukselle esityksen harkinnanvaraisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta vedoten mm. siihen, että kylässä toimii jo kolme muuta soranottoaluetta, jotka kaikki aiheuttavat kylälle ympäristöhaittoja – Mustisuon soranottoalue kuuluu vieläpä samaan pohjavesialueeseen Kyöstilänharjun kanssa ja molemmat kuuluvat Valajärven valuma-alueeseen. Aluetta jo rasittavien hankkeiden yhteisvaikutus kaavaillun uuden hankkeen kanssa pitää lain mukaan ottaa huomioon! Asia tuli ELY-keskuksessa vireille 27.11. ja ratkaisu tehdään kuukauden kuluessa siitä, kun ELY-keskus on saanut asiasta tarvittavat tiedot. Sitä ennen asian käsittely ei kunnassa etene.
Kyläläisten yksituumaisuus soranottohanketta vastaan on asia, jota ympäristölautakunnan on vaikea jättää huomiotta. Sekä vakituiset että kesäasukkaat ovat ilmaisseet mielipiteensä – samoin kuin myös monet entisetkin asukkaat. Se on voimavara, joka toivottavasti tuottaa tulosta hankkeen kaatamiseksi. Ei anneta itse aiheen kannalta toistaiseksi merkityksettömien puheiden toimia riidansiemeninä. Esimerkki tällaisesta on erillinen kevyen liikenteen väylä kylätielle, josta yksimielisyyttä ei kenties ole saavutettavissa. Pääasia on nyt koko hankkeen estäminen missään muodossa.
Kunnan taholta on esitetty huoli siitä, että kunta voisi joutua korvaamaan mahdollisia menetyksiä, jos lupaa ei myönnetä. Tällainen ei perustu mihinkään lakiin. Niin kauan, kun maanomistaja kykenee aluetta käyttämään johonkin kohtuullisen tuottavaan tarkoitukseen – kuten metsätalouteen – ei korvausvelvollisuutta voi kunnalle tai valtiolle muodostua. On pöyristyttävää, että henkilöt, jotka työkseen näitä asioita hoitavat, osoittavat tällaisilla heitoilla oman työnsä kannalta keskeisen lainsäädännön ala-arvoista hallintaa.
Mielenkiintoinen kysymys on myös Tervavuoren soranottohanke, jossa on monia yhtäläisyyksiä Kyöstilänharjuun. Molemmat ovat 2. salpausselkään kuuluvia reunamuodostumia, mutta näin kyläläisenä täytyy todeta, että Kyöstilänharjun luontoarvot ylittävät selvästi Tervavuoren vastaavat. Onkin mielenkiintoista, että kunnan ympäristöpalvelut on ottanut niin jyrkän kannan Tervavuoren hanketta vastaan ja samaan aikaan suhtautuu ilmeisen suopeasti Kyöstilänharjun soranottoon. Molemmat alueet kuuluvat UPM:lle ja onkin aiheellista kysyä, edustaako laajamittainen soravarantojen realisointi luonto-, geologisista ja maisema-arvoista välittämättä sellaista yrityskuvaa, jonka UPM itsestään haluaa antaa. Merkittävä ero Tervavuorella ja Kyöstilänharjulla kuitenkin on se, että Tervavuoresta on otettu maa-ainesta ennenkin kun taas Kyöstilänharju on toistaiseksi koskematon. Pidetään se sellaisena.
perjantai 3. joulukuuta 2010
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Puoluekokouksesta
SDP:n puoluekokous 2010 järjestettiin Joensuussa.
Espoon demareiden tavoitteena oli uusia Maria Guzenina-Richardsonin varapuheenjohtajuus. Kaksi vuotta on lyhyt aika ja siksikin yleisesti toivottiin, että varapuheenjohtajia ei lähdettäisi vaihtamaan vaihtamisen ilosta. Silti jo torstaina vaikutti siltä, ettei vaalilautakunnan esitys varapuheenjohtajista tulisi menemään läpi, vaan asiasta äänestettäisiin. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä äänestyksessä Maria ohitti Ilkka Kantolan ja näin 2. varapuheenjohtajan paikka vaihtui 1. varapuheenjohtajan paikaksi. Demokratian kannalta äänestys oli myös positiivinen asia, sillä äänestystulosta on pidettävä vahvempana mandaattina, kuin kabinetissa päätettyä. Tipsu Sollasvaara käytti hyvän kannatuspuheenvuoron Marian puolesta - hyvä Tipsu!
Puoluekokous oli lopulta vain valittujen edustajien työn huipentuma. Paljon työtä sekä aloitteiden että visioasiakirjan eteen tehtiin vajaan kahden kuukauden ajan ennen itse puoluekokousta. Uudenmaan piirin valiokuntatyöryhmissä työstettiin muutosehdotuksia puoluekokouksen tuleviin päätöksiin. Itse toimin puoluekokouksessa järjestövaliokunnassa. Ympäristövaliokunnassa työtä riitti melkoisen paljon mm. keskusteltaessa ydinvoimasta, joka jäikin salin ratkaistavaksi. Matti Ahosen ansiokkaan valiokuntatyöskentelyn ja puheenvuoron ansiosta myös salissa päädyttiin vastustamaan esitystä, että ruuhkamaksun suhtauduttaisiin myönteisesti. Ainakaan Espoossa ei ole nähty mahdollisen ruuhkamaksulla saavutettavia hyötyjä; avoimia kysymyksiä ovat mm. ruuhkamaksun oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus, valvonnan aiheuttamat kulut ja lopulta viivan alle jäävän nettotuloksen kohdentaminen nimenomaan julkisen liikenteen kehittämiseen, josta sinänsä emme olleet eri mieltä. On myös kyseenalaista, onko oikea signaali tarjota mahdollisuus maksun maksamalla hankkia lupa saastuttaa.
Järjestövaliokunnassa työtä oli huomattavan vähän, sillä ko. valiokunta ei ottanut kantaa visioasiakirjaan ja tässä puoluekokouksessa säännöt eivät olleet auki. Näin käytännössä sääntömuutoksia edellyttäneet aloitteet jäivät syvemmälti käsittelemättä. Puolueen avoimuuden ja jäsendemokratian kannalta tämä oli kyllä valitettavaa. On toki ymmärrettävää, ettei ole järkevää tehdä jatkuvasti muutoksia sääntöihin - esimerkiksi puoluekokousten aikaväliä oli esitetty palautettavaksi takaisin kolmeen vuoteen - mutta minusta olisi ollut korrektia antaa puoluekokousedustajien tehdä se ratkaisu. Puoluekokouksen toimivallan rajaaminen vahvistaa käsitystä eräänlaisesta välikokouksesta.
Ainoa uudenmaan piirin esittämä muutos, joka tuli kokonaisuudessaan hylätyksi oli esitys siitä, että aloitteen tekijä saisi kirjallisen vastauksen tekemäänsä aloitteeseen. Uudenmaan piirissä ajateltiin, että olisi korrektia vastata myös aloitteen tekijälle henkilökohtaisesti, vaikka aloitteen lopputuloksen voi toki tarkistaa myös puoluekokouksen ratkaisuista. Ymmärrän myös sitä näkökantaa, että kirjallisen vastauksen teettämä lisätyö on pois jostakin muusta.
Kolmen pitkän ja työntäyteisen kokouspäivän jälkeen oli aika palata takaisin Espooseen. Puoluekokousdelegaatio palasi varmasti monta kokemusta rikkaampana, paremmin verkostoituneena ja valmiina lähestyvään vaalitaistoon.
Espoon demareiden tavoitteena oli uusia Maria Guzenina-Richardsonin varapuheenjohtajuus. Kaksi vuotta on lyhyt aika ja siksikin yleisesti toivottiin, että varapuheenjohtajia ei lähdettäisi vaihtamaan vaihtamisen ilosta. Silti jo torstaina vaikutti siltä, ettei vaalilautakunnan esitys varapuheenjohtajista tulisi menemään läpi, vaan asiasta äänestettäisiin. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä äänestyksessä Maria ohitti Ilkka Kantolan ja näin 2. varapuheenjohtajan paikka vaihtui 1. varapuheenjohtajan paikaksi. Demokratian kannalta äänestys oli myös positiivinen asia, sillä äänestystulosta on pidettävä vahvempana mandaattina, kuin kabinetissa päätettyä. Tipsu Sollasvaara käytti hyvän kannatuspuheenvuoron Marian puolesta - hyvä Tipsu!
Puoluekokous oli lopulta vain valittujen edustajien työn huipentuma. Paljon työtä sekä aloitteiden että visioasiakirjan eteen tehtiin vajaan kahden kuukauden ajan ennen itse puoluekokousta. Uudenmaan piirin valiokuntatyöryhmissä työstettiin muutosehdotuksia puoluekokouksen tuleviin päätöksiin. Itse toimin puoluekokouksessa järjestövaliokunnassa. Ympäristövaliokunnassa työtä riitti melkoisen paljon mm. keskusteltaessa ydinvoimasta, joka jäikin salin ratkaistavaksi. Matti Ahosen ansiokkaan valiokuntatyöskentelyn ja puheenvuoron ansiosta myös salissa päädyttiin vastustamaan esitystä, että ruuhkamaksun suhtauduttaisiin myönteisesti. Ainakaan Espoossa ei ole nähty mahdollisen ruuhkamaksulla saavutettavia hyötyjä; avoimia kysymyksiä ovat mm. ruuhkamaksun oikeudenmukaisuus ja tasa-arvoisuus, valvonnan aiheuttamat kulut ja lopulta viivan alle jäävän nettotuloksen kohdentaminen nimenomaan julkisen liikenteen kehittämiseen, josta sinänsä emme olleet eri mieltä. On myös kyseenalaista, onko oikea signaali tarjota mahdollisuus maksun maksamalla hankkia lupa saastuttaa.
Järjestövaliokunnassa työtä oli huomattavan vähän, sillä ko. valiokunta ei ottanut kantaa visioasiakirjaan ja tässä puoluekokouksessa säännöt eivät olleet auki. Näin käytännössä sääntömuutoksia edellyttäneet aloitteet jäivät syvemmälti käsittelemättä. Puolueen avoimuuden ja jäsendemokratian kannalta tämä oli kyllä valitettavaa. On toki ymmärrettävää, ettei ole järkevää tehdä jatkuvasti muutoksia sääntöihin - esimerkiksi puoluekokousten aikaväliä oli esitetty palautettavaksi takaisin kolmeen vuoteen - mutta minusta olisi ollut korrektia antaa puoluekokousedustajien tehdä se ratkaisu. Puoluekokouksen toimivallan rajaaminen vahvistaa käsitystä eräänlaisesta välikokouksesta.
Ainoa uudenmaan piirin esittämä muutos, joka tuli kokonaisuudessaan hylätyksi oli esitys siitä, että aloitteen tekijä saisi kirjallisen vastauksen tekemäänsä aloitteeseen. Uudenmaan piirissä ajateltiin, että olisi korrektia vastata myös aloitteen tekijälle henkilökohtaisesti, vaikka aloitteen lopputuloksen voi toki tarkistaa myös puoluekokouksen ratkaisuista. Ymmärrän myös sitä näkökantaa, että kirjallisen vastauksen teettämä lisätyö on pois jostakin muusta.
Kolmen pitkän ja työntäyteisen kokouspäivän jälkeen oli aika palata takaisin Espooseen. Puoluekokousdelegaatio palasi varmasti monta kokemusta rikkaampana, paremmin verkostoituneena ja valmiina lähestyvään vaalitaistoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
