Antti Rinne toivoi suomalaisten ryhtyvän synnytystalkoisiin. On aika paljon tutkimusnäyttöä siitä, että väestönkasvu - pelkästä syntyvyydestä puhumattakaan - ei välttämättä korreloi talouskasvun kanssa. Talouskasvu taas tunnetusti on kyllä yhteydessä kaikkeen hyvään ja tavoiteltavaan.
Rinne lainasi vanhaa sodanjälkeistä slogania "neljäs isänmaalle", mutta totesi, että puoletkin olisi huomattava parannus. Otetaan siis laskelmien pohjaksi tuo eli kaksi lasta per perhekunta. Keskimääräinen lapsiluku on koko 2000-luvun ollut hieman päälle 1,8 eli siihen tarvittaisiin 10% korotus. Tämäkin antaa vähän turhan ruusuisen kuvan laskevasta trendistä. Kokonaishedelmällisyysluku kertoo, kuinka monta lasta syntyisi keskimäärin, mikäli kukaan nainen ei kuolisi ennen hedelmällisen ikänsä loppua. Vuonna 2014 (n. 58 000 syntynyttä lasta) kokonaishedelmällisyysluku oli 1,71, mutta arvio vuodelle 2015 oli enää 1,64 (n. 55 000 syntynyttä lasta). Tällä hetkellä vuosittain syntyy enää n. 50000 lasta. Kahden lapsilukuun pääsemiseen tarvittaisiin paluu jokseenkin 70-luvun lopun syntyvyyksiin eli n. 65 000 lapseen. Jotta sinne päästäisiin nopeammin kuin 20-30 vuodessa, niin toki tarvittaisiin selvästi tätäkin suurempia lukuja suurten ikäluokkien malliin. Heidän voidaankin ajatella olevan seurausta tuosta "neljäs isänmaalle" -politiikasta.
Jos kuitenkin tyydytään tarkastelemaan tuota tasoa 65000 syntynyttä vuodessa, sekin edellyttäisi 15000 synnytystä vuodessa enemmän kuin nyt. Se tarkoittaisi todennäköisesti 30% kustannusten kasvua vanhempainvapaiden kustannuksiin ja todennäköisesti olisi pois myös kokonaistyöpanoksesta jota mm. kiky-sopimuksin on yritetty nostaa.
Mitä nuo vuosittain syntyvät 15000 lasta enemmän sitten tarvitsisivat? Monta uutta päiväkotia. Voisi tietysti ajatella, että laskevan syntyvyyden takia tyhjilleen jääneitä päiväkoteja voitaisiin ottaa uudelleen käyttöön, mutta globaali megatrendi nimeltä kaupungistuminen - joka etenee, vaikka Mauri Pekkarinen sanoisi mitä - on johtanut siihen, että ne päiväkodit tyhjenevät maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa suurten kaupunkien painiessa jo nyt alati kasvavan päivähoitotarpeen kanssa laskevasta syntyvyydestä huolimatta. 30% syntyvyyden kasvu todennäköisesti kohdistuisikin mitä enemmässä määrin juuri kaupunkien ongelmaksi ja moninkertaistaisi uusien päiväkotien tarpeen parin-kolmen vuoden kuluessa syntyvyyden nousun alkamisesta. Toki tällä olisi lyhyellä tähtäimellä työllistävä vaikutus niin rakennuspuolella kuin sitten myöhemmin lastentarhanopettajien ja -hoitajien ammattikunnassa. Ongelma jatkuu päivähoidon jälkeen samanluonteisena esi- ja perusopetuksessa ja aikanaan sitten myös ammattiopetuksessa.
Suomen ongelma laajassa kuvassa on huoltosuhteen kohtalaisen raju heikkeneminen viime vuosina. Tähän on tietysti osaltaan syynä niin sotien jälkeiset suuret ikäpolvet kuin viimeisen 20-30 vuoden aikana tapahtunut jatkuva syntyvyyden lasku. Siihen lääkkeeksi on kuitenkin erinomaisen vastuutonta ehdottaa lääkettä, joka entisestään heikentää huoltosuhdetta seuraavan 20 vuoden aikana. Talouskasvua synnyttäviä vaikutuksia syntyvyyden nostamisesta kun on käytännössä tarjolla vasta näiden uusien suurten ikäpolvien siirtyessä työelämään 20-25 vuoden kuluttua. Tuossa ajassa suuri osa ongelmasta poistuu joka tapauksessa suurten ikäluokkien alkaessa siirtyä kalmistoihin.
Lyhyellä tähtäimellä - ja miksei pitkälläkin - yksi ratkaisu väestörakenteen korjaamiseksi on maahanmuutto. Hyvä asia on, että työn määrä ei ole vakio vaan se korreloi varsin vahvasti väestömäärän kanssa. Työttömyyttä ei aiheuta se, että työikäisiä on liikaa vaan pikemminkin se, että työmarkkinoilla tarve ja tarjonta eivät kohtaa toisiaan. Työperäinen maahanmuutto voi tarjota lääkkeen tähänkin vaivaan.
Ei ole siis mitään syytä toivoa syntyvyyden nousua tai kannustaa suomalaisia synnytystalkoisiin. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa syntyvyyteen vaikuttaa moni tekijä, erilaiset elämäntilanteet ohjaavat erilaisiin ratkaisuihin eikä vanhemmuus tai lasten lukumäärä läheskään aina edes ole oma valinta. Tällaisista puheista ylipäänsä on monella täysi oikeus loukkaantua.
