Hymyilevä mies

Viikon päästä keskiviikkona (24.8. klo 19) meidän perhe on menossa katsomaan Espoo Cinén esitystä elokuvasta Hymyilevä mies. Espoo Cinéssä on tänä vuonna muuten varsin kova ohjelma.

Olen odottanut Hymyilevää miestä elokuviin jo pitkään. Syy tähän on se, että minulla oli kunnia osallistua sen kuvauksiin. Koleassa syysilmassa hytisimme Olympiastadionilla yleisönä, kun Olli Mäen maailmanmestaruusottelua kuvattiin filmille. Meitä oli noin 300 ja sillä määrällä esitimme täyttä stadionillista yleisöä kunniakujineen ja muineen. Pieni haaste oli kylmässä höyryävä hengitys, kun itse ottelu aikanaan käytiin kuitenkin kesällä. Onneksi 60-luvulla kuitenkin pukeuduttiin vielä pukuihin ja päällystakit olivat usein kesälläkin matkassa - nykypäivänä yleisöllä olisi epäilemättä päällään t-paidat, joka olisi ollut meille avustajille melkoinen haaste lämpötilan laskiessa illan ja yön mittaan nollan tuntumaan ja taisi mennä vähän pakkasellekin. Siinä samalla toinen ero todellisuuden ja elokuvan välillä. Kuvattu kohtaus kestää elokuvassa muutaman minuutin, mutta puvustuksineen, maskeerauksineen ja muutamine ottoineen (sekä avustajien siirtelyineen) kuvaaminen kesti useita tunteja. Stadionille oli muistaakseni määrä saapua noin viiden aikoihin iltapäivällä ja kotiutumaan pääsimme vasta lähempänä kahta yöllä!

Todellinen yllätys oli, että olimme osaltamme tekemässä suomalaisen elokuvan historiaa! Luin todella innostuneena elokuvan menestyksestä Cannesin elokuvajuhlilla. Voitto Un Certain Regard -sarjassa oli suomalaiselle elokuvalle ensimmäinen koskaan. Kun sen vielä saavuttaa esikoisohjauksellaan, niin käsillä on jotakin ennenkuulumatonta!