Espoossa on monta tahoa, joista muodostuu kehitysvammaisten tai erityistä tukea tarvitsevien lasten palveluja tarjoava kokonaisuus. Yhtäältä kehitystä ja tuen tarvetta selvittää ja seuraa Espoon kehitysvammaisten kuntoutusyksikkö EKKU, toisaalta sosiaali- ja terveystoimen alla oleva vammaispalvelut, unohtamatta sivistystoimen palveluita eli kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville lapsille tarjolla olevia erilaisia koulumuotoja. Nämä kolme eivät viesti keskenään mitä tulee niiden toimintaan ja ohjeisiin. Erityistä tukea tarvitsevat lapset hyötyvät ohjatusta iltapäivätoiminnasta
ja lääkäri usein lausuukin asiasta kuntoutussuunnitelmassa - siinä mainitut toimenpiteet ja terapiat ovat kehitysvammalain mukaista erityishuoltoa joka on aina maksutonta.
Espoo on keskittänyt IP-kerhot siten, että kullakin koululla on yksi tuottaja. Joissakin kunnan oma, mutta yhä useammin yksityinen yritys. Toisaalta IP-kerhopaikka tulee hakea oppilaan oman koulun IP-kerhosta.
Erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat harvoin lähikoulussa eli he tarvitsevat koulukyytejä – Espoo maksaa kaksi matkaa päivässä. Ne riittävät vain jos IP-toiminta on omalla koululla.
Erityistä tukea tarvitseville lapsille on tärkeää, että IP-kerhopaikka on tuttu ja sinne siirtyminen helppoa, minkä lääkärikin on yleensä lausunnossaan todennut. Vammaispalveluja on ohjeistettu, että kaupunki maksaisi vain omista IP-kerhoistaan. Jos koululla ei ole kaupungin IP-kerhoa, pitäisi hakea muualta kuin omalta koululta vastoin lapsen etua!
Joko oppilaan pitää hakea paikkaa, johon maksusitoumusta ei saa tai joka ei ole lapsen edun mukainen ja johon ei saa kuljetusta. Kuntalaiset asettuvat eri asemaan sen mukaan, missä asuvat tai mitä koulua lapsi käy. Tämä
on väärin! Suunnitelmat ja ohjeet pitää olla kaikilla tiedossa hyvissä ajoin, jotta niistä voidaan lausua ja tarvittaessa muuttaa.
Yhtenä rikkana rokassa on myös KELA:n toiminta. Aiemmin KELA muistutti asiakastaan esimerkiksi päättymässä olevasta vammaistuesta toimittamalla hakemuslomakkeen hyvissä ajoin jatkon hakemiseksi. Nykyään näin ei enää toimita, vaan lakisääteisesti tukeen oikeutetun on huomattava itse hakea sitä ajoissa. KELA tosin maksaa takautuvasti tukea puolen vuoden ajalta, jos se ehtii katketa, mutta monella tuen saajalla ei olisi varaa odotella päätökseen kuluvaa kahta kuukautta virheen huomaamiseen (tuen tulo loppuu) menevän yhden kuukauden lisäksi.
lauantai 25. maaliskuuta 2017
maanantai 13. maaliskuuta 2017
Sähköinen äänestäminen - uhka vai mahdollisuus?
Into sähköiseen äänestämiseen on lopahtanut Euroopassa. Suomessa valtioneuvosto syksyllä patisti oikeusministeriötä selvittämään sähköistä äänestämistä kaikissa vaaleissa. Minuakin YLE FST haastatteli TV-uutisiinsa asian tiimoilta. Korostin silloin kahta syytä, jotka tosiasiallisesti estävät sähköisen äänestämisen käyttöönoton, jos nykyisen vaalijärjestelmän taso halutaan säilyttää.
Kotoa käsin sähköisen järjestelmän avulla äänestettäessä itse äänestystilannetta ei voida käytännössä mitenkään valvoa. Olennaista on, että ääntään on antamassa oikea henkilö ja hän on yksin siinä tilassa, jossa äänensä antaa. Jos tästä luovutaan, kasvaa merkittävästi riski siitä, että äänestäjää painostetaan äänestämään tietyllä tavalla. Toisaalta jos äänestämiseen voi käyttää pankkitunnuksia tai jotakin henkilökorttia, johon voi olla syystä tai toisesta jollakin muulla pääsy, ei välttämättä voida olla varmoja siitäkään kuka ylipäätään äänesti. Vaikkapa Viron käyttämässä järjestelmässä äänestäjä tämän todennäköisesti huomaisi ja voisi itse asiassa myös kirjata uuden äänen, mutta entäpä, jos tämä henkilö olisi halunnut jättää kokonaan äänestämättä?
Toinen ja olennaisesti merkittävämpi este on se tosiasia, että vaalijärjestelmä toimii vain, jos siihen voidaan luottaa. Nykyinen järjestelmä luotiin aikana, jolloin ei ollut minkäänlaista keskinäistä luottamusta. Sellaisessa tilanteessa on tärkeää, että jokainen osallistuva henkilö ymmärtää täysin, miten vaalijärjestelyt toimivat ja jokainen voi osaltaan myös varmistua siitä, ettei kukaan yritä vaalivilppiä - tai jos yrittäisi, niin siitä jäisi hyvin pian kiinni.
Sähköiseen järjestelmään kuuluu olennaisena osana sellainen valuvika, että jo lähtökohtaisesti se edellyttää luottamusta järjestelmän toimittaneeseen ja sitä hallinnoivaan tahoon. Rauhallisina aikoina ja länsimaisessa sivistysvaltiossa tällainen tila saattaa jopa hetkittäin ollakin, mutta vaalijärjestelmän kohdalla vaatimukset määräytyvät huonompien aikojen mukaan. Jos yhteiskuntajärjestyksessä tapahtuu muutos epävakaisempaan, menetetään samalla edellytykset päättää siirtymisestä toisenlaiseen vaalijärjestelmään.
Sähköisen äänestämisen haasteita on toki monia muitakin, joista monet tietysti on teknisesti ratkaistavissa, mutta ei välttämättä taloudellisesti järkevällä tavalla. Edellä kuvatut kaksi ongelmaa sen sijaan on todennäköisesti ratkaisemattomissa. Ensin mainittua eli äänestysympäristön valvontaa voitaisiin tietysti yrittää teknisesti toteuttaa kotioloissakin, mutta se monimutkaistaisi järjestelmää hurjasti tekemättä siitä ehkä sittenkään täysin aukotonta. Tästä myös seuraa, että toisen ongelman ratkaisuyritys olennaisesti pahentaisi toista ongelmaa eli käytetyn vaalijärjestelmän ymmärrettävyyttä.
Edellisestä voisi päätellä, että vastustan sähköisen äänestyksen käyttöönottoa, kuten kaikki muutkin tietämäni asiantuntijat. Näin onkin ainakin mitä tulee henkilövaaleihin. Sähköisellä äänestyksellä voisi olla kuitenkin käyttöä muissa äänestyksissä eli asiakysymyksissä - vaikkapa vain neuvoa-antavana. Neuvoa-antava siksi, että mahdollisten äänestykseen liittyvien epäselvyyksien ilmettyä päätöstä ei olisi sidottu saatuun tulokseen. Asiakysymyksissä myös motivaatio tuloksen manipulointiin on todennäköisesti pienempi, koska käsillä on kulloinkin vain yksi päätös. Henkilövaaleja manipuloimalla on mahdollisuus saavuttaa koko vaalikaudeksi halutunlainen päätöksentekoelin, jolloin motivaatio ja käytettävissä olevat resurssit ovat sen mukaiset. Toisaalta, jos vaalikaudelle osuu vaikkapa kymmenenkin kansanäänestystä asiakysymyksissä, tarvittaisiin samaan lopputulokseen kymmenkertaiset resurssit.
Sveitsi on sähköisen äänestämisen pioneereja ja siellä järjestetään säännöllisesti sitovia äänestyksiä asiakysymyksissä. Sveitsissä on järjestetty kansanäänestys mm. perustulon käyttöönotosta.
Kotoa käsin sähköisen järjestelmän avulla äänestettäessä itse äänestystilannetta ei voida käytännössä mitenkään valvoa. Olennaista on, että ääntään on antamassa oikea henkilö ja hän on yksin siinä tilassa, jossa äänensä antaa. Jos tästä luovutaan, kasvaa merkittävästi riski siitä, että äänestäjää painostetaan äänestämään tietyllä tavalla. Toisaalta jos äänestämiseen voi käyttää pankkitunnuksia tai jotakin henkilökorttia, johon voi olla syystä tai toisesta jollakin muulla pääsy, ei välttämättä voida olla varmoja siitäkään kuka ylipäätään äänesti. Vaikkapa Viron käyttämässä järjestelmässä äänestäjä tämän todennäköisesti huomaisi ja voisi itse asiassa myös kirjata uuden äänen, mutta entäpä, jos tämä henkilö olisi halunnut jättää kokonaan äänestämättä?
Toinen ja olennaisesti merkittävämpi este on se tosiasia, että vaalijärjestelmä toimii vain, jos siihen voidaan luottaa. Nykyinen järjestelmä luotiin aikana, jolloin ei ollut minkäänlaista keskinäistä luottamusta. Sellaisessa tilanteessa on tärkeää, että jokainen osallistuva henkilö ymmärtää täysin, miten vaalijärjestelyt toimivat ja jokainen voi osaltaan myös varmistua siitä, ettei kukaan yritä vaalivilppiä - tai jos yrittäisi, niin siitä jäisi hyvin pian kiinni.
Sähköiseen järjestelmään kuuluu olennaisena osana sellainen valuvika, että jo lähtökohtaisesti se edellyttää luottamusta järjestelmän toimittaneeseen ja sitä hallinnoivaan tahoon. Rauhallisina aikoina ja länsimaisessa sivistysvaltiossa tällainen tila saattaa jopa hetkittäin ollakin, mutta vaalijärjestelmän kohdalla vaatimukset määräytyvät huonompien aikojen mukaan. Jos yhteiskuntajärjestyksessä tapahtuu muutos epävakaisempaan, menetetään samalla edellytykset päättää siirtymisestä toisenlaiseen vaalijärjestelmään.
Sähköisen äänestämisen haasteita on toki monia muitakin, joista monet tietysti on teknisesti ratkaistavissa, mutta ei välttämättä taloudellisesti järkevällä tavalla. Edellä kuvatut kaksi ongelmaa sen sijaan on todennäköisesti ratkaisemattomissa. Ensin mainittua eli äänestysympäristön valvontaa voitaisiin tietysti yrittää teknisesti toteuttaa kotioloissakin, mutta se monimutkaistaisi järjestelmää hurjasti tekemättä siitä ehkä sittenkään täysin aukotonta. Tästä myös seuraa, että toisen ongelman ratkaisuyritys olennaisesti pahentaisi toista ongelmaa eli käytetyn vaalijärjestelmän ymmärrettävyyttä.
Edellisestä voisi päätellä, että vastustan sähköisen äänestyksen käyttöönottoa, kuten kaikki muutkin tietämäni asiantuntijat. Näin onkin ainakin mitä tulee henkilövaaleihin. Sähköisellä äänestyksellä voisi olla kuitenkin käyttöä muissa äänestyksissä eli asiakysymyksissä - vaikkapa vain neuvoa-antavana. Neuvoa-antava siksi, että mahdollisten äänestykseen liittyvien epäselvyyksien ilmettyä päätöstä ei olisi sidottu saatuun tulokseen. Asiakysymyksissä myös motivaatio tuloksen manipulointiin on todennäköisesti pienempi, koska käsillä on kulloinkin vain yksi päätös. Henkilövaaleja manipuloimalla on mahdollisuus saavuttaa koko vaalikaudeksi halutunlainen päätöksentekoelin, jolloin motivaatio ja käytettävissä olevat resurssit ovat sen mukaiset. Toisaalta, jos vaalikaudelle osuu vaikkapa kymmenenkin kansanäänestystä asiakysymyksissä, tarvittaisiin samaan lopputulokseen kymmenkertaiset resurssit.
Sveitsi on sähköisen äänestämisen pioneereja ja siellä järjestetään säännöllisesti sitovia äänestyksiä asiakysymyksissä. Sveitsissä on järjestetty kansanäänestys mm. perustulon käyttöönotosta.
keskiviikko 1. maaliskuuta 2017
Yllätys Espoon kuntavaaleissa - jo ennen itse vaaleja
Ensimmäinen yllätys Espoon kuntavaaleissa 2017.
Kurt Byman on tainnut liki koko valtuustouransa olla ollut sitoutumaton (milloin kenenkin listalla), mutta perussuomalaisten listalla ollessaan on omalla persoonallaan tuonut kohtalaisen äänisaaliin. Edelliskertaista yli 400 ääntäkin on pidettävä erinomaisena tuloksena. Miten sitten tällainen ulosajautuminen on päässyt tapahtumaan ja onko perussuomalaisissakaan täysin tiedostettu, mikä merkitys Bymanilla äänien tuojana on, jäänee myöhemmin nähtäväksi. Oma käsitykseni on, että Byman on kerännyt erityisesti sellaisia ääniä, jotka herkästi jäävät nukkuvien puolueeseen, jos kukaan tarjolla olevista ehdokkaista ei sytytä.
Aivan merkityksetön ei ole myöskään artikkelissa mainittu edesmennyt Seppo Sonkerikaan (jonka nimen olisivat kyllä voineet kirjoittaa oikeinkin). Vaikka valtuustopaikka irtosikin espoolaisittain pienellä vain n. 200 äänen potilla, niin Seppo oli kuitenkin erittäin asiallinen poliitikko ja nuo kaksisataa ääntäkin saattaa jäädä perussuomalaisilta saamatta. Soini sitten oma lukunsa.
Kurt Byman on tainnut liki koko valtuustouransa olla ollut sitoutumaton (milloin kenenkin listalla), mutta perussuomalaisten listalla ollessaan on omalla persoonallaan tuonut kohtalaisen äänisaaliin. Edelliskertaista yli 400 ääntäkin on pidettävä erinomaisena tuloksena. Miten sitten tällainen ulosajautuminen on päässyt tapahtumaan ja onko perussuomalaisissakaan täysin tiedostettu, mikä merkitys Bymanilla äänien tuojana on, jäänee myöhemmin nähtäväksi. Oma käsitykseni on, että Byman on kerännyt erityisesti sellaisia ääniä, jotka herkästi jäävät nukkuvien puolueeseen, jos kukaan tarjolla olevista ehdokkaista ei sytytä.
Aivan merkityksetön ei ole myöskään artikkelissa mainittu edesmennyt Seppo Sonkerikaan (jonka nimen olisivat kyllä voineet kirjoittaa oikeinkin). Vaikka valtuustopaikka irtosikin espoolaisittain pienellä vain n. 200 äänen potilla, niin Seppo oli kuitenkin erittäin asiallinen poliitikko ja nuo kaksisataa ääntäkin saattaa jäädä perussuomalaisilta saamatta. Soini sitten oma lukunsa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
