Sähköinen äänestäminen - uhka vai mahdollisuus?

Into sähköiseen äänestämiseen on lopahtanut Euroopassa. Suomessa valtioneuvosto syksyllä patisti oikeusministeriötä selvittämään sähköistä äänestämistä kaikissa vaaleissa. Minuakin YLE FST haastatteli TV-uutisiinsa asian tiimoilta. Korostin silloin kahta syytä, jotka tosiasiallisesti estävät sähköisen äänestämisen käyttöönoton, jos nykyisen vaalijärjestelmän taso halutaan säilyttää.

Kotoa käsin sähköisen järjestelmän avulla äänestettäessä itse äänestystilannetta ei voida käytännössä mitenkään valvoa. Olennaista on, että ääntään on antamassa oikea henkilö ja hän on yksin siinä tilassa, jossa äänensä antaa. Jos tästä luovutaan, kasvaa merkittävästi riski siitä, että äänestäjää painostetaan äänestämään tietyllä tavalla. Toisaalta jos äänestämiseen voi käyttää pankkitunnuksia tai jotakin henkilökorttia, johon voi olla syystä tai toisesta jollakin muulla pääsy, ei välttämättä voida olla varmoja siitäkään kuka ylipäätään äänesti. Vaikkapa Viron käyttämässä järjestelmässä äänestäjä tämän todennäköisesti huomaisi ja voisi itse asiassa myös kirjata uuden äänen, mutta entäpä, jos tämä henkilö olisi halunnut jättää kokonaan äänestämättä?

Toinen ja olennaisesti merkittävämpi este on se tosiasia, että vaalijärjestelmä toimii vain, jos siihen voidaan luottaa. Nykyinen järjestelmä luotiin aikana, jolloin ei ollut minkäänlaista keskinäistä luottamusta. Sellaisessa tilanteessa on tärkeää, että jokainen osallistuva henkilö ymmärtää täysin, miten vaalijärjestelyt toimivat ja jokainen voi osaltaan myös varmistua siitä, ettei kukaan yritä vaalivilppiä - tai jos yrittäisi, niin siitä jäisi hyvin pian kiinni.

Sähköiseen järjestelmään kuuluu olennaisena osana sellainen valuvika, että jo lähtökohtaisesti se edellyttää luottamusta järjestelmän toimittaneeseen ja sitä hallinnoivaan tahoon. Rauhallisina aikoina ja länsimaisessa sivistysvaltiossa tällainen tila saattaa jopa hetkittäin ollakin, mutta vaalijärjestelmän kohdalla vaatimukset määräytyvät huonompien aikojen mukaan. Jos yhteiskuntajärjestyksessä tapahtuu muutos epävakaisempaan, menetetään samalla edellytykset päättää siirtymisestä toisenlaiseen vaalijärjestelmään.

Sähköisen äänestämisen haasteita on toki monia muitakin, joista monet tietysti on teknisesti ratkaistavissa, mutta ei välttämättä taloudellisesti järkevällä tavalla. Edellä kuvatut kaksi ongelmaa sen sijaan on todennäköisesti ratkaisemattomissa. Ensin mainittua eli äänestysympäristön valvontaa voitaisiin tietysti yrittää teknisesti toteuttaa kotioloissakin, mutta se monimutkaistaisi järjestelmää hurjasti tekemättä siitä ehkä sittenkään täysin aukotonta. Tästä myös seuraa, että toisen ongelman ratkaisuyritys olennaisesti pahentaisi toista ongelmaa eli käytetyn vaalijärjestelmän ymmärrettävyyttä.

Edellisestä voisi päätellä, että vastustan sähköisen äänestyksen käyttöönottoa, kuten kaikki muutkin tietämäni asiantuntijat. Näin onkin ainakin mitä tulee henkilövaaleihin. Sähköisellä äänestyksellä voisi olla kuitenkin käyttöä muissa äänestyksissä eli asiakysymyksissä - vaikkapa vain neuvoa-antavana. Neuvoa-antava siksi, että mahdollisten äänestykseen liittyvien epäselvyyksien ilmettyä päätöstä ei olisi sidottu saatuun tulokseen. Asiakysymyksissä myös motivaatio tuloksen manipulointiin on todennäköisesti pienempi, koska käsillä on kulloinkin vain yksi päätös. Henkilövaaleja manipuloimalla on mahdollisuus saavuttaa koko vaalikaudeksi halutunlainen päätöksentekoelin, jolloin motivaatio ja käytettävissä olevat resurssit ovat sen mukaiset. Toisaalta, jos vaalikaudelle osuu vaikkapa kymmenenkin kansanäänestystä asiakysymyksissä, tarvittaisiin samaan lopputulokseen kymmenkertaiset resurssit.

Sveitsi on sähköisen äänestämisen pioneereja ja siellä järjestetään säännöllisesti sitovia äänestyksiä asiakysymyksissä. Sveitsissä on järjestetty kansanäänestys mm. perustulon käyttöönotosta.