Viimeinen Olympiakomitean kokous on sitten pidetty. Taisi käydä niin, että kirkkain mitalitoivo vaipui multaan - vai pitäisikö sanoa: Multalaan. Yleisesti ottaen urheilu ei kuulu blogini aihepiiriin, mutta OK:ssa vaikuttaa niin monta politiikan nimeä, että aihe on myös kansallisessa politiikassa relevantti. Nämä samat ihmiset ovat päättämässä myös meidän arkipäiväämme vaikuttavista asioista. Riittääkö niissäkin päätöksissä ratkaisuksi toiseksi paras?
Jotta minua ei voitaisi syyttää jälkiviisaudesta, niin kritisoidaan nyt ihan ensin yleisesti Pekingin olympialaisiin käytettyjä karsintametodeja. Mm. purjehduksessa ja keihäässä oli etukäteen nimetty kisat, joiden tulosten perusteella valinnat tullaan tekemään. Terve maalaisjärki toki sanoisi, että urheilijan kokonaissuoritus tarkastelujaksolla on se, jolla taso mitataan - ei yksittäiset kisat. Yksi kilpailu kun voi mennä pieleen virheellisen taktiikan, heinänuhan, sponsorin edustustilaisuuden tai kuun asennon takia. Taustalla lienee joko lajiliittojen tahto tai olympiakomitean päätös ellei molemmat. Vaikka päätös olisi ollut puhtaasti lajiliittojen niin ainakin sillä on ollut OK:n hiljainen hyväksyntä.
Valintojen tekeminen yksittäisten suoritusten perusteella on puhdasta arpapeliä, jota ei tällä tasolla pitäisi enää harrastaa. Yksittäisen kilpailutapahtuman nimeäminen valintakriteeriksi tuottaa myös yhden merkittävän uhkan urheilijoiden oikeusturvalle: joku valmentaja voisi jopa maksaa siitä, että karsintakilpailuksi nimetään tietty tietyssä paikassa tiettyjen toimijoiden järjestämä kilpailu, johon on odotettavissa tietynlaiset tuuli- ja muut olosuhteet. Tarkasteltaessa kauden tai, niinkuin yleensä, kahden kilpailujen tuloksia ei tällaisellekaan vilpille - tai edes epäilylle siitä - ole sijaa.
Myönnän, että itsekin olin hämmästynyt Tenkasen suorituksista karsintakisoissa verrattuna Multalaan ja ajattelin, että onhan se hyvä, että lupaava purjehtija saa arvokisakokemusta jo nuorella iällä. Erityisesti tämä kysymys nousee esiin, kun tasapainoillaan kahden tasavertaisen - yleensä keskinkertaisen - urheilijan välillä, joista toisella kokemusta ja siten ikää riittää ja toinen on kokemattomampi ja usein tulevaisuuden lupaus. Nyt ei kuitenkaan aivan näin ole. Multalallakin olisi vielä ainakin olympiadin verran uraa jäljellä - ellei sitten tällaisella tempulla uran jatkohalut jo menneet.
Ulkomailla valintaa onkin jo etukäteen kiitelty - suohan se merkittävästi paremmat mahdollisuudet heidän edustajilleen menestyä Laser-luokassa, kun MM-kisoista olympiapaikan lunastanut tuore Euroopan mestari jää kisoista pois. Purjehtijaliitto ei halunnut muuttaa esitystään; syy lienee puhtaasti se, ettei omia käsiä haluta enää liata tässä sopassa, vaan vastuu siirretään Olympiakomitealle. Kuka kaipaa vihollisia, jos on tällaisia ystäviä.
Kaiken viisauden alku on tosiasoiden tunnustaminen, sanoi jo Paasikivi aikoinaan. Olympiakomitea olisi tahollaan voinut ottaa tämän lauseen ohjenuorakseen ennen tämänpäiväistä viimeistä kokousta. Kaikesta huolimatta, tai juuri siitä syystä, Tenkasella on nyt nuorella iällä todellinen näytön paikka. Purjehtijaliiton alkuperäisen esityksen perustelujen mukaan juuri hän jos kukaan suoriutuu Pekingin Olympiakisojen Laser-luokassa vallitsevissa sääolosuhteissa (ennuste vaatimattomasti kuukausien päähän) Sari Multalaa paremmin. Multala vei EM-kullan voittamalla kymmenestä lähdöstä kuusi. Tenkasen suoritus tullee siis olemaan Pekingissä ennennäkemättömän suvereeni voitto.
maanantai 21. heinäkuuta 2008
Matti ei halua lyhyempää työpäivää
Matti Vanhanen kirjoitti blogissaan 19.7. "ettei oikein jaksa innostua työajan lyhentämisestä." Argumentiksi Matti kirjoitti, että kokonaistyöpanosta pitää kasvattaa, eikä siihen kuvioon sovi, että työaikaa lyhennetään. Miksei Matti samantien ehdota, että pidennetään sitä aikaa. Esimerkinomaisesti Matti esitti, että nykyinen vanhushuoltosuhde on n. 4 (neljä työssäkäyvää yhtä yli 65v kohti) ja kohta se on 2,5. Tuostahan saa helposti Elon laskuopilla, ettei työaikaa tarvitse, kuin kasvattaa noin 5 tunnilla (8->13) ja kokonaistyöpanos paikkaa tilanteen.
Jos nyt kuitenkin lähdetään siitä, että 65v henkilöllä jäljellä oleva elinikä on keskimäärin noin 10v (naisilla vähän enemmän, miehillä vähemmän, mikä tässä tappauksessa on hyvä, sillä naisten palkat ja siten myös eläkkeet on pienemmät). Toivottavaa ei silti liene, että odotettavissa oleva elinikä kovasti laskisi. Sen sijaan jo nyt on esitetty toive (ja eläkekeppi), jolla eläkkeelle siirtymistä pyritään lykkäämään. Tavoite lienee noin 70 ikävuodessa. Silloin jäljelle jää enää keskimäärin 5v eläkkeen turvin elämistä. Tämä kuulostaa kovasti siltä, että eläkeläisten osuus puolittuisi tällä viiden vuoden nostolla.
Tosiasiallisesti ongelma ei edes kulminoidu edellä esittämälläni tavalla niihin, jotka ylipäätään työskentelevät täyteen eläkeikään asti. Siksi eläkeiän jo melko radikaali nosto 65 vuodesta täyteen 70 ikävuoteen ei välttämättä ole edes täysimääräisesti tarpeen. Paljon isompi ongelma on se tosiasia, että suurista ikäpolvista moni päätyi varhennetulle eläkkeelle, sairaus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle tai työttömyyseläkkeelle. Yksi tekijä tämän ryhmän kasvussa on varmasti työperäinen uupumus ja työelämän kovat vaatimukset. Työaikaa aavistuksen (8->7h tai jopa 5pv -> 4pv) lyhentämällä voitaisiin puuttua juuri tähän jaksamisen ongelmaan.Lisääntynyt vapaa-aika myöhentäisi mahdollisesti myös muiden siirtymistä eläkkeelle.
Matti peruuttaa omassa kirjoituksessaan tilastojen taakse ja esittää opettajamaisesti triviaaleja numeroita. Matti unohtaa täysin esittää lukuihin liittyvän dynamiikan. Laskennallisen kahden miljoonan työntekijän esittäminen pseudoratkaisuna vanhushuoltosuhteen ongelmaan on typerää - vaikka siihen perään kirjoittaisi, että se on mahdotonta! Tästä syystä onkin ymmärrettävää, miksi Matti on ottanut staattisen (vedenjakaja on 65 ikävuotta) vanhushuoltosuhteen esimerkkinsä pohjaksi. Työajan muutokset ei muuten millään tavalla vaikuta vanhushuoltosuhteeseen - se mittaa vain työssäkäyvien ja yli 65v suhdetta. Todellinen kohde kun pitäisi olla elatussuhde, joka kertoo työssäkäyvien ja elätettävien, olkoonpa nämä sitten mistä hyväns syystä pois työelämästä, suhteen.
Elatussuhteen (jolla on merkitystä - toisin kuin vanhushuoltosuhteella, joka perustuu laskennallisesti staattiseen vedenjakajaan 65 ikävuoden kohdalla) korjaamiseksi ylivoimaisesti helpointa on pyrkiä estämään ihmisten ennenaikainen siirtyminen työntekijöistä elätettäviin. Ei niin, että elatuskustannusten vajetta paikataan työhön jäävien selkänahalla. Tämän luulisi pääministeriksi päässeen miehen ymmärtävän.
Jos nyt kuitenkin lähdetään siitä, että 65v henkilöllä jäljellä oleva elinikä on keskimäärin noin 10v (naisilla vähän enemmän, miehillä vähemmän, mikä tässä tappauksessa on hyvä, sillä naisten palkat ja siten myös eläkkeet on pienemmät). Toivottavaa ei silti liene, että odotettavissa oleva elinikä kovasti laskisi. Sen sijaan jo nyt on esitetty toive (ja eläkekeppi), jolla eläkkeelle siirtymistä pyritään lykkäämään. Tavoite lienee noin 70 ikävuodessa. Silloin jäljelle jää enää keskimäärin 5v eläkkeen turvin elämistä. Tämä kuulostaa kovasti siltä, että eläkeläisten osuus puolittuisi tällä viiden vuoden nostolla.
Tosiasiallisesti ongelma ei edes kulminoidu edellä esittämälläni tavalla niihin, jotka ylipäätään työskentelevät täyteen eläkeikään asti. Siksi eläkeiän jo melko radikaali nosto 65 vuodesta täyteen 70 ikävuoteen ei välttämättä ole edes täysimääräisesti tarpeen. Paljon isompi ongelma on se tosiasia, että suurista ikäpolvista moni päätyi varhennetulle eläkkeelle, sairaus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle tai työttömyyseläkkeelle. Yksi tekijä tämän ryhmän kasvussa on varmasti työperäinen uupumus ja työelämän kovat vaatimukset. Työaikaa aavistuksen (8->7h tai jopa 5pv -> 4pv) lyhentämällä voitaisiin puuttua juuri tähän jaksamisen ongelmaan.Lisääntynyt vapaa-aika myöhentäisi mahdollisesti myös muiden siirtymistä eläkkeelle.
Matti peruuttaa omassa kirjoituksessaan tilastojen taakse ja esittää opettajamaisesti triviaaleja numeroita. Matti unohtaa täysin esittää lukuihin liittyvän dynamiikan. Laskennallisen kahden miljoonan työntekijän esittäminen pseudoratkaisuna vanhushuoltosuhteen ongelmaan on typerää - vaikka siihen perään kirjoittaisi, että se on mahdotonta! Tästä syystä onkin ymmärrettävää, miksi Matti on ottanut staattisen (vedenjakaja on 65 ikävuotta) vanhushuoltosuhteen esimerkkinsä pohjaksi. Työajan muutokset ei muuten millään tavalla vaikuta vanhushuoltosuhteeseen - se mittaa vain työssäkäyvien ja yli 65v suhdetta. Todellinen kohde kun pitäisi olla elatussuhde, joka kertoo työssäkäyvien ja elätettävien, olkoonpa nämä sitten mistä hyväns syystä pois työelämästä, suhteen.
Elatussuhteen (jolla on merkitystä - toisin kuin vanhushuoltosuhteella, joka perustuu laskennallisesti staattiseen vedenjakajaan 65 ikävuoden kohdalla) korjaamiseksi ylivoimaisesti helpointa on pyrkiä estämään ihmisten ennenaikainen siirtyminen työntekijöistä elätettäviin. Ei niin, että elatuskustannusten vajetta paikataan työhön jäävien selkänahalla. Tämän luulisi pääministeriksi päässeen miehen ymmärtävän.
JSN:n puheenjohtaja haluaa nimet nettiin
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen haluaa, että Internetin keskustelupalstojen keskustelijoita vaadittaisiin kirjoittamaan omalla nimellään. Kyllä taas puhutaan suuta suuremmalla - tuntematta Internetin perusteita yhtään.
On totta, että johonkin rekisteröitymistä edellyttävään keskusteluforumiin kirjoittavia voitaisiin velvoittaa ilmoittamaan oikeat tietonsa tällaiselle forumille. Tosiasiallisesti Internet tarjoaa - ja sen kuuluukin tarjota - kuitenkin hyvin pitkälle anonymiteetin sitä tarvitsevalle. Keskusteluforumeja ylläpitävillä tahoilla ei ole mitään juridisia oikeuksia tai edes mahdollisuuksia rekisteröityneiden henkilöiden tietojen tarkistamiseen.
Jos joku haluaa luoda itselleen alter egon, jolla nettikirjoittelua harrastaa - hän kykenee siihen. Vieläpä varsin helposti. Ilmeisesti juuri tästä syystä mm. kaikkia Susan Kuros... anteeksi Ruususta loukanneita nettikirjoittelijoita ei saatu kiinni ja edesvastuuseen.
Pistänpä vielä Hyväristä paremmaksi ja ehdotan, että Forumille kirjoittajia vaadittaisiin pitäytymään lain sallimissa rajoissa. Lopuksi totean, että täältä Suomesta käsin on helppo ihmetellä, miksi netissä on ylipäätään mahdollista piiloutua isoveljen näköpiiristä. Katsaus maailmalle pitäisi osoittaa useimmille, että netin tarjoamat mahdollisuudet saattavat olla ainoa henkireikä toisinajattelijoille; kuten nyt esimerkiksi Olympialaisten muodossa kilpeään kiillottavassa Kiinassa.
On totta, että johonkin rekisteröitymistä edellyttävään keskusteluforumiin kirjoittavia voitaisiin velvoittaa ilmoittamaan oikeat tietonsa tällaiselle forumille. Tosiasiallisesti Internet tarjoaa - ja sen kuuluukin tarjota - kuitenkin hyvin pitkälle anonymiteetin sitä tarvitsevalle. Keskusteluforumeja ylläpitävillä tahoilla ei ole mitään juridisia oikeuksia tai edes mahdollisuuksia rekisteröityneiden henkilöiden tietojen tarkistamiseen.
Jos joku haluaa luoda itselleen alter egon, jolla nettikirjoittelua harrastaa - hän kykenee siihen. Vieläpä varsin helposti. Ilmeisesti juuri tästä syystä mm. kaikkia Susan Kuros... anteeksi Ruususta loukanneita nettikirjoittelijoita ei saatu kiinni ja edesvastuuseen.
Pistänpä vielä Hyväristä paremmaksi ja ehdotan, että Forumille kirjoittajia vaadittaisiin pitäytymään lain sallimissa rajoissa. Lopuksi totean, että täältä Suomesta käsin on helppo ihmetellä, miksi netissä on ylipäätään mahdollista piiloutua isoveljen näköpiiristä. Katsaus maailmalle pitäisi osoittaa useimmille, että netin tarjoamat mahdollisuudet saattavat olla ainoa henkireikä toisinajattelijoille; kuten nyt esimerkiksi Olympialaisten muodossa kilpeään kiillottavassa Kiinassa.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2008
Auringolta suojautuminen syy autismiin?
HS:n mukaan ruotsalaislääkärit ovat tulleet siihen tulokseen, että äidin raskausaikana auringolta suojautuminen altistaa lapset autismille:
Ruotsalaislääkärit: Auringolta suojautuminen lisää autismin riskiä
Melkoisen outoa, että ongelmana nähdään auringolta suojautuminen - ei D-vitamiinin puute, joka siitä seuraa. Kumma juttu, kun Arvo Ylppö ei aikanaan suosinut lasten vaatettamatta jättämistä, vaan tarjosi Devitolia (A ja D-vitamiinia) lapsille. Nykyisinhän tuo A-vitamiini on jätetty pois. Miksei odottavat äidit voisi auringossa itsensä polttamisen sijaan ottaa deetippoja?
Ruotsalaislääkärit: Auringolta suojautuminen lisää autismin riskiä
Melkoisen outoa, että ongelmana nähdään auringolta suojautuminen - ei D-vitamiinin puute, joka siitä seuraa. Kumma juttu, kun Arvo Ylppö ei aikanaan suosinut lasten vaatettamatta jättämistä, vaan tarjosi Devitolia (A ja D-vitamiinia) lapsille. Nykyisinhän tuo A-vitamiini on jätetty pois. Miksei odottavat äidit voisi auringossa itsensä polttamisen sijaan ottaa deetippoja?
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Suomalaisten sormenjäljet tietokantaan
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on esittänyt, että koko kansan sormenjäljet pitäisi saada rekisteriin ja poliisin käyttöön. Nykypäivän Suomessa poliisi suodattaa jo nettisivustojakin ilman tuomioistuinkäsittelyä. Eikö mikään riitä? On vain hyvä - ja syyttömien oikeusturvan kannalta hieno juttu, että poliisilla pitää olla muutakin näyttöä tai vihjettä epäillyn suuntaan, ennen kuin häneltä voidaan saada sormenjäljet verrattaviksi rikospaikan jälkiin.
Jos tilanne olisi toisin päin, niin olisi olemassa riski, että jonkun täysin sivullisen ja nuhteettoman (rikollisten sormenjäljistähän rekistereitä jo on) kansalaisen sormenjälki osuisi ensimmäiseksi tutkijoiden luupin alle sillä seurauksella, että itsepintaisesti aletaan kerätä tätä henkilöä vastaan
raskauttavaa aineistoa.
Onneksi tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on tilanteen tasalla ja näkee tässä enemmän vaaroja, kuin mahdollisesti saavutettavia hyötyjä. Suomesta ei saa tulla poliisivaltiota, vaikka lähellä aletaan jo olla.
Jos tilanne olisi toisin päin, niin olisi olemassa riski, että jonkun täysin sivullisen ja nuhteettoman (rikollisten sormenjäljistähän rekistereitä jo on) kansalaisen sormenjälki osuisi ensimmäiseksi tutkijoiden luupin alle sillä seurauksella, että itsepintaisesti aletaan kerätä tätä henkilöä vastaan
raskauttavaa aineistoa.
Onneksi tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on tilanteen tasalla ja näkee tässä enemmän vaaroja, kuin mahdollisesti saavutettavia hyötyjä. Suomesta ei saa tulla poliisivaltiota, vaikka lähellä aletaan jo olla.
Vartijoille ollaan puuhaamassa taas lisävaltuuksia. Lisävaltuudet vaikuttavat täysin perusteettomilta; mitä funktiota ostoskeskuksessa asioivan tavallisen ihmisen henkilöydellä on vartijalle? Nähdäkseni tällaisen tiedon hankkiminen vartijan näkökulmasta on relevanttia vasta siinä vaiheessa, kun on syytä epäillä varkaudesta tai ilkivallasta.
Nykymeno yksityisissä vartiointifirmoissa vaikuttaa muutenkin aika hurjalta; yövartijat pahoinpitelevät ihmisen porttikongissa ja muuta mukavaa. Erityisesti huolettaa alalle pyrkivien luonteenpiirteet ja koulutuksen riittävyys. En usko, että nykyjärjestelmä karsisi edes pahimpia ylilyöntejä; vartijoista on huutava pula.
Nykymeno yksityisissä vartiointifirmoissa vaikuttaa muutenkin aika hurjalta; yövartijat pahoinpitelevät ihmisen porttikongissa ja muuta mukavaa. Erityisesti huolettaa alalle pyrkivien luonteenpiirteet ja koulutuksen riittävyys. En usko, että nykyjärjestelmä karsisi edes pahimpia ylilyöntejä; vartijoista on huutava pula.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
