Matti ei halua lyhyempää työpäivää

Matti Vanhanen kirjoitti blogissaan 19.7. "ettei oikein jaksa innostua työajan lyhentämisestä." Argumentiksi Matti kirjoitti, että kokonaistyöpanosta pitää kasvattaa, eikä siihen kuvioon sovi, että työaikaa lyhennetään. Miksei Matti samantien ehdota, että pidennetään sitä aikaa. Esimerkinomaisesti Matti esitti, että nykyinen vanhushuoltosuhde on n. 4 (neljä työssäkäyvää yhtä yli 65v kohti) ja kohta se on 2,5. Tuostahan saa helposti Elon laskuopilla, ettei työaikaa tarvitse, kuin kasvattaa noin 5 tunnilla (8->13) ja kokonaistyöpanos paikkaa tilanteen.

Jos nyt kuitenkin lähdetään siitä, että 65v henkilöllä jäljellä oleva elinikä on keskimäärin noin 10v (naisilla vähän enemmän, miehillä vähemmän, mikä tässä tappauksessa on hyvä, sillä naisten palkat ja siten myös eläkkeet on pienemmät). Toivottavaa ei silti liene, että odotettavissa oleva elinikä kovasti laskisi. Sen sijaan jo nyt on esitetty toive (ja eläkekeppi), jolla eläkkeelle siirtymistä pyritään lykkäämään. Tavoite lienee noin 70 ikävuodessa. Silloin jäljelle jää enää keskimäärin 5v eläkkeen turvin elämistä. Tämä kuulostaa kovasti siltä, että eläkeläisten osuus puolittuisi tällä viiden vuoden nostolla.

Tosiasiallisesti ongelma ei edes kulminoidu edellä esittämälläni tavalla niihin, jotka ylipäätään työskentelevät täyteen eläkeikään asti. Siksi eläkeiän jo melko radikaali nosto 65 vuodesta täyteen 70 ikävuoteen ei välttämättä ole edes täysimääräisesti tarpeen. Paljon isompi ongelma on se tosiasia, että suurista ikäpolvista moni päätyi varhennetulle eläkkeelle, sairaus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle tai työttömyyseläkkeelle. Yksi tekijä tämän ryhmän kasvussa on varmasti työperäinen uupumus ja työelämän kovat vaatimukset. Työaikaa aavistuksen (8->7h tai jopa 5pv -> 4pv) lyhentämällä voitaisiin puuttua juuri tähän jaksamisen ongelmaan.Lisääntynyt vapaa-aika myöhentäisi mahdollisesti myös muiden siirtymistä eläkkeelle.

Matti peruuttaa omassa kirjoituksessaan tilastojen taakse ja esittää opettajamaisesti triviaaleja numeroita. Matti unohtaa täysin esittää lukuihin liittyvän dynamiikan. Laskennallisen kahden miljoonan työntekijän esittäminen pseudoratkaisuna vanhushuoltosuhteen ongelmaan on typerää - vaikka siihen perään kirjoittaisi, että se on mahdotonta! Tästä syystä onkin ymmärrettävää, miksi Matti on ottanut staattisen (vedenjakaja on 65 ikävuotta) vanhushuoltosuhteen esimerkkinsä pohjaksi. Työajan muutokset ei muuten millään tavalla vaikuta vanhushuoltosuhteeseen - se mittaa vain työssäkäyvien ja yli 65v suhdetta. Todellinen kohde kun pitäisi olla elatussuhde, joka kertoo työssäkäyvien ja elätettävien, olkoonpa nämä sitten mistä hyväns syystä pois työelämästä, suhteen.

Elatussuhteen (jolla on merkitystä - toisin kuin vanhushuoltosuhteella, joka perustuu laskennallisesti staattiseen vedenjakajaan 65 ikävuoden kohdalla) korjaamiseksi ylivoimaisesti helpointa on pyrkiä estämään ihmisten ennenaikainen siirtyminen työntekijöistä elätettäviin. Ei niin, että elatuskustannusten vajetta paikataan työhön jäävien selkänahalla. Tämän luulisi pääministeriksi päässeen miehen ymmärtävän.