maanantai 27. lokakuuta 2008
Kiitokset äänestäneille!
Suuret kiitokset kaikille äänensä joko ennakkoon tai tänään uurniin toimittaneille. Erityiskiitos niille 55:lle, jotka luottivat minuun. Tällä kertaa valtuustopaikka jäi haaveeksi, mutta katsotaan, mihin pystyn energiaani upottamaan seuraavan 4 vuoden aikana. 2012 on aika ottaa revanssi tämän vuoden tuloksesta.
lauantai 25. lokakuuta 2008
Vaalitunnelmaa ja sairaanhoitoa
Viimeisiä viedään, sano. Olen päässyt näin kuntavaalien alla testaamaan itse espoolaista terveydenhuoltojärjestelmää, päässyt ostositoumuksella tutkimuksiin (Helsingissä) ja saanut tilaisuuden kokeilla nykyaikaista hoitomuotoa - päiväkirurgiaa.
On tavallaan hienoa että siinä, missä ennen piti mennä sairaalaan useammaksi päiväksi ensin valmisteltavaksi, sitten operaatioon ja alun toipuminen ja valvonta osastolla, voi nykyään tulla paikalle leikattavaksi ja muutamaa tuntia myöhemmin poistua hakijan kanssa. Itselläni urakka oli ohi noin viidessä tunnissa. Tai no, kipua on kyllä riittänyt pitempään ja sairaslomaakin on aina tiistaihin asti.
Tästä luonnollisesti seuraa se, että aktiivinen vaalityö päättyi osaltani viime tiistaihin. Ainoa, jota vielä kykenen tekemään on tämän blogin kirjoittaminen. Kehotan myös niitä, jotka vielä harkitsevat. lähtemään huomenna uurnille, äänestitte sitten ketä hyvänsä.
Palatakseni vielä tuohon terveydenhuoltoon, niin ehkä jonkinlainen tilinpäätös Espoon palveluista tässä suhteessa on paikallaan. Ensimmäisestä yhteydenotosta omalääkäriin vaivan tiimoilta tulee kolmisen kuukautta. Asiaa pitkitti jonkin verran omalääkärin odottama toisen lääkärin konsultointi, jota ei koskaan tullut. Muutaman viikon odottelun jälkeen sain puhelimitse tiedon ostositoumuksesta yksityiselle poissulkeviin tutkimuksiin. Tämä oli siinä mielessä onni, että loppujen lopuksi kyse ei ollutkaan oletetusta ongelmasta.
Tutkimuksiin valmistautumiseen meni pakollinen viikko, joten yksityisellä pääsin kyllä tutkimuksiin juuri aikaisimmalla mahdollisella hetkellä (varasin ajan perjantaina viikon päähän maanantaille). Tämän jälkeen ongelma olikin sitten sen maksusitoumuksen siirtäminen Puolarmetsästä itselleni. Siihen meni melkein koko tutkimusta edeltävä viikko. Itse tutkimuksesta sainkin sitten suoraan lähetteen Jorviin, joten omalääkärin pakeille ei enää ollut tarvetta mennä.
Nyt tuo Jorvin osuuskin on siis takanapäin ja toipuminen hyvässä käynnissä. Odotan malttamattomana ensimmäisiä vaalituloksia huomisiltana. Tsemppiä kaikille vaalityötä vielä tekeville!
On tavallaan hienoa että siinä, missä ennen piti mennä sairaalaan useammaksi päiväksi ensin valmisteltavaksi, sitten operaatioon ja alun toipuminen ja valvonta osastolla, voi nykyään tulla paikalle leikattavaksi ja muutamaa tuntia myöhemmin poistua hakijan kanssa. Itselläni urakka oli ohi noin viidessä tunnissa. Tai no, kipua on kyllä riittänyt pitempään ja sairaslomaakin on aina tiistaihin asti.
Tästä luonnollisesti seuraa se, että aktiivinen vaalityö päättyi osaltani viime tiistaihin. Ainoa, jota vielä kykenen tekemään on tämän blogin kirjoittaminen. Kehotan myös niitä, jotka vielä harkitsevat. lähtemään huomenna uurnille, äänestitte sitten ketä hyvänsä.
Palatakseni vielä tuohon terveydenhuoltoon, niin ehkä jonkinlainen tilinpäätös Espoon palveluista tässä suhteessa on paikallaan. Ensimmäisestä yhteydenotosta omalääkäriin vaivan tiimoilta tulee kolmisen kuukautta. Asiaa pitkitti jonkin verran omalääkärin odottama toisen lääkärin konsultointi, jota ei koskaan tullut. Muutaman viikon odottelun jälkeen sain puhelimitse tiedon ostositoumuksesta yksityiselle poissulkeviin tutkimuksiin. Tämä oli siinä mielessä onni, että loppujen lopuksi kyse ei ollutkaan oletetusta ongelmasta.
Tutkimuksiin valmistautumiseen meni pakollinen viikko, joten yksityisellä pääsin kyllä tutkimuksiin juuri aikaisimmalla mahdollisella hetkellä (varasin ajan perjantaina viikon päähän maanantaille). Tämän jälkeen ongelma olikin sitten sen maksusitoumuksen siirtäminen Puolarmetsästä itselleni. Siihen meni melkein koko tutkimusta edeltävä viikko. Itse tutkimuksesta sainkin sitten suoraan lähetteen Jorviin, joten omalääkärin pakeille ei enää ollut tarvetta mennä.
Nyt tuo Jorvin osuuskin on siis takanapäin ja toipuminen hyvässä käynnissä. Odotan malttamattomana ensimmäisiä vaalituloksia huomisiltana. Tsemppiä kaikille vaalityötä vielä tekeville!
lauantai 18. lokakuuta 2008
Alueellistamisesta
Hyssälän mielestä Suomessa ei ole vielä tarpeeksi alueellistettu valtion virastoja pitkin maakuntia. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan Lääkelaitoksen työntekijät 99%:sti eivät ole valmiita muuttamaan Kuopioon tai Ouluun, jonne Lääkelaitos Hyssälän visiossa kuuluu.
Artikkelissa mainitaan myös aiempien alueellistamisten saavutuksia. Seinäjoelle siirretty Maaseutuvirasto ja Lahteen viety Valtion asuntorahasto kärsivät vieläkin tekijäpulasta - koulutettu ja osaava henkilökunta kun ei ymmärrettävästi halua vaihtaa pääkaupunkiseudun työmarkkinoita maakuntien epävarmuuteen. Kaikki varmaan muistavat myös poliisin tietohallintokeskuksen hajakeskittämisen Rovaniemelle.
Nyt ilmeisesti pähkäillään sitten sellaista mahdollisuutta, että lääkelaitos voitaisiin ”virallisesti” sijoittaa maakuntaan, mutta työntekijät ”epävirallisesti” säilyttää pääkaupunkiseudulla. Kyse olisi siis ilmeisesti siitä, että lääkelaitoksen budjetti ja itse toiminta olisivat eri paikkakunnilla. Paljon päättömämmäksi ei aluepolitiikka voi enää mennä.
Riippumatta siitä, mitä virastoa tai laitosta ollaan siirtämässä maakuntaan, niin tuon kyseisen viraston toimintaan siitä on vain haittaa. Ensinnäkin kansainvälisiä kontakteja omaavan asiantuntijaorganisaation siirtäminen pois käytännöllisesti katsoen ainoan toimivan kansainvälisen lentokentän (myös Oulun lentokenttä on kansainvälinen - ainakin paperilla) läheisyydestä on sulaa typeryyttä. Toisekseen virasto menettää omat asemansa mahdollisesti hyvinkin kilpailluilla työmarkkinoilla osaavasta henkilökunnasta. Ei riitä, että edes itse alan töitä (joita ei kyllä yleensä niitäkään ruhtinaallisesti ole) olisi tarjolla uudessa sijaintipaikassa, vaan myös asiantuntijoiden puolisoille tulisi olla riittävät edellytykset työllistyä uudessa kaupungissa. Lähdetään nyt siitä oletuksesta, että aivan maaseutukyliin virastoja ei - ainakaan vielä - olla siirtämässä.
Lapsellekin pitäisi olla selvää, että akateemista osaamista hyödyntävän viraston sijaintipaikassa on ehdottomasti oltava:
1. yliopisto, joka tuottaa alan työvoimaa
2. kriittinen massa alan muita työpaikkoja, jotta parhaat osaajat pysyvät seudulla
On melko käsittämätöntä, että näistä faktoista huolimatta yksi suurista puolueista on aktiivisesti edelleen hajakeskittelemässä virastoja pitkin suomenniemeä. Eikö tällainen hölmöily voitaisi lopettaa ja vaikka tarvittaessa maksaa tasinkoa sille kunnalle, joka nyt jää nuolemaan näppejään lääkelaitoksen sijoittamiskysymyksessä? Tai näinhän nyt ilmeisesti aiotaan menetellä, kun mahdollisesti virasto virallisesti siirretään, mutta henkilökunta ei muuta perässä.
Artikkelissa mainitaan myös aiempien alueellistamisten saavutuksia. Seinäjoelle siirretty Maaseutuvirasto ja Lahteen viety Valtion asuntorahasto kärsivät vieläkin tekijäpulasta - koulutettu ja osaava henkilökunta kun ei ymmärrettävästi halua vaihtaa pääkaupunkiseudun työmarkkinoita maakuntien epävarmuuteen. Kaikki varmaan muistavat myös poliisin tietohallintokeskuksen hajakeskittämisen Rovaniemelle.
Nyt ilmeisesti pähkäillään sitten sellaista mahdollisuutta, että lääkelaitos voitaisiin ”virallisesti” sijoittaa maakuntaan, mutta työntekijät ”epävirallisesti” säilyttää pääkaupunkiseudulla. Kyse olisi siis ilmeisesti siitä, että lääkelaitoksen budjetti ja itse toiminta olisivat eri paikkakunnilla. Paljon päättömämmäksi ei aluepolitiikka voi enää mennä.
Riippumatta siitä, mitä virastoa tai laitosta ollaan siirtämässä maakuntaan, niin tuon kyseisen viraston toimintaan siitä on vain haittaa. Ensinnäkin kansainvälisiä kontakteja omaavan asiantuntijaorganisaation siirtäminen pois käytännöllisesti katsoen ainoan toimivan kansainvälisen lentokentän (myös Oulun lentokenttä on kansainvälinen - ainakin paperilla) läheisyydestä on sulaa typeryyttä. Toisekseen virasto menettää omat asemansa mahdollisesti hyvinkin kilpailluilla työmarkkinoilla osaavasta henkilökunnasta. Ei riitä, että edes itse alan töitä (joita ei kyllä yleensä niitäkään ruhtinaallisesti ole) olisi tarjolla uudessa sijaintipaikassa, vaan myös asiantuntijoiden puolisoille tulisi olla riittävät edellytykset työllistyä uudessa kaupungissa. Lähdetään nyt siitä oletuksesta, että aivan maaseutukyliin virastoja ei - ainakaan vielä - olla siirtämässä.
Lapsellekin pitäisi olla selvää, että akateemista osaamista hyödyntävän viraston sijaintipaikassa on ehdottomasti oltava:
1. yliopisto, joka tuottaa alan työvoimaa
2. kriittinen massa alan muita työpaikkoja, jotta parhaat osaajat pysyvät seudulla
On melko käsittämätöntä, että näistä faktoista huolimatta yksi suurista puolueista on aktiivisesti edelleen hajakeskittelemässä virastoja pitkin suomenniemeä. Eikö tällainen hölmöily voitaisi lopettaa ja vaikka tarvittaessa maksaa tasinkoa sille kunnalle, joka nyt jää nuolemaan näppejään lääkelaitoksen sijoittamiskysymyksessä? Tai näinhän nyt ilmeisesti aiotaan menetellä, kun mahdollisesti virasto virallisesti siirretään, mutta henkilökunta ei muuta perässä.
keskiviikko 15. lokakuuta 2008
Vaalit vauhtiin
Ennakkoäänestys alkoi tänään. Kävin itse suorittamassa kansalaisvelvollisuuteni, jotta voin keskittyä rauhassa muuhun vaalityöhön. Viime viikon lopulla sain esitteeni kuntoon. Nähtävästi hommassa jos toisessakin tulee aina jossakin vaiheessa vastaan arvoisa herra Murphy.
Maanantaina sain tietää, että esitteiden tekoon käytetty painokone oli hajonnut. Ilmeisesti sitä kasattiin kiireellä alkuviikosta ja joskus myöhään tiistaina painotuotteet olivat kunnossa; sain ne tänä aamuna.
Takana on 2,5 tunnin reippailu esitteiden luukuttamista. Sen jäljiltä on jotenkin euforinen olo. Aiemmin päivällä kävin pelaamassa tunnin salibandyä ja nyt tuntuu, että keho on sangen hyvin tyhjennetty.
Jos ei tästä vaalityöstä muuta jää itselle käteen, niin toivottavasti ainakin kunto hieman nousee. Tsemppiä myös muille vaalityötä tekeville. Puolentoista viikon rypistys vielä.
Laitoin omaan mainokseeni vielä yleisluontoisen kehoituksen ”Muista äänestää!”. Olipa esitteen lukijan valinta ehdokkaastaan sitten mikä tahansa, minusta meidän ehdokkaiden pitää myös tehdä siinä mielessä yhteistä kampanjointia, että saisimme lisää äänestäjiä liikkeelle. Kuka ne poliitikot sitten valitsee, jos kukaan ei äänestä?
Maanantaina sain tietää, että esitteiden tekoon käytetty painokone oli hajonnut. Ilmeisesti sitä kasattiin kiireellä alkuviikosta ja joskus myöhään tiistaina painotuotteet olivat kunnossa; sain ne tänä aamuna.
Takana on 2,5 tunnin reippailu esitteiden luukuttamista. Sen jäljiltä on jotenkin euforinen olo. Aiemmin päivällä kävin pelaamassa tunnin salibandyä ja nyt tuntuu, että keho on sangen hyvin tyhjennetty.
Jos ei tästä vaalityöstä muuta jää itselle käteen, niin toivottavasti ainakin kunto hieman nousee. Tsemppiä myös muille vaalityötä tekeville. Puolentoista viikon rypistys vielä.
Laitoin omaan mainokseeni vielä yleisluontoisen kehoituksen ”Muista äänestää!”. Olipa esitteen lukijan valinta ehdokkaastaan sitten mikä tahansa, minusta meidän ehdokkaiden pitää myös tehdä siinä mielessä yhteistä kampanjointia, että saisimme lisää äänestäjiä liikkeelle. Kuka ne poliitikot sitten valitsee, jos kukaan ei äänestä?
perjantai 10. lokakuuta 2008
Sodexho sählää Espoon ruokahuollossa
Helsingin Sanomat uutisoi tänään ”Espoon päiväkodeissa ja kouluissa väärää ruokaa väärään aikaan”. Taustalla on keväisen kilpailutuksen seurauksena valitun Sodexhon luokaton toiminta. Espoo siirsi kerralla 15 koulua ja 50 päiväkotia Sodexhon tuotettavaksi.
Milloin monta tuntia liian aikaisin tullutta ruokaa on jouduttu lämmittämään uudelleen - joka muuten sisältää myös terveysriskin - ja milloin alle kaksivuotiaille on toimitettu kokonaisia perunoita. Espoon kaupunki on valittanut ongelmista elokuusta lähtien ja ilmeisesti myös siitä lähtien Sodexho on lupaillut ongelmien korjaantuvan.
No mistä tämä kaikki sitten johtuu? Sodexhon toimitusjohtaja Lars Finér tietää siihen vastauksen. Hänen mielestään se oli väärin ulkoistettu! Lars Finér ryhtyy opettamaan espoolaisia päättäjiä ja toteaa, että ”seuraavalla kerralla näin iso ulkoistaminen kannattaisi tehdä portaittain”.
Koko ongelman ydin on ollut Sodexhon työvoimapula ja kykenemättömyys organisoida toimintansa vastaamaan 7000 uuden suun tarvetta - mutta nyt se on espoolaisten päättäjien vika! Mitäs menitte siirtämään kaikki kerralla. Käsittääkseni kilpailutettaessa palveluntarjoajia vain sellaiset palveluntarjoajat tekevät tarjouksen, jotka kykenevät palvelun myös tarjoamaan. Tarjoan nyt ilmaisen neuvon: jos ei rahkeet ja taito riitä, niin kannattaa jatkossa jättää ne tarjoukset tekemättä!
Mielestäni edellämainittu Finérin kommentti osoittaa todella surkeaa asennetta yhtä suurimmasta päästä olevaa asiakasta kohtaan. Toivottavasti tästä lausunnosta otetaan opiksi myös Espoon päättävissä elimissä ja ryhdytään tarpeellisiin toimenpiteisiin. Sen, joka maksaa, ei tarvitse niellä ihan mitä tahansa.
Milloin monta tuntia liian aikaisin tullutta ruokaa on jouduttu lämmittämään uudelleen - joka muuten sisältää myös terveysriskin - ja milloin alle kaksivuotiaille on toimitettu kokonaisia perunoita. Espoon kaupunki on valittanut ongelmista elokuusta lähtien ja ilmeisesti myös siitä lähtien Sodexho on lupaillut ongelmien korjaantuvan.
No mistä tämä kaikki sitten johtuu? Sodexhon toimitusjohtaja Lars Finér tietää siihen vastauksen. Hänen mielestään se oli väärin ulkoistettu! Lars Finér ryhtyy opettamaan espoolaisia päättäjiä ja toteaa, että ”seuraavalla kerralla näin iso ulkoistaminen kannattaisi tehdä portaittain”.
Koko ongelman ydin on ollut Sodexhon työvoimapula ja kykenemättömyys organisoida toimintansa vastaamaan 7000 uuden suun tarvetta - mutta nyt se on espoolaisten päättäjien vika! Mitäs menitte siirtämään kaikki kerralla. Käsittääkseni kilpailutettaessa palveluntarjoajia vain sellaiset palveluntarjoajat tekevät tarjouksen, jotka kykenevät palvelun myös tarjoamaan. Tarjoan nyt ilmaisen neuvon: jos ei rahkeet ja taito riitä, niin kannattaa jatkossa jättää ne tarjoukset tekemättä!
Mielestäni edellämainittu Finérin kommentti osoittaa todella surkeaa asennetta yhtä suurimmasta päästä olevaa asiakasta kohtaan. Toivottavasti tästä lausunnosta otetaan opiksi myös Espoon päättävissä elimissä ja ryhdytään tarpeellisiin toimenpiteisiin. Sen, joka maksaa, ei tarvitse niellä ihan mitä tahansa.
keskiviikko 8. lokakuuta 2008
Finanssikriisistä
Huonot uutiset maailmalta jatkuvat. Mielenkiintoista on seurata kotimaista dialogia mediassa: Eilen Kauppalehdessä kirjoitettiin Vanhasen suuhun ”Suomessa on tilanne hallinnassa” ja Kataisen ”Suomalaisten pankkien tilanne vakaa”. Tänään Vanhanen taas totesi: ”Suomen pankkijärjestelmä on vakaa” ja Helsingin Sanomissa yhteen ääneen asiantuntijat ”Suomi kestää maailmantalouden myrskyssä”. Joukosta puuttuu enää ”Markkaa ei devalvoida”, mutta se ei tietenkään ole enää mahdollista euroalueeseen liittymisen jälkeen kymmenisen vuotta sitten. Ei ole tosin tarvettakaan. Vielä.
Britanniassa 8 pankkia päätyi osittain kansallistettavaksi. Merkillepantavaa on sinänsä se, että Britanniassa ei päädytty ns. roskapankkiratkaisuun. Islannissa taas tehdään hartiavoimin töitä kruunun eteen. Nähtäväksi jää, kuinka kauan rahkeet riittävät arvon ylläpitoon ja paljonko tavallinen islantilainen saa siitä maksaa.
Keskuspankkien koronlasku otettiin tänään helpottuneena vastaan, vaikka sillä ei välitöntä vaikutusta kursseihin olekaan. Vaikutukset näkyvät vasta muutaman viikon päästä.
Melko odotetusti Sampo osti osan alennusmyyntiin tulleista osakkeistaan pois markkinoilta; ainoastaan määrä oli arvoitus. Jonkinlaista debattia Suomessakin herätti talletussuojan taso. Urpilaista syytettiin poliittisten irtopisteiden keräämisestä ja rikkaiden suosimisesta hänen ehdotettuaan suojan kaksinkertaistamista. Toisaalta taas hallitusta kritisoitiin siitä, ettei tasoa nostettu jo aiemmin. Ainakin jonkin verran talletuksia taisi Ruotsi puolelle vilahtaa. Todettakoon tässä, että monasti talletussuoja on vain kaunis lupaus. Sitä ei juuri tarvita ja silloin kun sitä tarvitaan voi tilanne olla se, että sitä rahaa ei sitten kuitenkaan heti löydykään.
Esimerkiksi Islannin katoton talletussuoja kuulostaa vitsiltä. Islantilaispankit ovat noin dekadilla suuremmat kuin koko Islannin bruttokansantuote. Talletuksia ei tietenkään näin paljon ole, mutta jos kaikki Islantilaispankit
kaatuisivat, niin talletussuojan kautta maksettavat rahat pitäisi käytännössä lainata. Kukapa sitten lainaisi muutamia miljardeja konkurssikypsälle valtiolle?
Sivumennen sanottuna niille, jotka laskevat talletussuojan varaan; jos pankki kaatuu, niin talletussuojan kautta omia rahojaan ei saa takaisin sillä punaisella minuutilla. Pesä todennäköisesti selvitetään ensin ja niille, jotka jäivät ilman maksetaan tallettussuojarahastosta. Jos taas korvausta odottaessa kärsitään kovasta inflaatiosta niin…
Joka tapauksessa tuntuu siltä, että ultraliberaali kapitalismi alkaa olla ohi. Ainakin sen pitäisi olla. Samoja virheitä on toistettu jo niin monta kertaa ja eri paikoissa, että on selvää, ettei markkinat toimi täysin valvomattomina ja rajoituksitta. Vielä hetki sitten myös Henry Paulson liputti finanssimaailman sääntelyn vähentämisen puolesta. Ehkä katsetta voisi taas kääntää kohti Keynesiä.
Kunnallispolitiikassa finanssikriisin vaikutukset tulevat vastaan tietysti kunnan taloudessa. Kellä on velkaa ja kellä ei - ja missä muodossa velka on.
Britanniassa 8 pankkia päätyi osittain kansallistettavaksi. Merkillepantavaa on sinänsä se, että Britanniassa ei päädytty ns. roskapankkiratkaisuun. Islannissa taas tehdään hartiavoimin töitä kruunun eteen. Nähtäväksi jää, kuinka kauan rahkeet riittävät arvon ylläpitoon ja paljonko tavallinen islantilainen saa siitä maksaa.
Keskuspankkien koronlasku otettiin tänään helpottuneena vastaan, vaikka sillä ei välitöntä vaikutusta kursseihin olekaan. Vaikutukset näkyvät vasta muutaman viikon päästä.
Melko odotetusti Sampo osti osan alennusmyyntiin tulleista osakkeistaan pois markkinoilta; ainoastaan määrä oli arvoitus. Jonkinlaista debattia Suomessakin herätti talletussuojan taso. Urpilaista syytettiin poliittisten irtopisteiden keräämisestä ja rikkaiden suosimisesta hänen ehdotettuaan suojan kaksinkertaistamista. Toisaalta taas hallitusta kritisoitiin siitä, ettei tasoa nostettu jo aiemmin. Ainakin jonkin verran talletuksia taisi Ruotsi puolelle vilahtaa. Todettakoon tässä, että monasti talletussuoja on vain kaunis lupaus. Sitä ei juuri tarvita ja silloin kun sitä tarvitaan voi tilanne olla se, että sitä rahaa ei sitten kuitenkaan heti löydykään.
Esimerkiksi Islannin katoton talletussuoja kuulostaa vitsiltä. Islantilaispankit ovat noin dekadilla suuremmat kuin koko Islannin bruttokansantuote. Talletuksia ei tietenkään näin paljon ole, mutta jos kaikki Islantilaispankit
kaatuisivat, niin talletussuojan kautta maksettavat rahat pitäisi käytännössä lainata. Kukapa sitten lainaisi muutamia miljardeja konkurssikypsälle valtiolle?
Sivumennen sanottuna niille, jotka laskevat talletussuojan varaan; jos pankki kaatuu, niin talletussuojan kautta omia rahojaan ei saa takaisin sillä punaisella minuutilla. Pesä todennäköisesti selvitetään ensin ja niille, jotka jäivät ilman maksetaan tallettussuojarahastosta. Jos taas korvausta odottaessa kärsitään kovasta inflaatiosta niin…
Joka tapauksessa tuntuu siltä, että ultraliberaali kapitalismi alkaa olla ohi. Ainakin sen pitäisi olla. Samoja virheitä on toistettu jo niin monta kertaa ja eri paikoissa, että on selvää, ettei markkinat toimi täysin valvomattomina ja rajoituksitta. Vielä hetki sitten myös Henry Paulson liputti finanssimaailman sääntelyn vähentämisen puolesta. Ehkä katsetta voisi taas kääntää kohti Keynesiä.
Kunnallispolitiikassa finanssikriisin vaikutukset tulevat vastaan tietysti kunnan taloudessa. Kellä on velkaa ja kellä ei - ja missä muodossa velka on.
torstai 25. syyskuuta 2008
Hyvä paha yksityistäminen
Harva sana on saanut kuntapolitiikassa niin paljon palstamillimetrejä, kuin yksityistäminen. Tässä kontekstissa tarkoitan yksityistämisellä kunnan tarjoamien palvelujen ostamista ulkopuolelta oman palvelutuotannon sijaan - ammattipiireissä tämä liikkuu myös nimellä outsourcing, jota myös yritykset harrastavat. Yrityksien kohdalla ei tietenkään puhuta yksityistämisestä vaan ulkoistamisesta. Määritelmän mukaan yksityistämisessä kunta luovuttaa palvelutuotannon yksityisen hoidettavaksi ja ulkoistamisessa ostaa palvelun yksityiseltä. Efektiivisesti kyse on pitkälti samasta asiasta. Voidaan sanoa, että ulkoistaminen on yksityistämisen esiaste.
Kunta voi yksityistää palvelujaan monella tavoin. Yksi esimerkki on surullisenkuuluisa Espoon sähkön myynti, jossa kaupunki siis luopui omasta sähköyhtiöstä. Tämä yksityistäminen sai muualta oikeistolta erityistä kiitosta ideologisesta oikeaoppisuudesta. Sittemmin siirtoa ei ole kehunut oikein kukaan. Rohkeimmat ovat esittäneet, että emme vielä tiedä, mitä kaikenlaista lisäinvestointia energiayhtiöt joutuvat vielä ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun nimissä tekemään. Lottovoittoa odotellessa lienee kuitenkin parempi tunnustaa, että eihän se hyvin mennyt.
Hieman toisenlaista yksityistämistä on taas tapahtunut mm. kirjastojen kohdalla. Omista kiinteistöistä on luovuttu ja kirjastojen toiminta on siirretty trendikkäästi uusien kauppakeskuskompleksien uumeniin hyvien liikenneyhteyksien ääreen. Näin käyttäjän näkökulmasta on hienoa, että kirjastokäynti on helposti integroitavissa kaupassa käynnin yhteyteen ilman mutkia matkaan, mutta voisin kuvitella, että näiden kauppakeskusten tilavuokrat ovat aivan erilaisia numeroita, kuin omien olemassaolevien kiinteistöjen ylläpitokulut. Myönnetään toki, että paljon niihinkin voi halutessaan laittaa.
Mikä siinä yksityistämisessä/ulkoistamisessa on sitten niin hankalaa? Oman palvelutuotannon kustannusten laskeminen ja niiden vertaaminen ostopalveluun on monimutkainen tehtävä. Kaiken lisäksi pitää pilkulleen tietää, mitä pitää muistaa tilata, jotta vastaava palvelutaso saavutettaisiin. Itse ainakin olen kuullut tarinan eräästä kaupungista, joka kilpailuttaessaan talvista lumen aurausta unohti tarjouspyynnöstä lumen poisajon sillä seurauksella, että halvimpana vaihtoehtona tultiin epähuomiossa valinneeksi palveluntarjoaja, joka ei tätä palvelua ollut tarjouksessa hinnoitellut (mitenkäs se muuten niin edullinen olisi ollutkaan). Tästä tietysti seurasi se, että kulut moninkertaistuivat, kun todellisuuteen heränneet päättäjät joutuivat tilaamaan erikseen lumenajon - lumesta kun ei yleensä muuten pääse eroon ennen kevättä.
Toinen asia, joka helposti unohtuu, on oman palvelutuotannon kapasiteetin ja käyttöasteen merkitys vertailua tehtäessä. Voidaan ajatella esimerkiksi siten, että terveydenhuollossa suuren yksikön tuottamat palvelut sietävät enemmän kausivaihteluja ja kysynnän epätasaisuutta. Mitä enemmän kokonaisuuksia teetetään ostopalveluna, sen pienemmäksi oma palvelutuotannon kapasiteetti tulee, mutta tällä ei olekaan välttämättä suoraa muutosta palvelutarpeen vaihteluun.
Näin julkinen terveydenhuolto toimii mainiosti yksityisen terveydenhuollon puskurina siten, että palveluntarjoaja saa kunnalle myymänsä palvelun käyttöasteen korkeaksi ilman tarvetta sopeutua suuriin kysynnän muutoksiin. Tästä seuraa tietysti se, että kunnan oma palvelutuotanto vaikuttaa entistä tehottomammalta ja kustannukset per suorite nousevat.
Siksi onkin syytä miettiä tarkkaan, mitä palveluja kunta voi ulkoistaa. Helppoa on tietysti ulkoistaa joku tietty rutiinisuoritus (vaikkapa tekonivelleikkaukset), jolle on helppo lyödä suoritekohtainen kustannus ja jonka nimenomaan tähän operaatioon erikoistunut yksityissairaala suorittaa nopeasti ja takuuhintaan. Mihin tässä sitten voidaan mennä vikaan? Laskelmasta voi unohtua se tosiasia, että terveydenhuollon peruskapasiteetista maksetaan joka tapauksessa - oli resurssit käytössä tai ei. Ostopalvelu tulee todella kalliiksi, jos operaatiosta maksetaan yksityiselle sairaalalle ja samaan aikaan omassa terveydenhuollon yksikössä vastaavan koulutuksen saanut hoitaja tai lääkäri istuu toimettomana. Kaiken tämän lisäksi oma palvelutuotannon rakenne menee vinksalleen, kun rutiinisuoritukset (helposti ennustettavat ja hinnoiteltavat) poistuvat omista suoritteista ja jäljelle jää vain liuta erityistapauksia, komplikaatioita tai kalliita jatkohoitoja. Jos tämänkin jälkeen vielä verrataan omien palvelujen ja ostopalvelujen hintaa per suorite, niin ei ole ihme, jos ostopalvelu vaikuttaa jopa halvalta!
Milloin sitten kunnan on syytä tosissaan harkita jonkin palvelun teettämistä ostopalveluna? Erityisesti silloin, jos tietyllä alalla on selvä tilapäisen lisäkapasiteetin tarve. Tällainen voisi olla vaikkapa seutukunnalle osuva tragedia tai kriisi, joka edellyttää psykologista jälkihoitoa. Toisena käyttökohteena voi olla myös kertyneiden hoitojonojen purku, mutta siinäkin on toki huomattava se, että oma palvelu on saatava sille tasolle, jotta jonosta voidaan käsitellä yhtä monta potilasta vuodessa kun siihen tulee. Jos kapasiteettia kasvatettaisiin siten, että jonot saataisiin purettua, olisi jonojen purkamisen jälkeen kapasiteettia ilman muuta liikaa.
Edellä kuvaamani kaksi esimerkkitilannetta järkevästä ulkoistamisesta sisältävät yhden yhteisen erityispiirteen. Kumpikin niistä pyrkii siirtämään tarjonnan/kysynnän vaihtelut kunnan omalta palvelulta yksityiselle sektorille. Pitkällä aikavälillä palvelujen tulee toki sopeutua pysyviin muutoksiin, mutta juuri lyhyen aikavälin poikkeamat aiheuttavat eniten ongelmia (kysyntä ylittää tarjonnan) ja lisäkuluja (tarjonta ylittää kysynnän).
Kunta voi yksityistää palvelujaan monella tavoin. Yksi esimerkki on surullisenkuuluisa Espoon sähkön myynti, jossa kaupunki siis luopui omasta sähköyhtiöstä. Tämä yksityistäminen sai muualta oikeistolta erityistä kiitosta ideologisesta oikeaoppisuudesta. Sittemmin siirtoa ei ole kehunut oikein kukaan. Rohkeimmat ovat esittäneet, että emme vielä tiedä, mitä kaikenlaista lisäinvestointia energiayhtiöt joutuvat vielä ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun nimissä tekemään. Lottovoittoa odotellessa lienee kuitenkin parempi tunnustaa, että eihän se hyvin mennyt.
Hieman toisenlaista yksityistämistä on taas tapahtunut mm. kirjastojen kohdalla. Omista kiinteistöistä on luovuttu ja kirjastojen toiminta on siirretty trendikkäästi uusien kauppakeskuskompleksien uumeniin hyvien liikenneyhteyksien ääreen. Näin käyttäjän näkökulmasta on hienoa, että kirjastokäynti on helposti integroitavissa kaupassa käynnin yhteyteen ilman mutkia matkaan, mutta voisin kuvitella, että näiden kauppakeskusten tilavuokrat ovat aivan erilaisia numeroita, kuin omien olemassaolevien kiinteistöjen ylläpitokulut. Myönnetään toki, että paljon niihinkin voi halutessaan laittaa.
Mikä siinä yksityistämisessä/ulkoistamisessa on sitten niin hankalaa? Oman palvelutuotannon kustannusten laskeminen ja niiden vertaaminen ostopalveluun on monimutkainen tehtävä. Kaiken lisäksi pitää pilkulleen tietää, mitä pitää muistaa tilata, jotta vastaava palvelutaso saavutettaisiin. Itse ainakin olen kuullut tarinan eräästä kaupungista, joka kilpailuttaessaan talvista lumen aurausta unohti tarjouspyynnöstä lumen poisajon sillä seurauksella, että halvimpana vaihtoehtona tultiin epähuomiossa valinneeksi palveluntarjoaja, joka ei tätä palvelua ollut tarjouksessa hinnoitellut (mitenkäs se muuten niin edullinen olisi ollutkaan). Tästä tietysti seurasi se, että kulut moninkertaistuivat, kun todellisuuteen heränneet päättäjät joutuivat tilaamaan erikseen lumenajon - lumesta kun ei yleensä muuten pääse eroon ennen kevättä.
Toinen asia, joka helposti unohtuu, on oman palvelutuotannon kapasiteetin ja käyttöasteen merkitys vertailua tehtäessä. Voidaan ajatella esimerkiksi siten, että terveydenhuollossa suuren yksikön tuottamat palvelut sietävät enemmän kausivaihteluja ja kysynnän epätasaisuutta. Mitä enemmän kokonaisuuksia teetetään ostopalveluna, sen pienemmäksi oma palvelutuotannon kapasiteetti tulee, mutta tällä ei olekaan välttämättä suoraa muutosta palvelutarpeen vaihteluun.
Näin julkinen terveydenhuolto toimii mainiosti yksityisen terveydenhuollon puskurina siten, että palveluntarjoaja saa kunnalle myymänsä palvelun käyttöasteen korkeaksi ilman tarvetta sopeutua suuriin kysynnän muutoksiin. Tästä seuraa tietysti se, että kunnan oma palvelutuotanto vaikuttaa entistä tehottomammalta ja kustannukset per suorite nousevat.
Siksi onkin syytä miettiä tarkkaan, mitä palveluja kunta voi ulkoistaa. Helppoa on tietysti ulkoistaa joku tietty rutiinisuoritus (vaikkapa tekonivelleikkaukset), jolle on helppo lyödä suoritekohtainen kustannus ja jonka nimenomaan tähän operaatioon erikoistunut yksityissairaala suorittaa nopeasti ja takuuhintaan. Mihin tässä sitten voidaan mennä vikaan? Laskelmasta voi unohtua se tosiasia, että terveydenhuollon peruskapasiteetista maksetaan joka tapauksessa - oli resurssit käytössä tai ei. Ostopalvelu tulee todella kalliiksi, jos operaatiosta maksetaan yksityiselle sairaalalle ja samaan aikaan omassa terveydenhuollon yksikössä vastaavan koulutuksen saanut hoitaja tai lääkäri istuu toimettomana. Kaiken tämän lisäksi oma palvelutuotannon rakenne menee vinksalleen, kun rutiinisuoritukset (helposti ennustettavat ja hinnoiteltavat) poistuvat omista suoritteista ja jäljelle jää vain liuta erityistapauksia, komplikaatioita tai kalliita jatkohoitoja. Jos tämänkin jälkeen vielä verrataan omien palvelujen ja ostopalvelujen hintaa per suorite, niin ei ole ihme, jos ostopalvelu vaikuttaa jopa halvalta!
Milloin sitten kunnan on syytä tosissaan harkita jonkin palvelun teettämistä ostopalveluna? Erityisesti silloin, jos tietyllä alalla on selvä tilapäisen lisäkapasiteetin tarve. Tällainen voisi olla vaikkapa seutukunnalle osuva tragedia tai kriisi, joka edellyttää psykologista jälkihoitoa. Toisena käyttökohteena voi olla myös kertyneiden hoitojonojen purku, mutta siinäkin on toki huomattava se, että oma palvelu on saatava sille tasolle, jotta jonosta voidaan käsitellä yhtä monta potilasta vuodessa kun siihen tulee. Jos kapasiteettia kasvatettaisiin siten, että jonot saataisiin purettua, olisi jonojen purkamisen jälkeen kapasiteettia ilman muuta liikaa.
Edellä kuvaamani kaksi esimerkkitilannetta järkevästä ulkoistamisesta sisältävät yhden yhteisen erityispiirteen. Kumpikin niistä pyrkii siirtämään tarjonnan/kysynnän vaihtelut kunnan omalta palvelulta yksityiselle sektorille. Pitkällä aikavälillä palvelujen tulee toki sopeutua pysyviin muutoksiin, mutta juuri lyhyen aikavälin poikkeamat aiheuttavat eniten ongelmia (kysyntä ylittää tarjonnan) ja lisäkuluja (tarjonta ylittää kysynnän).
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan
Otsikon mukainen vitsi ja puolitotuus on taas lähestulkoon arkea. Samaa toimintamallia käytettiin pitkälti kotomaisessa pankkikriisissä ja nyt sitä noudatetaan - ainakin osin - myös Yhdysvalloissa. Olisiko Lehman Brothersin velkojen ja varojen välinen erotus ollut 130 miljardia dollaria, jos jo Bear Stearns olisi päästetty kiltisti konkurssiin, eikä naitettu 30 miljardin dollarin valtiollisten myötäjäisten kanssa JP Morganille?
Joka tapauksessa on askel oikeaan suuntaan, että yltiöpäisellä riskinotolla tuotetut tappiot myös realisoituvat. Tästä näkökulmasta onkin aivan päätöntä, että istuva hallitus ei näe mitään ongelmaa siinä, että pankit hinkuvat itselleen oikeutta roplata sopimusehtoja jos pankin vakavaraisuus sitä edellyttää. On täysin väärä ajattelumalli, että oma vastuuton toiminta voidaan maksattaa luottoasiakkailla ja taas mennään!
Jos pankki luotottaa asiakkaitaan ilmaiseksi - se on pankin ongelma. Jos asiakkaalle annetaan luottoa ilman riittävää vakuutta yli tämän maksukyvyn - se on pankin ongelma. Tai ainakin näin pitäisi olla. Jos pankeille annetaan työväline, jolla taloudellista tilannetta voi aina tarpeen tullen kohentaa - löystyy luotonanto entisestään.
Kylmä fakta on, että riskeistä piittaamattoman liiketoiminnan tappiot pitää vain kestää - ei etsiä maksumiehiä muualta. Kyse on kuitenkin perustavanlaatuisista kylmistä taloudellisista faktoista, joiden nojalla arvio riskeistä ja mahdollisista tuotoista pitäisi tehdä. Herääkin kysymys, minkä tasoista koulutusta nykypäivän kauppatieteilijöille oikein tarjotaan. Ainakin omien opiskelujeni aikaan (sivuaineeni oli tuotantotalous) näitä asioita kyllä käytiin läpi.
Nykyistä vapaata markkinataloutta (jota kyllä kannatan) pitäisi jossakin määrin ohjata siihen suuntaan, että pitkän aikavälin maltillinen sijoitustoiminta olisi aina parempi vaihtoehto kuin yltiöpäinen riskinotto pikavoittojen toivossa. Itse en näe juuri mitään tarvetta niin kutsutuille johdannaisille - vielä vähemmän lyhyeksi myymiselle. Pörssin on tarkoitus kerätä pääomia yritysten käyttöön; ei toimia nykypäivän laukkaratana.
Eräs osuva vertaus pörssille onkin vanha kunnon musta pekka -peli. Sillä erotuksella, että pörssissä musta pekka -kortteja on paljon enemmän ja niillä on taipumus jäädä viimeiseksi piensijoittajien käsiin.
Joka tapauksessa on askel oikeaan suuntaan, että yltiöpäisellä riskinotolla tuotetut tappiot myös realisoituvat. Tästä näkökulmasta onkin aivan päätöntä, että istuva hallitus ei näe mitään ongelmaa siinä, että pankit hinkuvat itselleen oikeutta roplata sopimusehtoja jos pankin vakavaraisuus sitä edellyttää. On täysin väärä ajattelumalli, että oma vastuuton toiminta voidaan maksattaa luottoasiakkailla ja taas mennään!
Jos pankki luotottaa asiakkaitaan ilmaiseksi - se on pankin ongelma. Jos asiakkaalle annetaan luottoa ilman riittävää vakuutta yli tämän maksukyvyn - se on pankin ongelma. Tai ainakin näin pitäisi olla. Jos pankeille annetaan työväline, jolla taloudellista tilannetta voi aina tarpeen tullen kohentaa - löystyy luotonanto entisestään.
Kylmä fakta on, että riskeistä piittaamattoman liiketoiminnan tappiot pitää vain kestää - ei etsiä maksumiehiä muualta. Kyse on kuitenkin perustavanlaatuisista kylmistä taloudellisista faktoista, joiden nojalla arvio riskeistä ja mahdollisista tuotoista pitäisi tehdä. Herääkin kysymys, minkä tasoista koulutusta nykypäivän kauppatieteilijöille oikein tarjotaan. Ainakin omien opiskelujeni aikaan (sivuaineeni oli tuotantotalous) näitä asioita kyllä käytiin läpi.
Nykyistä vapaata markkinataloutta (jota kyllä kannatan) pitäisi jossakin määrin ohjata siihen suuntaan, että pitkän aikavälin maltillinen sijoitustoiminta olisi aina parempi vaihtoehto kuin yltiöpäinen riskinotto pikavoittojen toivossa. Itse en näe juuri mitään tarvetta niin kutsutuille johdannaisille - vielä vähemmän lyhyeksi myymiselle. Pörssin on tarkoitus kerätä pääomia yritysten käyttöön; ei toimia nykypäivän laukkaratana.
Eräs osuva vertaus pörssille onkin vanha kunnon musta pekka -peli. Sillä erotuksella, että pörssissä musta pekka -kortteja on paljon enemmän ja niillä on taipumus jäädä viimeiseksi piensijoittajien käsiin.
sunnuntai 7. syyskuuta 2008
Hajakeskitetty äly
Matti Vanhasen unelma hajakeskitetystä (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan) Helsingin seudusta elää sitkeästi kuin juolavehnä. Vanhasen mielestä kaikki voivat asua väljästi pienissä puutarhakylissään, asioida paikallisessa lähikaupassa ja vielä työskennelläkin siellä.
Ajatus työpaikkojen hajakeskittämisestä (joka oikeasti tarkoittaa hajauttamista. Kun hajauttaminen on poliittisessa retoriikassa pannassa, niin Matti Vanhanen on lanseerannut tällaisen ambivalentin termin, joka ei kielellisesti tarkoita mitään, mutta Vanhasen kontekstissa se voidaan aina korvata sanalla hajauttaminen) pitkin poikin Etelä-Suomea on absurdi.
Ainoa tapa, jolla se voisi toteutua olisi se, että suurella osalla työvoimasta olisi mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin. Näin ei ole nyt eikä tule olemaan tulevaisuudessakaan. Kaupan henkilökunta kun ei voi etänostaa tuotteita hyllyyn eikä vartijat etävalvoa myymälää, jonka oviaukko on 15 metrin päässä metrolaiturista.
Voisivatko työpaikat ja asuminen sitten kohdata? Jos tarkastellaan jotakin nurmijärveläistä peltoaukeaa, jolla suurissa omakotitaloissaan asuu 15 diplomi-insinööriä, 20 ekonomia ja joukko muita ylempiä toimihenkilöitä ja samaan aikaan avoimena on lähikaupan osa-aikainen kassa ja kunnan nurmikonleikkaaja, niin on sanomattakin selvää, että edellämainitut toimihenkilöt huristavat pikku citymaastureillaan viereiseen puutarhakylään (olemme siis edelleen sisällä Vanhasen utopiassa) töihin, jossa sijaitsee globaalisti toimivan suuryrityksen menestyvä pääkonttori tahi muu suuri työnantaja. Tämä työnantaja luonnollisestikin tarvitsee toimitilat, jotka kuvastavat yrityksen luonnetta ja arvoja - siksi siihen pieneen puutarhakylään ei sitten juuri muuta mahdukaan. Muutamat saman toimialan pienyritykset ovat kuitenkin etsineet synergiaetuja ja ovat pesiytyneet suuren tilaajansa kainaloon.
Yhdysvalloissa aikanaan lähdettiin rakentamaan tällaisia Matti Vanhasen utopiakyliä. Niitä kutsutaan esikaupungeiksi (suburb), joihin ihmiset pakenivat kaupunkien saasteita ja rauhattomuuta (kuten Matti Vanhanen aikanaan Espoosta Nurmijärvelle). Joka aamu hyvissä ajoin näiden esikaupunkien asukkaat hyppäävät autoihinsa (oikeaoppisesti yksi per ajoneuvo) ja huristavat kohti kaupunkia ja sinne jääneitä työpaikkoja. Heidän onkin lähdettävä ajoissa, sillä tämä liikenne muodostaa valtavat ruuhkat, joissa tuprutetaan pakokaasuja taivaalle tuntitolkulla. Paluu töistä kotiin tapahtuu samoin. Tämän perinteen täytyy olla yksi lähde amerikkalaiselle käsitteelle quality time.
Vanhanen myös uumoilee, että polttoaineisiin lisättävä etanoli CH3-CH2-OH vähentää liikenteen tuottamia kasvihuonepäästöjä vähintään yhtä paljon kuin länsimetro (joka voi periaatteessa käyttää vaikka käytännössä kasvihuonepäästötöntä ydinvoimaa - ainakin sitten kun ydinvoimalat 6 ja 7 käynnistyvät). Kuten edelläolevasta kemiallisesta kaavasta selviää, on etanolissa kuitenkin kaksi hiiliatomia. Palaessaan etanoli tuottaakin hiilidioksidia ja vettä. Ensimmäinen on juurikin yksi kasvihuonekaasuista. Toisekseen etanolin tuottaminen tuottaa myöskin kasvihuonekaasuja riippumatta siitä, mistä raaka-aineesta etanolia valmistetaan. Vanhanen ei tunnetusti ole viinamäen miehiä, joten puutteelliset tiedot etanolista sallittakoon.
Osmo Soininvaaran käsitys, jonka mukaan kaupunkialueella tulisi rakentaa korkeintaan kilometrin päähän raideliikenteen asemista vaikuttaa lähtökohdiltaan paljon paremmalta.
HS:n artikkeli Vanhasen puutarhametropolista: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Vanhanen+rakentaisi+Helsingin+seudusta+puutarhametropolin/1135239222972
Ajatus työpaikkojen hajakeskittämisestä (joka oikeasti tarkoittaa hajauttamista. Kun hajauttaminen on poliittisessa retoriikassa pannassa, niin Matti Vanhanen on lanseerannut tällaisen ambivalentin termin, joka ei kielellisesti tarkoita mitään, mutta Vanhasen kontekstissa se voidaan aina korvata sanalla hajauttaminen) pitkin poikin Etelä-Suomea on absurdi.
Ainoa tapa, jolla se voisi toteutua olisi se, että suurella osalla työvoimasta olisi mahdollisuus tehdä töitä kotoa käsin. Näin ei ole nyt eikä tule olemaan tulevaisuudessakaan. Kaupan henkilökunta kun ei voi etänostaa tuotteita hyllyyn eikä vartijat etävalvoa myymälää, jonka oviaukko on 15 metrin päässä metrolaiturista.
Voisivatko työpaikat ja asuminen sitten kohdata? Jos tarkastellaan jotakin nurmijärveläistä peltoaukeaa, jolla suurissa omakotitaloissaan asuu 15 diplomi-insinööriä, 20 ekonomia ja joukko muita ylempiä toimihenkilöitä ja samaan aikaan avoimena on lähikaupan osa-aikainen kassa ja kunnan nurmikonleikkaaja, niin on sanomattakin selvää, että edellämainitut toimihenkilöt huristavat pikku citymaastureillaan viereiseen puutarhakylään (olemme siis edelleen sisällä Vanhasen utopiassa) töihin, jossa sijaitsee globaalisti toimivan suuryrityksen menestyvä pääkonttori tahi muu suuri työnantaja. Tämä työnantaja luonnollisestikin tarvitsee toimitilat, jotka kuvastavat yrityksen luonnetta ja arvoja - siksi siihen pieneen puutarhakylään ei sitten juuri muuta mahdukaan. Muutamat saman toimialan pienyritykset ovat kuitenkin etsineet synergiaetuja ja ovat pesiytyneet suuren tilaajansa kainaloon.
Yhdysvalloissa aikanaan lähdettiin rakentamaan tällaisia Matti Vanhasen utopiakyliä. Niitä kutsutaan esikaupungeiksi (suburb), joihin ihmiset pakenivat kaupunkien saasteita ja rauhattomuuta (kuten Matti Vanhanen aikanaan Espoosta Nurmijärvelle). Joka aamu hyvissä ajoin näiden esikaupunkien asukkaat hyppäävät autoihinsa (oikeaoppisesti yksi per ajoneuvo) ja huristavat kohti kaupunkia ja sinne jääneitä työpaikkoja. Heidän onkin lähdettävä ajoissa, sillä tämä liikenne muodostaa valtavat ruuhkat, joissa tuprutetaan pakokaasuja taivaalle tuntitolkulla. Paluu töistä kotiin tapahtuu samoin. Tämän perinteen täytyy olla yksi lähde amerikkalaiselle käsitteelle quality time.
Vanhanen myös uumoilee, että polttoaineisiin lisättävä etanoli CH3-CH2-OH vähentää liikenteen tuottamia kasvihuonepäästöjä vähintään yhtä paljon kuin länsimetro (joka voi periaatteessa käyttää vaikka käytännössä kasvihuonepäästötöntä ydinvoimaa - ainakin sitten kun ydinvoimalat 6 ja 7 käynnistyvät). Kuten edelläolevasta kemiallisesta kaavasta selviää, on etanolissa kuitenkin kaksi hiiliatomia. Palaessaan etanoli tuottaakin hiilidioksidia ja vettä. Ensimmäinen on juurikin yksi kasvihuonekaasuista. Toisekseen etanolin tuottaminen tuottaa myöskin kasvihuonekaasuja riippumatta siitä, mistä raaka-aineesta etanolia valmistetaan. Vanhanen ei tunnetusti ole viinamäen miehiä, joten puutteelliset tiedot etanolista sallittakoon.
Osmo Soininvaaran käsitys, jonka mukaan kaupunkialueella tulisi rakentaa korkeintaan kilometrin päähän raideliikenteen asemista vaikuttaa lähtökohdiltaan paljon paremmalta.
HS:n artikkeli Vanhasen puutarhametropolista: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Vanhanen+rakentaisi+Helsingin+seudusta+puutarhametropolin/1135239222972
perjantai 5. syyskuuta 2008
Sisälukutaitoa - osa II
Toinen hyvä esimerkki huonosta sisälukutaidosta on oikeusministeri Tuija Braxin juuri suustaan päästämä sammakko, jonka mukaan sähköisen äänestyksen väärinkäytökset ovat enemmän Science Fictionia. Brax voisi konsultoida vaikkapa puoluetoveriaan Jyrki Kasvia siitä, missä määrin lausunnoissa mainitut selkeät tietoturva-aukot ja riskit ovat Science Fictionia ja missä määrin todellisia huolenaiheita, joita jostain syystä päättävät tahot eivät halua kuulla tai ymmärtää.
Oikeusministeriön auditraportti kunnallisvaalien sähköisen äänestyksen pilotista löytyy mm. osoitteesta: http://www.vaalit.fi/uploads/6d8qgeom5g.pdf
Auditraportti muistuttaa mm. että vaalisalaisuus ei voi perustua luottamukseen, vaan se seuraisi järjestelmän ominaisuuksista. Yhteenvedossa mm. todetaan: Voidaan myös ajatella, että kyseisen systeemin käyttö joissakin maissa herättäisi vahvan epäilyn tulosten luotettavuudesta. Sijoittamalla vain muutaman ”sopivan” henkilön järjestelmän avainpaikoille pystyisi vaalien tulokset muokkaamaan tarkalleen haluamikseen ja käytännössä ilman kiinnijäämisen riskiä.
Miten tällaiseen järjestelmään on edes päädytty? Jotta tuotettuun järjestelmään voisi mitenkään luottaa, se pitäisi asettaa julkisen tarkastelun alle - jokaisen asiantuntijan pitäisi halutessaan voida todeta lähdekoodin ja käytettyjen algoritmien oikeellisuus. Toisin kuin yleisesti luullaan, yksinkertaisesti salassa pidettävien järjestelmien tietoturva ei ole yleisesti tunnettuja järjestelmiä paremmin. Ammattipiireissä tällainen salassapito tunnetaan termillä Security by Obscurity, joka yleisesti ottaen ei tarkoita lainkaan tietoturvaa.
Vaikka koko koodi olisi julkisesti saatavissa ja arvioitavissa, ei sekään poistaisi alkuperäistä ongelmaa; sähköinen äänestys perustuu luottamukseen. Nykyinen äänestyslipuilla tehtävä suljettu äänestys on siitä erikoinen otus, että se perustuu täydelliseen epäluottamukseen. Se on luotu aikana, jolloin keskinäistä luottamusta eri poliittisilla osapuolilla ei ollut. Siksi siinä on äärimmäisen vaikea tehdä vilppiä - ja vaikka siinä onnistuisikin, olisi vilpin vaikutus olematon pitkälle viedyn hajauttamisen takia. Yhden tai kahden äänestyspisteen tulosten manipulointi ei merkittävästi muuttaisi tuloksia.
Oikeusministeriön auditraportti kunnallisvaalien sähköisen äänestyksen pilotista löytyy mm. osoitteesta: http://www.vaalit.fi/uploads/6d8qgeom5g.pdf
Auditraportti muistuttaa mm. että vaalisalaisuus ei voi perustua luottamukseen, vaan se seuraisi järjestelmän ominaisuuksista. Yhteenvedossa mm. todetaan: Voidaan myös ajatella, että kyseisen systeemin käyttö joissakin maissa herättäisi vahvan epäilyn tulosten luotettavuudesta. Sijoittamalla vain muutaman ”sopivan” henkilön järjestelmän avainpaikoille pystyisi vaalien tulokset muokkaamaan tarkalleen haluamikseen ja käytännössä ilman kiinnijäämisen riskiä.
Miten tällaiseen järjestelmään on edes päädytty? Jotta tuotettuun järjestelmään voisi mitenkään luottaa, se pitäisi asettaa julkisen tarkastelun alle - jokaisen asiantuntijan pitäisi halutessaan voida todeta lähdekoodin ja käytettyjen algoritmien oikeellisuus. Toisin kuin yleisesti luullaan, yksinkertaisesti salassa pidettävien järjestelmien tietoturva ei ole yleisesti tunnettuja järjestelmiä paremmin. Ammattipiireissä tällainen salassapito tunnetaan termillä Security by Obscurity, joka yleisesti ottaen ei tarkoita lainkaan tietoturvaa.
Vaikka koko koodi olisi julkisesti saatavissa ja arvioitavissa, ei sekään poistaisi alkuperäistä ongelmaa; sähköinen äänestys perustuu luottamukseen. Nykyinen äänestyslipuilla tehtävä suljettu äänestys on siitä erikoinen otus, että se perustuu täydelliseen epäluottamukseen. Se on luotu aikana, jolloin keskinäistä luottamusta eri poliittisilla osapuolilla ei ollut. Siksi siinä on äärimmäisen vaikea tehdä vilppiä - ja vaikka siinä onnistuisikin, olisi vilpin vaikutus olematon pitkälle viedyn hajauttamisen takia. Yhden tai kahden äänestyspisteen tulosten manipulointi ei merkittävästi muuttaisi tuloksia.
Sisälukutaitoa
Poliittisella päättäjällä pitää olla kompetenssia arvioida päätösten pohjaksi kerättyä tietoa ja mahdollisen päätöksen vaikutuksia. Usein omakohtaista kokemusta alalta ei ole ja silloin täytyy turvautua asiantuntijalausuntoihin. Tämä on täysin ymmärrettävää.
Mitä taas en voi ymmärtää on se, kun asiat eivät kuulu omaan ydinosaamiseen niin silti asiantuntijalausuntoja ei uskota. Siis oikeastaan luetun ymmärtämisessä olisi korjaamisen varaa. Tästä on viime ajoilta hyviä esimerkkejä.
Ensimmäisenä kaksi vuotta sitten eduskunnassa läpi mennyt laki lapsipornografian levittämisen estotoimista (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20061068). Kyseinen laki hyväksyttiin, vaikka se oli lausuntokierroksella todettu mm. ilmeisen lainvastaiseksi. Aivan samoin operaattoreilla oli jo tuolloin selvä käsitys siitä, että vaaditut estotoimet eivät ole teknisesti toteutettavissa. Estotoimet on nyt toteutettu operaattorien suurimman osan toimesta DNS-suodatuksena. Selvää on, että:
1. Toimi ei estä lapsipornon levittämistä
2. Suodatus ei ole auttanut ottamaan kiinni yhtäkään lapsipornon tuottamiseen syyllistynyttä tahoa
3. Yhtäkään lapsipornoteollisuuden uhria ei ole pelastunut suodatuksen ansiosta
4. Tuomioistuimen toimivaltaan perustumaton sensuuri on edelleen perustuslain vastainen
5. Toimet aiheuttavat operaattoreille kuluja, jotka me asiakkaat maksamme
Edelläolevan luettelon valossa tuntuu käsittämättömältä, että joku voi pitää suodatusta onnistuneena ratkaisuna. Eräät tahot ottavat julkisessa keskustelussa aina ensimmäiseksi ”ajatelkaa lapsia” -kortin esiin. Kyllä minuakin suuresti huolettaa lapsipornon ja ihmiskaupan uhrien kohtalo ja tilanne, mutta vielä enemmän minua huolettaa se, että resursseja tuhlataan tällaiseen näennäistekemiseen sen sijaan, että asialle tehtäisiin oikeasti jotain.
Luetun ymmärtäminen on ilmeisen heikolla tasolla poliisissakin, koska sulkivat myös sananvapausaktivisti Matti Nikin sivut, jotka kritisoivat nimenomaan tätä lainsäädäntöä. Järjestelmän vakuutettiin myös kovasti olevan itseään korjaava ja poistavan virheelliset suodatukset. Tätä kirjoitettaessa Matti Nikin sivut ovat edelleen suodatettuna mm. Welhon verkossa! Tämä on erikoista sikäli, että Nikki poisti sivuiltaan kyseenalaiset linkit jo kuukausia sitten ja se tosiasia, että laki sallii vain ulkomaisilla palvelimilla sijaitsevan materiaalin suodattamisen - kotimaisiin palvelimiin sitä ei voi soveltaa, vaan niissä pitää käyttää normaalia tuomioistuinmenettelyä, jolla haetaan määräys sivuston sulkemiseksi.
Alunperin lakia koskeneet lausunnot oli koottu yhteen dokumenttiin osoitteeseen http://www.mintc.fi/oliver/upl…kooste.pdf mutta se onkin mielenkiintoisesti poistunut Liikenne- ja viestintäministeriön sivuilta. Mitähän mahtoi tapahtua viranomaisasiakirjojen julkisuudelle?
Mitä taas en voi ymmärtää on se, kun asiat eivät kuulu omaan ydinosaamiseen niin silti asiantuntijalausuntoja ei uskota. Siis oikeastaan luetun ymmärtämisessä olisi korjaamisen varaa. Tästä on viime ajoilta hyviä esimerkkejä.
Ensimmäisenä kaksi vuotta sitten eduskunnassa läpi mennyt laki lapsipornografian levittämisen estotoimista (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20061068). Kyseinen laki hyväksyttiin, vaikka se oli lausuntokierroksella todettu mm. ilmeisen lainvastaiseksi. Aivan samoin operaattoreilla oli jo tuolloin selvä käsitys siitä, että vaaditut estotoimet eivät ole teknisesti toteutettavissa. Estotoimet on nyt toteutettu operaattorien suurimman osan toimesta DNS-suodatuksena. Selvää on, että:
1. Toimi ei estä lapsipornon levittämistä
2. Suodatus ei ole auttanut ottamaan kiinni yhtäkään lapsipornon tuottamiseen syyllistynyttä tahoa
3. Yhtäkään lapsipornoteollisuuden uhria ei ole pelastunut suodatuksen ansiosta
4. Tuomioistuimen toimivaltaan perustumaton sensuuri on edelleen perustuslain vastainen
5. Toimet aiheuttavat operaattoreille kuluja, jotka me asiakkaat maksamme
Edelläolevan luettelon valossa tuntuu käsittämättömältä, että joku voi pitää suodatusta onnistuneena ratkaisuna. Eräät tahot ottavat julkisessa keskustelussa aina ensimmäiseksi ”ajatelkaa lapsia” -kortin esiin. Kyllä minuakin suuresti huolettaa lapsipornon ja ihmiskaupan uhrien kohtalo ja tilanne, mutta vielä enemmän minua huolettaa se, että resursseja tuhlataan tällaiseen näennäistekemiseen sen sijaan, että asialle tehtäisiin oikeasti jotain.
Luetun ymmärtäminen on ilmeisen heikolla tasolla poliisissakin, koska sulkivat myös sananvapausaktivisti Matti Nikin sivut, jotka kritisoivat nimenomaan tätä lainsäädäntöä. Järjestelmän vakuutettiin myös kovasti olevan itseään korjaava ja poistavan virheelliset suodatukset. Tätä kirjoitettaessa Matti Nikin sivut ovat edelleen suodatettuna mm. Welhon verkossa! Tämä on erikoista sikäli, että Nikki poisti sivuiltaan kyseenalaiset linkit jo kuukausia sitten ja se tosiasia, että laki sallii vain ulkomaisilla palvelimilla sijaitsevan materiaalin suodattamisen - kotimaisiin palvelimiin sitä ei voi soveltaa, vaan niissä pitää käyttää normaalia tuomioistuinmenettelyä, jolla haetaan määräys sivuston sulkemiseksi.
Alunperin lakia koskeneet lausunnot oli koottu yhteen dokumenttiin osoitteeseen http://www.mintc.fi/oliver/upl…kooste.pdf mutta se onkin mielenkiintoisesti poistunut Liikenne- ja viestintäministeriön sivuilta. Mitähän mahtoi tapahtua viranomaisasiakirjojen julkisuudelle?
Energiapolitiikkaa
Olen ollut kaiken kaikkiaan kolmen eri energiayhtiön asiakkaana Espoossa asuessani. Kertaakaan en ole kilpailuttanut tai vaihtanut yhtiötä. Toistaiseksi positiivista sanottavaa ei taida olla kuin Espoon Sähkö -nimisestä muinaisesta energiayhtiöstä - Espoon Sähkölle menneet eurot kun tuli melkein omaan taskuun takaisin.
En ollut kunnallispolitiikassa mukana silloin, kun päätös kaupungin oman energiayhtiön myynnistä tehtiin. Näin jälkikäteen on toki helppo todeta, että metsään mentiin. Naapurien yhtiöt ovat tehtailleet ennätystuloksia ja Espoossa myyntitulojen rahasto on mennyt pakkaselle. Herää kysymys, miten kauppa oikein alun perin perusteltiin.
Nyt on joka tapauksessa tärkeää, ettei kaupungin omaisuutta hukata enää enempää. Toisaalta, tappio realisoituu vasta sitten, kun arvoaan menettäneet arvopaperit myydään.
En ollut kunnallispolitiikassa mukana silloin, kun päätös kaupungin oman energiayhtiön myynnistä tehtiin. Näin jälkikäteen on toki helppo todeta, että metsään mentiin. Naapurien yhtiöt ovat tehtailleet ennätystuloksia ja Espoossa myyntitulojen rahasto on mennyt pakkaselle. Herää kysymys, miten kauppa oikein alun perin perusteltiin.
Nyt on joka tapauksessa tärkeää, ettei kaupungin omaisuutta hukata enää enempää. Toisaalta, tappio realisoituu vasta sitten, kun arvoaan menettäneet arvopaperit myydään.
tiistai 2. syyskuuta 2008
Kiista Aallosta
Helsingin kaupunginjohtajan Jussi Pajusen mielestä Helsingin tulee olla uuden korkeakoulun keskus, koska Helsinki haluaa leimautua opiskelijoiden kaupungiksi. En nyt jaksa palata menneisyyteen ja niihin syihin, miksi Teknillinen korkeakoulu (englanniksi edelleen Helsinki University of Technology) aikoinaan ylipäänsä rakennettiin Espoon puolelle Otaniemeen, mutta vahvasti näyttää taas siltä, että pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyö ja yhden köyden vetäminen on pahasti unohtunut ja kilpailuasetelmaa ollaan jälleen rakentamassa.
Kolmen korkeakoulun muodostamasta uudesta ”huippuyliopistosta” voidaan olla montaa mieltä, mutta fakta on kuitenkin se, että Aalto-korkeakoulun yli 20 000 opiskelijasta 70% kuluttaa Otaniemen kampusta Espoossa. Sivumennen panen merkille, että korkeakoulu-nimeä käyttävät yliopistot vähenevät edelleen. Aalto-korkeakoulun lisäksi jäljelle jää enää Turun kauppakorkeakoulu ja Svenska handelshögskolan.
TKK:n satavuotisjuhlan kunniaksi Espoo ilmoitti rakentavansa Otaniemeen tutkijahotellin. En tarkemmin tunne suunnitelman rahoitusta tai liiketoimintaideaa, mutta hankkeena se on ainakin sikäli kannatettava, että akateeminen yhteistyö, vaihtotutkijuus ja vierailevat professorit ovat ne, joilla Otaniemen tasoa kansainvälisessä kilpailussa voidaan edelleen nostaa. Kansallisella tasolla Otaniemi onkin jo kiistatta kärjessä.
Kolmen korkeakoulun muodostamasta uudesta ”huippuyliopistosta” voidaan olla montaa mieltä, mutta fakta on kuitenkin se, että Aalto-korkeakoulun yli 20 000 opiskelijasta 70% kuluttaa Otaniemen kampusta Espoossa. Sivumennen panen merkille, että korkeakoulu-nimeä käyttävät yliopistot vähenevät edelleen. Aalto-korkeakoulun lisäksi jäljelle jää enää Turun kauppakorkeakoulu ja Svenska handelshögskolan.
TKK:n satavuotisjuhlan kunniaksi Espoo ilmoitti rakentavansa Otaniemeen tutkijahotellin. En tarkemmin tunne suunnitelman rahoitusta tai liiketoimintaideaa, mutta hankkeena se on ainakin sikäli kannatettava, että akateeminen yhteistyö, vaihtotutkijuus ja vierailevat professorit ovat ne, joilla Otaniemen tasoa kansainvälisessä kilpailussa voidaan edelleen nostaa. Kansallisella tasolla Otaniemi onkin jo kiistatta kärjessä.
maanantai 1. syyskuuta 2008
Lisää raideliikennettä Espooseen
Jatkan samaa aihepiiriä, kuin arvon ehdokaskollegat Jouni J. Särkijärvi ja Teemu Lahtinen. On hyvä, että Metro ja raideliikenne herättää voimakasta keskustelua Espoossa.
Jouni toi esiin suorien eli vaihdottomien yhteyksien erinomaisuuden kirjoituksessaan. Tämä on toisaalta totta, mutta moni espoolainen tietää, kuten minäkin, että vaihdoton yhteys on myytti - ellei sitten tarkoitus ole mennä vain Helsingin keskustaan. Tyypillinen matkani pääkaupunkiin on jo nykyisin aina vaihdollinen - vaihdan bussin metroon Ruoholahdessa. En usko olevani tässä ainoa ja tätä taustaa vasten on melkoisen sama, vaihtaako bussin metroon Ruoholahdessa, Otaniemessä vai Matinkylässä. Paitsi että aikaisempi vaiho tarkoittaa lyhyempää matka-aikaa - erityisesti ruuhka-aikaan.
On myös erikoista, että Suurpeltoa lähdettiin rakentamaan ilman sen suurempia suunnitelmia raideliikenteestä. Osin tämä varmaan johtuu siitä - jos oikein ymmärsin - että koko hankkeen takana on ollut aktiivisesti maanomistajat - ei kaupunki.
Kaavassa on jo varaus rantaradan ja tulevan metron yhdistävälle pikaraitiolinjalle. Tämä on varmasti hyvä tapa parantaa Espoon poikittaisliikennettä ja tulevan metron syöttöliikennettä. Raidevaihtoehdot tulevat vain vahvistumaan sitä mukaa, kun öljyn hinta nousee - ja siitä varmaan olemme kaikki yhtä mieltä, että trendi ei tässä muutu.
Jouni toi esiin suorien eli vaihdottomien yhteyksien erinomaisuuden kirjoituksessaan. Tämä on toisaalta totta, mutta moni espoolainen tietää, kuten minäkin, että vaihdoton yhteys on myytti - ellei sitten tarkoitus ole mennä vain Helsingin keskustaan. Tyypillinen matkani pääkaupunkiin on jo nykyisin aina vaihdollinen - vaihdan bussin metroon Ruoholahdessa. En usko olevani tässä ainoa ja tätä taustaa vasten on melkoisen sama, vaihtaako bussin metroon Ruoholahdessa, Otaniemessä vai Matinkylässä. Paitsi että aikaisempi vaiho tarkoittaa lyhyempää matka-aikaa - erityisesti ruuhka-aikaan.
On myös erikoista, että Suurpeltoa lähdettiin rakentamaan ilman sen suurempia suunnitelmia raideliikenteestä. Osin tämä varmaan johtuu siitä - jos oikein ymmärsin - että koko hankkeen takana on ollut aktiivisesti maanomistajat - ei kaupunki.
Kaavassa on jo varaus rantaradan ja tulevan metron yhdistävälle pikaraitiolinjalle. Tämä on varmasti hyvä tapa parantaa Espoon poikittaisliikennettä ja tulevan metron syöttöliikennettä. Raidevaihtoehdot tulevat vain vahvistumaan sitä mukaa, kun öljyn hinta nousee - ja siitä varmaan olemme kaikki yhtä mieltä, että trendi ei tässä muutu.
Uusi blogi Uudessa Suomessa
Tartuin tilaisuuteen avata vaaliblogi uusisuomi.fi:n tarjoamaan palveluun. Tämä blogspot.com on ollut alustana ihan hyvä, mutta blogin näkyvyys on ollut odotettua heikompi. uusisuomi.fi on osoittanut paremmuutensa jo nyt - ensimmäisenä päivänä!
Jos kunnallisvaaleissa meinaa jollain tavalla menestyä, niin näkyvyyttä pitää saada lisää.
Uusi blogini
Jos kunnallisvaaleissa meinaa jollain tavalla menestyä, niin näkyvyyttä pitää saada lisää.
Uusi blogini
sunnuntai 31. elokuuta 2008
Kunnallisvaalit lähestyvät
Kunnallisvaalit vääjäämättä lähestyvät ja omalta osaltanikin tarvitaan jonkinlaista panostusta. Itselläni ei juuri aikaisempaa kokemusta näistä kuvioista ole, joten ajattelin, että katsotaan tämä kierros ja lisätään panoksia sitten myöhemmin.
Kampanjointi on parhaimmillaan silloin, kun siitä ei tarvitse maksaa; niinpä minäkin täytin tänään Länsiväylän vaalikoneen. Länsiväylä olikin rakentanut kysymykset espoolaisittain erittäin tärkeistä ja ajankohtaisista aiheista: länsimetro, pääkaupunkiseudun kuntien yhdistäminen, kaupunginjohtaja/pormestari, ruuhkamaksut, maahanmuuttajien kohtelu asunto/päivähoito ja sivistystoimen osalta.
Aion panostaa nimenomaan sähköiseen viestintään ja vastaan kaikkiin löytämiini vaalikoneisiin. Myös tämä blogi on oleellinen osa kampanjaani, jolla pyrin tavoittamaan nimenomaan nuorempia äänestäjiä, miksei myös valveutuneita vanhempia kansalaisia. Toistaiseksi yleisöä täällä on käynyt melko vähän, mutta toivon mukaan blogin näkyvyys tulee vielä korjaantumaan.
Kun ei tähän mennessä ole vielä erikseen tullut asiaa todettua, niin olen siis kunnallisvaaleissa ehdolla SDP:n listalla Espoossa.
Kampanjointi on parhaimmillaan silloin, kun siitä ei tarvitse maksaa; niinpä minäkin täytin tänään Länsiväylän vaalikoneen. Länsiväylä olikin rakentanut kysymykset espoolaisittain erittäin tärkeistä ja ajankohtaisista aiheista: länsimetro, pääkaupunkiseudun kuntien yhdistäminen, kaupunginjohtaja/pormestari, ruuhkamaksut, maahanmuuttajien kohtelu asunto/päivähoito ja sivistystoimen osalta.
Aion panostaa nimenomaan sähköiseen viestintään ja vastaan kaikkiin löytämiini vaalikoneisiin. Myös tämä blogi on oleellinen osa kampanjaani, jolla pyrin tavoittamaan nimenomaan nuorempia äänestäjiä, miksei myös valveutuneita vanhempia kansalaisia. Toistaiseksi yleisöä täällä on käynyt melko vähän, mutta toivon mukaan blogin näkyvyys tulee vielä korjaantumaan.
Kun ei tähän mennessä ole vielä erikseen tullut asiaa todettua, niin olen siis kunnallisvaaleissa ehdolla SDP:n listalla Espoossa.
lauantai 16. elokuuta 2008
SDP käynnisti kunnallisvaalikampanjansa
Demarit käynnistivät virallisesti kunnallisvaalikampanjansa tänään Espoon Tapiolassa. Tarjolla oli mm. hernekeittoa muutamalla puheella höystettynä. Puheiden välillä korvissa soi leppoisa musiikki.
Epävakaa sää ilmeisesti jonkin verran verotti osallistujajoukkoa, mutta siitä huolimatta ihmisten sateenvarjot muodostivat kohtalaisen jatkuvan "katoksen".
Epävakaa sää ilmeisesti jonkin verran verotti osallistujajoukkoa, mutta siitä huolimatta ihmisten sateenvarjot muodostivat kohtalaisen jatkuvan "katoksen".
maanantai 21. heinäkuuta 2008
Olympiahenkeä
Viimeinen Olympiakomitean kokous on sitten pidetty. Taisi käydä niin, että kirkkain mitalitoivo vaipui multaan - vai pitäisikö sanoa: Multalaan. Yleisesti ottaen urheilu ei kuulu blogini aihepiiriin, mutta OK:ssa vaikuttaa niin monta politiikan nimeä, että aihe on myös kansallisessa politiikassa relevantti. Nämä samat ihmiset ovat päättämässä myös meidän arkipäiväämme vaikuttavista asioista. Riittääkö niissäkin päätöksissä ratkaisuksi toiseksi paras?
Jotta minua ei voitaisi syyttää jälkiviisaudesta, niin kritisoidaan nyt ihan ensin yleisesti Pekingin olympialaisiin käytettyjä karsintametodeja. Mm. purjehduksessa ja keihäässä oli etukäteen nimetty kisat, joiden tulosten perusteella valinnat tullaan tekemään. Terve maalaisjärki toki sanoisi, että urheilijan kokonaissuoritus tarkastelujaksolla on se, jolla taso mitataan - ei yksittäiset kisat. Yksi kilpailu kun voi mennä pieleen virheellisen taktiikan, heinänuhan, sponsorin edustustilaisuuden tai kuun asennon takia. Taustalla lienee joko lajiliittojen tahto tai olympiakomitean päätös ellei molemmat. Vaikka päätös olisi ollut puhtaasti lajiliittojen niin ainakin sillä on ollut OK:n hiljainen hyväksyntä.
Valintojen tekeminen yksittäisten suoritusten perusteella on puhdasta arpapeliä, jota ei tällä tasolla pitäisi enää harrastaa. Yksittäisen kilpailutapahtuman nimeäminen valintakriteeriksi tuottaa myös yhden merkittävän uhkan urheilijoiden oikeusturvalle: joku valmentaja voisi jopa maksaa siitä, että karsintakilpailuksi nimetään tietty tietyssä paikassa tiettyjen toimijoiden järjestämä kilpailu, johon on odotettavissa tietynlaiset tuuli- ja muut olosuhteet. Tarkasteltaessa kauden tai, niinkuin yleensä, kahden kilpailujen tuloksia ei tällaisellekaan vilpille - tai edes epäilylle siitä - ole sijaa.
Myönnän, että itsekin olin hämmästynyt Tenkasen suorituksista karsintakisoissa verrattuna Multalaan ja ajattelin, että onhan se hyvä, että lupaava purjehtija saa arvokisakokemusta jo nuorella iällä. Erityisesti tämä kysymys nousee esiin, kun tasapainoillaan kahden tasavertaisen - yleensä keskinkertaisen - urheilijan välillä, joista toisella kokemusta ja siten ikää riittää ja toinen on kokemattomampi ja usein tulevaisuuden lupaus. Nyt ei kuitenkaan aivan näin ole. Multalallakin olisi vielä ainakin olympiadin verran uraa jäljellä - ellei sitten tällaisella tempulla uran jatkohalut jo menneet.
Ulkomailla valintaa onkin jo etukäteen kiitelty - suohan se merkittävästi paremmat mahdollisuudet heidän edustajilleen menestyä Laser-luokassa, kun MM-kisoista olympiapaikan lunastanut tuore Euroopan mestari jää kisoista pois. Purjehtijaliitto ei halunnut muuttaa esitystään; syy lienee puhtaasti se, ettei omia käsiä haluta enää liata tässä sopassa, vaan vastuu siirretään Olympiakomitealle. Kuka kaipaa vihollisia, jos on tällaisia ystäviä.
Kaiken viisauden alku on tosiasoiden tunnustaminen, sanoi jo Paasikivi aikoinaan. Olympiakomitea olisi tahollaan voinut ottaa tämän lauseen ohjenuorakseen ennen tämänpäiväistä viimeistä kokousta. Kaikesta huolimatta, tai juuri siitä syystä, Tenkasella on nyt nuorella iällä todellinen näytön paikka. Purjehtijaliiton alkuperäisen esityksen perustelujen mukaan juuri hän jos kukaan suoriutuu Pekingin Olympiakisojen Laser-luokassa vallitsevissa sääolosuhteissa (ennuste vaatimattomasti kuukausien päähän) Sari Multalaa paremmin. Multala vei EM-kullan voittamalla kymmenestä lähdöstä kuusi. Tenkasen suoritus tullee siis olemaan Pekingissä ennennäkemättömän suvereeni voitto.
Jotta minua ei voitaisi syyttää jälkiviisaudesta, niin kritisoidaan nyt ihan ensin yleisesti Pekingin olympialaisiin käytettyjä karsintametodeja. Mm. purjehduksessa ja keihäässä oli etukäteen nimetty kisat, joiden tulosten perusteella valinnat tullaan tekemään. Terve maalaisjärki toki sanoisi, että urheilijan kokonaissuoritus tarkastelujaksolla on se, jolla taso mitataan - ei yksittäiset kisat. Yksi kilpailu kun voi mennä pieleen virheellisen taktiikan, heinänuhan, sponsorin edustustilaisuuden tai kuun asennon takia. Taustalla lienee joko lajiliittojen tahto tai olympiakomitean päätös ellei molemmat. Vaikka päätös olisi ollut puhtaasti lajiliittojen niin ainakin sillä on ollut OK:n hiljainen hyväksyntä.
Valintojen tekeminen yksittäisten suoritusten perusteella on puhdasta arpapeliä, jota ei tällä tasolla pitäisi enää harrastaa. Yksittäisen kilpailutapahtuman nimeäminen valintakriteeriksi tuottaa myös yhden merkittävän uhkan urheilijoiden oikeusturvalle: joku valmentaja voisi jopa maksaa siitä, että karsintakilpailuksi nimetään tietty tietyssä paikassa tiettyjen toimijoiden järjestämä kilpailu, johon on odotettavissa tietynlaiset tuuli- ja muut olosuhteet. Tarkasteltaessa kauden tai, niinkuin yleensä, kahden kilpailujen tuloksia ei tällaisellekaan vilpille - tai edes epäilylle siitä - ole sijaa.
Myönnän, että itsekin olin hämmästynyt Tenkasen suorituksista karsintakisoissa verrattuna Multalaan ja ajattelin, että onhan se hyvä, että lupaava purjehtija saa arvokisakokemusta jo nuorella iällä. Erityisesti tämä kysymys nousee esiin, kun tasapainoillaan kahden tasavertaisen - yleensä keskinkertaisen - urheilijan välillä, joista toisella kokemusta ja siten ikää riittää ja toinen on kokemattomampi ja usein tulevaisuuden lupaus. Nyt ei kuitenkaan aivan näin ole. Multalallakin olisi vielä ainakin olympiadin verran uraa jäljellä - ellei sitten tällaisella tempulla uran jatkohalut jo menneet.
Ulkomailla valintaa onkin jo etukäteen kiitelty - suohan se merkittävästi paremmat mahdollisuudet heidän edustajilleen menestyä Laser-luokassa, kun MM-kisoista olympiapaikan lunastanut tuore Euroopan mestari jää kisoista pois. Purjehtijaliitto ei halunnut muuttaa esitystään; syy lienee puhtaasti se, ettei omia käsiä haluta enää liata tässä sopassa, vaan vastuu siirretään Olympiakomitealle. Kuka kaipaa vihollisia, jos on tällaisia ystäviä.
Kaiken viisauden alku on tosiasoiden tunnustaminen, sanoi jo Paasikivi aikoinaan. Olympiakomitea olisi tahollaan voinut ottaa tämän lauseen ohjenuorakseen ennen tämänpäiväistä viimeistä kokousta. Kaikesta huolimatta, tai juuri siitä syystä, Tenkasella on nyt nuorella iällä todellinen näytön paikka. Purjehtijaliiton alkuperäisen esityksen perustelujen mukaan juuri hän jos kukaan suoriutuu Pekingin Olympiakisojen Laser-luokassa vallitsevissa sääolosuhteissa (ennuste vaatimattomasti kuukausien päähän) Sari Multalaa paremmin. Multala vei EM-kullan voittamalla kymmenestä lähdöstä kuusi. Tenkasen suoritus tullee siis olemaan Pekingissä ennennäkemättömän suvereeni voitto.
Matti ei halua lyhyempää työpäivää
Matti Vanhanen kirjoitti blogissaan 19.7. "ettei oikein jaksa innostua työajan lyhentämisestä." Argumentiksi Matti kirjoitti, että kokonaistyöpanosta pitää kasvattaa, eikä siihen kuvioon sovi, että työaikaa lyhennetään. Miksei Matti samantien ehdota, että pidennetään sitä aikaa. Esimerkinomaisesti Matti esitti, että nykyinen vanhushuoltosuhde on n. 4 (neljä työssäkäyvää yhtä yli 65v kohti) ja kohta se on 2,5. Tuostahan saa helposti Elon laskuopilla, ettei työaikaa tarvitse, kuin kasvattaa noin 5 tunnilla (8->13) ja kokonaistyöpanos paikkaa tilanteen.
Jos nyt kuitenkin lähdetään siitä, että 65v henkilöllä jäljellä oleva elinikä on keskimäärin noin 10v (naisilla vähän enemmän, miehillä vähemmän, mikä tässä tappauksessa on hyvä, sillä naisten palkat ja siten myös eläkkeet on pienemmät). Toivottavaa ei silti liene, että odotettavissa oleva elinikä kovasti laskisi. Sen sijaan jo nyt on esitetty toive (ja eläkekeppi), jolla eläkkeelle siirtymistä pyritään lykkäämään. Tavoite lienee noin 70 ikävuodessa. Silloin jäljelle jää enää keskimäärin 5v eläkkeen turvin elämistä. Tämä kuulostaa kovasti siltä, että eläkeläisten osuus puolittuisi tällä viiden vuoden nostolla.
Tosiasiallisesti ongelma ei edes kulminoidu edellä esittämälläni tavalla niihin, jotka ylipäätään työskentelevät täyteen eläkeikään asti. Siksi eläkeiän jo melko radikaali nosto 65 vuodesta täyteen 70 ikävuoteen ei välttämättä ole edes täysimääräisesti tarpeen. Paljon isompi ongelma on se tosiasia, että suurista ikäpolvista moni päätyi varhennetulle eläkkeelle, sairaus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle tai työttömyyseläkkeelle. Yksi tekijä tämän ryhmän kasvussa on varmasti työperäinen uupumus ja työelämän kovat vaatimukset. Työaikaa aavistuksen (8->7h tai jopa 5pv -> 4pv) lyhentämällä voitaisiin puuttua juuri tähän jaksamisen ongelmaan.Lisääntynyt vapaa-aika myöhentäisi mahdollisesti myös muiden siirtymistä eläkkeelle.
Matti peruuttaa omassa kirjoituksessaan tilastojen taakse ja esittää opettajamaisesti triviaaleja numeroita. Matti unohtaa täysin esittää lukuihin liittyvän dynamiikan. Laskennallisen kahden miljoonan työntekijän esittäminen pseudoratkaisuna vanhushuoltosuhteen ongelmaan on typerää - vaikka siihen perään kirjoittaisi, että se on mahdotonta! Tästä syystä onkin ymmärrettävää, miksi Matti on ottanut staattisen (vedenjakaja on 65 ikävuotta) vanhushuoltosuhteen esimerkkinsä pohjaksi. Työajan muutokset ei muuten millään tavalla vaikuta vanhushuoltosuhteeseen - se mittaa vain työssäkäyvien ja yli 65v suhdetta. Todellinen kohde kun pitäisi olla elatussuhde, joka kertoo työssäkäyvien ja elätettävien, olkoonpa nämä sitten mistä hyväns syystä pois työelämästä, suhteen.
Elatussuhteen (jolla on merkitystä - toisin kuin vanhushuoltosuhteella, joka perustuu laskennallisesti staattiseen vedenjakajaan 65 ikävuoden kohdalla) korjaamiseksi ylivoimaisesti helpointa on pyrkiä estämään ihmisten ennenaikainen siirtyminen työntekijöistä elätettäviin. Ei niin, että elatuskustannusten vajetta paikataan työhön jäävien selkänahalla. Tämän luulisi pääministeriksi päässeen miehen ymmärtävän.
Jos nyt kuitenkin lähdetään siitä, että 65v henkilöllä jäljellä oleva elinikä on keskimäärin noin 10v (naisilla vähän enemmän, miehillä vähemmän, mikä tässä tappauksessa on hyvä, sillä naisten palkat ja siten myös eläkkeet on pienemmät). Toivottavaa ei silti liene, että odotettavissa oleva elinikä kovasti laskisi. Sen sijaan jo nyt on esitetty toive (ja eläkekeppi), jolla eläkkeelle siirtymistä pyritään lykkäämään. Tavoite lienee noin 70 ikävuodessa. Silloin jäljelle jää enää keskimäärin 5v eläkkeen turvin elämistä. Tämä kuulostaa kovasti siltä, että eläkeläisten osuus puolittuisi tällä viiden vuoden nostolla.
Tosiasiallisesti ongelma ei edes kulminoidu edellä esittämälläni tavalla niihin, jotka ylipäätään työskentelevät täyteen eläkeikään asti. Siksi eläkeiän jo melko radikaali nosto 65 vuodesta täyteen 70 ikävuoteen ei välttämättä ole edes täysimääräisesti tarpeen. Paljon isompi ongelma on se tosiasia, että suurista ikäpolvista moni päätyi varhennetulle eläkkeelle, sairaus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle tai työttömyyseläkkeelle. Yksi tekijä tämän ryhmän kasvussa on varmasti työperäinen uupumus ja työelämän kovat vaatimukset. Työaikaa aavistuksen (8->7h tai jopa 5pv -> 4pv) lyhentämällä voitaisiin puuttua juuri tähän jaksamisen ongelmaan.Lisääntynyt vapaa-aika myöhentäisi mahdollisesti myös muiden siirtymistä eläkkeelle.
Matti peruuttaa omassa kirjoituksessaan tilastojen taakse ja esittää opettajamaisesti triviaaleja numeroita. Matti unohtaa täysin esittää lukuihin liittyvän dynamiikan. Laskennallisen kahden miljoonan työntekijän esittäminen pseudoratkaisuna vanhushuoltosuhteen ongelmaan on typerää - vaikka siihen perään kirjoittaisi, että se on mahdotonta! Tästä syystä onkin ymmärrettävää, miksi Matti on ottanut staattisen (vedenjakaja on 65 ikävuotta) vanhushuoltosuhteen esimerkkinsä pohjaksi. Työajan muutokset ei muuten millään tavalla vaikuta vanhushuoltosuhteeseen - se mittaa vain työssäkäyvien ja yli 65v suhdetta. Todellinen kohde kun pitäisi olla elatussuhde, joka kertoo työssäkäyvien ja elätettävien, olkoonpa nämä sitten mistä hyväns syystä pois työelämästä, suhteen.
Elatussuhteen (jolla on merkitystä - toisin kuin vanhushuoltosuhteella, joka perustuu laskennallisesti staattiseen vedenjakajaan 65 ikävuoden kohdalla) korjaamiseksi ylivoimaisesti helpointa on pyrkiä estämään ihmisten ennenaikainen siirtyminen työntekijöistä elätettäviin. Ei niin, että elatuskustannusten vajetta paikataan työhön jäävien selkänahalla. Tämän luulisi pääministeriksi päässeen miehen ymmärtävän.
JSN:n puheenjohtaja haluaa nimet nettiin
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen haluaa, että Internetin keskustelupalstojen keskustelijoita vaadittaisiin kirjoittamaan omalla nimellään. Kyllä taas puhutaan suuta suuremmalla - tuntematta Internetin perusteita yhtään.
On totta, että johonkin rekisteröitymistä edellyttävään keskusteluforumiin kirjoittavia voitaisiin velvoittaa ilmoittamaan oikeat tietonsa tällaiselle forumille. Tosiasiallisesti Internet tarjoaa - ja sen kuuluukin tarjota - kuitenkin hyvin pitkälle anonymiteetin sitä tarvitsevalle. Keskusteluforumeja ylläpitävillä tahoilla ei ole mitään juridisia oikeuksia tai edes mahdollisuuksia rekisteröityneiden henkilöiden tietojen tarkistamiseen.
Jos joku haluaa luoda itselleen alter egon, jolla nettikirjoittelua harrastaa - hän kykenee siihen. Vieläpä varsin helposti. Ilmeisesti juuri tästä syystä mm. kaikkia Susan Kuros... anteeksi Ruususta loukanneita nettikirjoittelijoita ei saatu kiinni ja edesvastuuseen.
Pistänpä vielä Hyväristä paremmaksi ja ehdotan, että Forumille kirjoittajia vaadittaisiin pitäytymään lain sallimissa rajoissa. Lopuksi totean, että täältä Suomesta käsin on helppo ihmetellä, miksi netissä on ylipäätään mahdollista piiloutua isoveljen näköpiiristä. Katsaus maailmalle pitäisi osoittaa useimmille, että netin tarjoamat mahdollisuudet saattavat olla ainoa henkireikä toisinajattelijoille; kuten nyt esimerkiksi Olympialaisten muodossa kilpeään kiillottavassa Kiinassa.
On totta, että johonkin rekisteröitymistä edellyttävään keskusteluforumiin kirjoittavia voitaisiin velvoittaa ilmoittamaan oikeat tietonsa tällaiselle forumille. Tosiasiallisesti Internet tarjoaa - ja sen kuuluukin tarjota - kuitenkin hyvin pitkälle anonymiteetin sitä tarvitsevalle. Keskusteluforumeja ylläpitävillä tahoilla ei ole mitään juridisia oikeuksia tai edes mahdollisuuksia rekisteröityneiden henkilöiden tietojen tarkistamiseen.
Jos joku haluaa luoda itselleen alter egon, jolla nettikirjoittelua harrastaa - hän kykenee siihen. Vieläpä varsin helposti. Ilmeisesti juuri tästä syystä mm. kaikkia Susan Kuros... anteeksi Ruususta loukanneita nettikirjoittelijoita ei saatu kiinni ja edesvastuuseen.
Pistänpä vielä Hyväristä paremmaksi ja ehdotan, että Forumille kirjoittajia vaadittaisiin pitäytymään lain sallimissa rajoissa. Lopuksi totean, että täältä Suomesta käsin on helppo ihmetellä, miksi netissä on ylipäätään mahdollista piiloutua isoveljen näköpiiristä. Katsaus maailmalle pitäisi osoittaa useimmille, että netin tarjoamat mahdollisuudet saattavat olla ainoa henkireikä toisinajattelijoille; kuten nyt esimerkiksi Olympialaisten muodossa kilpeään kiillottavassa Kiinassa.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2008
Auringolta suojautuminen syy autismiin?
HS:n mukaan ruotsalaislääkärit ovat tulleet siihen tulokseen, että äidin raskausaikana auringolta suojautuminen altistaa lapset autismille:
Ruotsalaislääkärit: Auringolta suojautuminen lisää autismin riskiä
Melkoisen outoa, että ongelmana nähdään auringolta suojautuminen - ei D-vitamiinin puute, joka siitä seuraa. Kumma juttu, kun Arvo Ylppö ei aikanaan suosinut lasten vaatettamatta jättämistä, vaan tarjosi Devitolia (A ja D-vitamiinia) lapsille. Nykyisinhän tuo A-vitamiini on jätetty pois. Miksei odottavat äidit voisi auringossa itsensä polttamisen sijaan ottaa deetippoja?
Ruotsalaislääkärit: Auringolta suojautuminen lisää autismin riskiä
Melkoisen outoa, että ongelmana nähdään auringolta suojautuminen - ei D-vitamiinin puute, joka siitä seuraa. Kumma juttu, kun Arvo Ylppö ei aikanaan suosinut lasten vaatettamatta jättämistä, vaan tarjosi Devitolia (A ja D-vitamiinia) lapsille. Nykyisinhän tuo A-vitamiini on jätetty pois. Miksei odottavat äidit voisi auringossa itsensä polttamisen sijaan ottaa deetippoja?
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Suomalaisten sormenjäljet tietokantaan
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on esittänyt, että koko kansan sormenjäljet pitäisi saada rekisteriin ja poliisin käyttöön. Nykypäivän Suomessa poliisi suodattaa jo nettisivustojakin ilman tuomioistuinkäsittelyä. Eikö mikään riitä? On vain hyvä - ja syyttömien oikeusturvan kannalta hieno juttu, että poliisilla pitää olla muutakin näyttöä tai vihjettä epäillyn suuntaan, ennen kuin häneltä voidaan saada sormenjäljet verrattaviksi rikospaikan jälkiin.
Jos tilanne olisi toisin päin, niin olisi olemassa riski, että jonkun täysin sivullisen ja nuhteettoman (rikollisten sormenjäljistähän rekistereitä jo on) kansalaisen sormenjälki osuisi ensimmäiseksi tutkijoiden luupin alle sillä seurauksella, että itsepintaisesti aletaan kerätä tätä henkilöä vastaan
raskauttavaa aineistoa.
Onneksi tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on tilanteen tasalla ja näkee tässä enemmän vaaroja, kuin mahdollisesti saavutettavia hyötyjä. Suomesta ei saa tulla poliisivaltiota, vaikka lähellä aletaan jo olla.
Jos tilanne olisi toisin päin, niin olisi olemassa riski, että jonkun täysin sivullisen ja nuhteettoman (rikollisten sormenjäljistähän rekistereitä jo on) kansalaisen sormenjälki osuisi ensimmäiseksi tutkijoiden luupin alle sillä seurauksella, että itsepintaisesti aletaan kerätä tätä henkilöä vastaan
raskauttavaa aineistoa.
Onneksi tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on tilanteen tasalla ja näkee tässä enemmän vaaroja, kuin mahdollisesti saavutettavia hyötyjä. Suomesta ei saa tulla poliisivaltiota, vaikka lähellä aletaan jo olla.
Vartijoille ollaan puuhaamassa taas lisävaltuuksia. Lisävaltuudet vaikuttavat täysin perusteettomilta; mitä funktiota ostoskeskuksessa asioivan tavallisen ihmisen henkilöydellä on vartijalle? Nähdäkseni tällaisen tiedon hankkiminen vartijan näkökulmasta on relevanttia vasta siinä vaiheessa, kun on syytä epäillä varkaudesta tai ilkivallasta.
Nykymeno yksityisissä vartiointifirmoissa vaikuttaa muutenkin aika hurjalta; yövartijat pahoinpitelevät ihmisen porttikongissa ja muuta mukavaa. Erityisesti huolettaa alalle pyrkivien luonteenpiirteet ja koulutuksen riittävyys. En usko, että nykyjärjestelmä karsisi edes pahimpia ylilyöntejä; vartijoista on huutava pula.
Nykymeno yksityisissä vartiointifirmoissa vaikuttaa muutenkin aika hurjalta; yövartijat pahoinpitelevät ihmisen porttikongissa ja muuta mukavaa. Erityisesti huolettaa alalle pyrkivien luonteenpiirteet ja koulutuksen riittävyys. En usko, että nykyjärjestelmä karsisi edes pahimpia ylilyöntejä; vartijoista on huutava pula.
maanantai 30. kesäkuuta 2008
Kulutusjuhlaa
Viikonloppuna löysin kirpputorilta kaksi itseäni kiinnostavaa painotuotetta 50-luvulta. Isonkyrön seurakunnan kustantama "Isonkyrön vanha kirkko", joka esittelee pohjanmaan ainoan keskiaikaisen kivikirkon historiaa, seinämaalauksia ja muuta esineistöä. Yksi kyseisen seurakunnan merkittävistä kirkkoherroista oli Israel Alftanus, jonka perheen muistoksi tehty votiivitaulu kirkon seinältä löytyy. Toinen teos oli Hämeenmaa-sarjan yhdeksäs -osa.
Niteet kustansivat kolme euroa kumpikin. Paluumatkalla pisti vain ihmettelemään, miten tällaisia teoksia - historiaa ja sivistystä - tarjoavia alan erikoisliikkeitä ei tunnu löytyvän mistään. Toisaalta niissä, joissa olen käynyt, on hintatasokin sitten ollut jo kohtalaisen suolainen. Pulssia nosti vielä paluumatkalla havaittu ostoskeskuksen mainos, jossa mainostettiin 200 liikettä. Jostain kumman syystä nykyihminen tuhlaa rahansa jonninjoutavuuksiin, muotivaatteisiin ja muihin turhakkeisiin - jokaisesta kauppakeskuksesta löytyvät pakolliset henkkamaukat ja dressmannit, tarpeellista tavaraa urbaaniin elämänmenoon.
Jospa ihmiset laittaisivat sen saman rahan johonkin kulttuurihistoriallisesti hyödylliseen kohteeseen, sivistäisivät itseään käymällä teatterissa tai oopperassa - tai sitten hankkimalla jonkin vanhan hyvän kirjan (ei niitä globaalien kustannuskonsernien kovalla rahalla markkinoimia tusinaviihdekirjoja) ja lukemalla sen. Samalla antaen niteelle arvoisensa paikan hyvin hoidetussa hyllyssä jälkipolvienkin iloksi.
Niteet kustansivat kolme euroa kumpikin. Paluumatkalla pisti vain ihmettelemään, miten tällaisia teoksia - historiaa ja sivistystä - tarjoavia alan erikoisliikkeitä ei tunnu löytyvän mistään. Toisaalta niissä, joissa olen käynyt, on hintatasokin sitten ollut jo kohtalaisen suolainen. Pulssia nosti vielä paluumatkalla havaittu ostoskeskuksen mainos, jossa mainostettiin 200 liikettä. Jostain kumman syystä nykyihminen tuhlaa rahansa jonninjoutavuuksiin, muotivaatteisiin ja muihin turhakkeisiin - jokaisesta kauppakeskuksesta löytyvät pakolliset henkkamaukat ja dressmannit, tarpeellista tavaraa urbaaniin elämänmenoon.
Jospa ihmiset laittaisivat sen saman rahan johonkin kulttuurihistoriallisesti hyödylliseen kohteeseen, sivistäisivät itseään käymällä teatterissa tai oopperassa - tai sitten hankkimalla jonkin vanhan hyvän kirjan (ei niitä globaalien kustannuskonsernien kovalla rahalla markkinoimia tusinaviihdekirjoja) ja lukemalla sen. Samalla antaen niteelle arvoisensa paikan hyvin hoidetussa hyllyssä jälkipolvienkin iloksi.
perjantai 13. kesäkuuta 2008
Sukututkimuksen käytännesäännöt
Tänään se sitten tuli. Virallinen tieto tietosuojavaltuutetulta, että Kauan valmistellut sukutukimustoimialan käytännessäännöt, eli ohjeet hyvään henkilötietojen käsittelyyn, on tarkastettu ja siis hyväksytty.
Kentällä näitä on odoteltu jossakin määrin kauhunsekaisin tuntein, koska loppuviimeksi sääntöjä kirjoitettiin varsin pienellä porukalla - työryhmän lopputulosta ei tarjottu julkisuuteen enää ennen tietosuojavaltuutetun toimiston hyväksyntää. Se aiheutti kritiikkiä.
Tämä tietysti herättää kysymyksen siitä, missä määrin tällaisia yhteisiä asioita voidaan tehdä pienessä suljetussa piirissä ilman suurempaa demokratiaa. Kysymys on hyvä, eikä minulla ole siihen vastausta. Samalla on aika selvää, ettei tällaisia saada aikaiseksi myöskään huutoäänestyksellä. Kiusallista se on silti, jos muille joutuu antamaan kuvan, ettei "keskeneräisistä asioista tule keskustella". Näinhän asia ei toki ollut, mutta vaikea se on mennä vastaankaan väittämään.
Kentällä näitä on odoteltu jossakin määrin kauhunsekaisin tuntein, koska loppuviimeksi sääntöjä kirjoitettiin varsin pienellä porukalla - työryhmän lopputulosta ei tarjottu julkisuuteen enää ennen tietosuojavaltuutetun toimiston hyväksyntää. Se aiheutti kritiikkiä.
Tämä tietysti herättää kysymyksen siitä, missä määrin tällaisia yhteisiä asioita voidaan tehdä pienessä suljetussa piirissä ilman suurempaa demokratiaa. Kysymys on hyvä, eikä minulla ole siihen vastausta. Samalla on aika selvää, ettei tällaisia saada aikaiseksi myöskään huutoäänestyksellä. Kiusallista se on silti, jos muille joutuu antamaan kuvan, ettei "keskeneräisistä asioista tule keskustella". Näinhän asia ei toki ollut, mutta vaikea se on mennä vastaankaan väittämään.
maanantai 26. toukokuuta 2008
Verosuunnittelua
Olin tässä päivänä eräänä palaamassa palaverista stadista, kun luuri pärähti. Ystävällinen naisääni kysyi, josko haluaisin 'säästää veroissa'. Kysymys häkellytti, mutta näin jälkikäteen ajatellen olisi jo tuolloin pitänyt tietää, mitä tuleman pitää. Luulen tietäväni jotakin tuloverotuksesta ja kun mittavia pääomatuloja ei ole, niin verosuunnittelua en juuri kaipaa. Kysymykseeni siitä, miten veroissa voi säästää sain kutsun saapua juttutuokioon nimeltä mainitsemattoman 'konsulttiyrityksen' toimitiloihin.
Jostain kumman syystä olin jättänyt aivoni narikkaan ja sen enempiä ajattelematta lähdin kuitenkin kuulemaan, miten voisin 'säästää veroissa'. Paikan päällä oli tarjolla ihan kohtuullista kahvia ja kahvin lomassa lähdettiin selvittämään omaa lähtötilannettani; varat, velat ja muu tausta-aineisto kyseltiin, kuten MiFID edellyttää.
Heti välittömästi tämän jälkeen kaikki edellä kerätty informaatio sitten jo unohdettiinkin ja minulle kerrottiin, että se mitä itse asiassa kaipaan on eläkevakuutus (siinä se veroissa 'säästäminen'). Muutaman kerran olin jo tätä ennen tehnyt laskelmia ja todennut, että ei maksa vaivaa. Ei sillä, että liikaa rahaa säästöön laitettavaksi perheellisellä nyt olisikaan. Täytyy kyllä sanoa, että vakuuttavasti osasi kaveri puhua - kulujakaan ei ollut, ellei sitten vapaakirjalle olisi laittanut.
Kun tarkempiin detaljeihin mentiin, niin jokaisesta sisään maksetusta eurosta olisi mennyt 7% komissio ja vielä kuukausittainen tilinhoitopalkkio 5€. Minimisummalla pelatessa mainostettu veroetu olisi huvennut jo näihin kuluihin. Tämä sijoitusneuvoja totesi ihmettelyyni vain, että tuntuuhan ne kulut isoilta näin alkuun, mutta kun varallisuus alkaa kertyä ja kasvaa korkoa korolle (koko ajan puhe oli osakerahastoista - tai oikeammin rahastojen rahastoista), joten minun ei tarvitsisi surra näitä pieniä summia, sillä potti kasvaisi kuitenkin. Mitenkäs diplomitanssinopettaja Åke Blomqvistille taas kävikään?
Totesin hänelle saman, kuin tässä nyt kaikelle kansalle edelleen hyödynnettäväksi - joltakin talousalan professorilta tämän joskus kuulin. Ei ole mitään väliä sillä miten tai mihin rahojaan sijoittaa - suoraan osakkeisiin, rahastoihin - osake-, yhdistelmä- tai korkorahastoihin - tai peräti eläkevakuutukseen, kunhan muistaa, että ainoa reaalinen arvon muutos on sijoituksesta aiheutuvat kulut eli merkintä- ja tilinhoitopalkkiot. Sijoituksen arvon kehityksen ennustaminen perustuu puhtaisiin arvauksiin ja siihen on käytettävissä vain historiatietoa; jokainen kuluissa säästetty euro on siis euro omaan taskuun.
Jostain kumman syystä olin jättänyt aivoni narikkaan ja sen enempiä ajattelematta lähdin kuitenkin kuulemaan, miten voisin 'säästää veroissa'. Paikan päällä oli tarjolla ihan kohtuullista kahvia ja kahvin lomassa lähdettiin selvittämään omaa lähtötilannettani; varat, velat ja muu tausta-aineisto kyseltiin, kuten MiFID edellyttää.
Heti välittömästi tämän jälkeen kaikki edellä kerätty informaatio sitten jo unohdettiinkin ja minulle kerrottiin, että se mitä itse asiassa kaipaan on eläkevakuutus (siinä se veroissa 'säästäminen'). Muutaman kerran olin jo tätä ennen tehnyt laskelmia ja todennut, että ei maksa vaivaa. Ei sillä, että liikaa rahaa säästöön laitettavaksi perheellisellä nyt olisikaan. Täytyy kyllä sanoa, että vakuuttavasti osasi kaveri puhua - kulujakaan ei ollut, ellei sitten vapaakirjalle olisi laittanut.
Kun tarkempiin detaljeihin mentiin, niin jokaisesta sisään maksetusta eurosta olisi mennyt 7% komissio ja vielä kuukausittainen tilinhoitopalkkio 5€. Minimisummalla pelatessa mainostettu veroetu olisi huvennut jo näihin kuluihin. Tämä sijoitusneuvoja totesi ihmettelyyni vain, että tuntuuhan ne kulut isoilta näin alkuun, mutta kun varallisuus alkaa kertyä ja kasvaa korkoa korolle (koko ajan puhe oli osakerahastoista - tai oikeammin rahastojen rahastoista), joten minun ei tarvitsisi surra näitä pieniä summia, sillä potti kasvaisi kuitenkin. Mitenkäs diplomitanssinopettaja Åke Blomqvistille taas kävikään?
Totesin hänelle saman, kuin tässä nyt kaikelle kansalle edelleen hyödynnettäväksi - joltakin talousalan professorilta tämän joskus kuulin. Ei ole mitään väliä sillä miten tai mihin rahojaan sijoittaa - suoraan osakkeisiin, rahastoihin - osake-, yhdistelmä- tai korkorahastoihin - tai peräti eläkevakuutukseen, kunhan muistaa, että ainoa reaalinen arvon muutos on sijoituksesta aiheutuvat kulut eli merkintä- ja tilinhoitopalkkiot. Sijoituksen arvon kehityksen ennustaminen perustuu puhtaisiin arvauksiin ja siihen on käytettävissä vain historiatietoa; jokainen kuluissa säästetty euro on siis euro omaan taskuun.
maanantai 19. toukokuuta 2008
Raitein kohti länttä
Espoon kaupunginvaltuusto käsittelee tänään - toivottavasti viimeistä kertaa - länsimetroa. Olen varauksetta länsimetron rakentamisen kannalla. Raideliikenne on ehdottomasti puhtain ja tehokkain julkisen liikenteen muoto.
Moni länsimetron vastustaja on argumentoinut, että nykyisen bussiverkoston kehittäminen voisi korvata länsimetron. Ei se voi. Hyvin vähän on puhuttu siitä, mitä metro merkitsee esimerkiksi rattaiden kanssa liikkuville lapsiperheille ja liikuntaesteisille. Nykybusseihin mahtuu kahdet, usein jopa vain yhdet, lastenrattaat. Kun muutaman kerran joutuu jäämään bussipysäkille odottamaan sitä 20min päästä kulkevaa seuraavaa bussia.
Väitetään myös, että raideliikenteen liityntäliikenne vaatii yhtä monta bussia, kuin nykyinen länsiväylän bussiliikenne. Näin voi olla, mutta eikö se ole hyvä, jos ne bussit länsiväylän suuntaansa 7km matkan sijaan ajavat selvästi alle 5km suoritteita?
Päätöksestä on tietysti vielä pitkä matka rakennustyön aloittamiseen - ja vielä pitempi aika metrolla ajeluun. Odotan sitä silti innolla ja nykyisessä taantumassa rakennustyön tuoma piristysruiske talouteen on varmasti myös tervetullut.
Moni länsimetron vastustaja on argumentoinut, että nykyisen bussiverkoston kehittäminen voisi korvata länsimetron. Ei se voi. Hyvin vähän on puhuttu siitä, mitä metro merkitsee esimerkiksi rattaiden kanssa liikkuville lapsiperheille ja liikuntaesteisille. Nykybusseihin mahtuu kahdet, usein jopa vain yhdet, lastenrattaat. Kun muutaman kerran joutuu jäämään bussipysäkille odottamaan sitä 20min päästä kulkevaa seuraavaa bussia.
Väitetään myös, että raideliikenteen liityntäliikenne vaatii yhtä monta bussia, kuin nykyinen länsiväylän bussiliikenne. Näin voi olla, mutta eikö se ole hyvä, jos ne bussit länsiväylän suuntaansa 7km matkan sijaan ajavat selvästi alle 5km suoritteita?
Päätöksestä on tietysti vielä pitkä matka rakennustyön aloittamiseen - ja vielä pitempi aika metrolla ajeluun. Odotan sitä silti innolla ja nykyisessä taantumassa rakennustyön tuoma piristysruiske talouteen on varmasti myös tervetullut.
lauantai 17. toukokuuta 2008
Parkkiin Parkkiin
Mielenkiinnolla olen seurannut keskustelua Vihdin Ideaparkista. 10 miljoonan kävijämääriä tavoitteleva Toivo Sukari ajattelee siis meitä espoolaisiakin tuomalla konsepti-ihmeensä myös pääkaupunkiseudun ulottuville.
Matti Vanhanen jo ehtikin säestämään, kuinka vihreää se on, kun palvelut tuodaan tällä tavalla kuluttajan luo Huhmarin kylään. Lienee parempi, etten jatka aiheesta enempää, kun keskeneräisistä asioistahan ei ollut syytä keskustella. Palaan aiheeseen, kun Vihdin IdeaPark viettää harjakaisiaan.
Matti Vanhanen jo ehtikin säestämään, kuinka vihreää se on, kun palvelut tuodaan tällä tavalla kuluttajan luo Huhmarin kylään. Lienee parempi, etten jatka aiheesta enempää, kun keskeneräisistä asioistahan ei ollut syytä keskustella. Palaan aiheeseen, kun Vihdin IdeaPark viettää harjakaisiaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
